Vuosi 2020

Keskiviikko 23.12.2020 klo 23:40

VUOSI 2020

Kirjoitan tätä itsenäisyyspäivänä. Piirongin päällä palaa kaksi tuikkua Suomen lipun vierellä. Televisio näyttää poikkeuksellisia Linnan juhlia. Mieli on levollinen, vaikka loppua kohti käyvä vuosi on ollut äärimmäisen erikoinen.

Tammikuu oli työntäyteinen inventaarion ja tilinpäätösten tiimellyksessä. Talven ainoa lumisade tuli kuudes päivä. Helmikuussa pidin viikon lomaa.

Maaliskuu muutti kaiken. Kalenteri alkoi tyhjetä. Kokoukset ja tapaamiset muuttuivat etäyhteyksin toteutettaviksi. Kuopus siirtyi etäopiskeluun ja meillä alkoi huoneremonttikaruselli. Sitten Uusimaa eristettiin.

Huhtikuussa etäpalaverit sujuivat, milloin työhuoneessa ja välillä metsälenkillä. Kymmenen viikkoa teimme lounaatkin kotona, kun ravitsemusliikkeet joutuivat sulkemaan ovensa. Kaupassa kävimme kerran viikossa ja samalla hoidimme myös lähipiirin riskiryhmäläisten ostokset.

Toukokuussa vietimme äitienpäivää Vahijärvellä soudellen. Kuntaan haettiin uutta kunnanjohtajaa. Pääsimme myös äidin kanssa yhdessä kunnan ja seurakunnan edustajina laskemaan seppeleen kaatuneiden muistopäivänä. Se oli koskettava hetki. Etäkokoustin mökissä tai pihalla.

Kesäkuussa kukkivat omenapuut ja juhlistimme isän kahdeksankymppisiä perheen kanssa. Kuopus sai ajokortin ikäpoikkeusluvalla ja siihen päättyivät ”mamma-taksin” ajot. Kunnanvaltuusto kokousti parikin kertaa ja valitsimme kunnalle uuden johtajan. Kerrankin sade tuli oikeaan aikaan ja juhannuskokko syttyi Vahijärven rannassa.

Heinäkuussa juhlittiin ja torikahviteltiin sateessa. Elokuu toi mukanaan keväältä siirrettyjä kokouksia ja paikallisravit. Syyskuussa korona-tilanne taas paheni ja Oulu jäi edelleen käymättömien paikkojen listalle. Onneksi tuli perunaa reilusti talven varalle.

Lokakuussa uusi kunnanjohtaja otti ohjat käsiinsä. Yhteistyö hänen kanssaan on ollut helppoa ja uusia tuuliakin on aistittavissa. Marraskuu on aina minulle kuukausista vaikein pimeytensä vuoksi. Tällä kertaa se meni hujauksessa. Valtuustokin hyväksyi talousarvion yksissä tuumin.

Joulukuuhun mahtuu aina paljon tunteita. Adventtiaika odotusta täynnä, itsenäisyyspäivä ansaitsee kunnioituksemme ja lopulta Jouluna voi hetken hengähtää läheisten kanssa pohtien kulunutta vuotta ja odottaen jännityksellä tulevaa. Mennään päivä vain ja hetki kerrallansa. Jaksetaan – yhdessä!

Kirjoittaja toivottaa kaikille mukavaa Joulua ja toiveikasta vuotta 2021!

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaa-lehden kolumnina 8.12.2020.