Sanna Kurki - keskustavaikuttaja

Olen Sanna Kurki, uusmaalainen keskustavaikuttaja Askolasta. Näillä sivuilla kerron ajatuksiani vaikuttamisesta. Tervetuloa haastamaan ja kertomaan viestiä. Minä kuuntelen ja vien viestin eteenpäin - turvallisesti.


Jotakin vanhaa, jotakin uutta

Tiistai 31.12.2019 klo 14:40

JOTAKIN VANHAA, JOTAKIN UUTTA

Huomenillalla laskemme taas sekunteja vuoden vaihtumiseen. Tuleva vuosi aloittaa uuden vuosikymmenen, 2020-luvun.

Sinne on moni jo haikaillutkin. Ainakin monessa keskustelussa eri yhteyksissä on kuultu lausahdus ”Voisimmeko jo tulla 2020-luvulle?” No, nyt pääsemme sinne ainakin kalenterin mukaan.

Mitä kaipaamme, kun tahdomme 2020-luvulle? Mikä siellä on paremmin kuin nyt tai 30 vuotta sitten? Olemmeko menossa kohti parempaa vai entistä pahempaa aikaa? Mikä on muuttunut oman aikuisikäni aikana 1990-luvun alusta tähän päivään?

Autot ovat kehittyneet helppokäyttöisemmiksi ja turvallisemmiksi. Mutta niin tuntuu sitä myöten vauhtikin kasvaneen. Ja fossiilista polttoainetta kuluu aina vain enemmän, kun autoilu on helpottunut ja julkinen liikenne harmillisesti vähentynyt.

Harrastamisesta on tullut yhä enemmän väline- ja palvelulaji. Rakennetaan kuntokeskuksia ja -portaita, käytetään hyvin paljon hyvinvointipalveluita. Osin siksi, että työelämä on toisaalta keventynyt, mutta toisaalta staattistunut. Itsekin istun tietokoneella kaiket päivät ja liikkuminen on vähentynyt, joten fysioterapeutti on tullut tutuksi.

Ruoka on monipuolista. Sitä tuodaan entistä enemmän ulkomailta. Myös sellaista, mitä tuotetaan kotimaassa. Ruoan arvostus on ilmeisesti laskenut, kun sitä on varaa heittää pois suuria määriä hävikin muodossa. Se taas näkyy ruoantuotannon huonossa kannattavuudessa. Ruoantuottajasta on tehty syyllinen vähän kaikkeen. Siltä se ainakin tuntuu usein, kun lukee kommentteja esimerkiksi lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa.

Mitä odotan sitten tulevalta? Ainakin odotan ensi vuodelta rauhallisempaa tahtia, että vuosi ei menisi niin hujauksessa ohi. Ehtisi tehdä käsillä enemmän kotona ja pihalla, ehtisi lukea, liikkua ja tavata ystäviä. Samaa rauhallisempaa tahtia toivon puheisiin ja kirjoituksiin. Varsinkin sosiaalisessa mediassa.

Uuden vuoden lupaukseni on, että kuuntelen enemmän muita ja annan kiitosta, kun on aihetta. Rakentavaa kritiikkiä ja korjausehdotuksia lupaan viedä eteenpäin. Haastan myös jokaisen lukijani kirjoittamaan kaksi positiivista julkaisua jokaista perusteltua kritiikkiä kohti ja viemään tätä viestiä eteenpäin. Jospa siten saisimme hyvän kierteen kasvuun ja löytäisimme uusia ratkaisuja esiin nouseviin ongelmiin. Toivotan siis jokaiselle positiivista Uutta Vuotta 2020!

Mitä sinä odotat tulevalta vuodelta?

Kirjoittaja on Askolan kunnanvaltuuston pj ja ruoantuottaja

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 30.12.2019

Kommentoi kirjoitusta.

Yhdessä ympäristön puolesta?

Maanantai 2.12.2019

YHDESSÄ YMPÄRISTÖN PUOLESTA?

Sain viime viikolla osallistua iltatilaisuuteen, jossa puhujana oli ympäristöministeri Krista Mikkonen. Kuulijoina oli ruoantuottajia ja metsänomistajia ympäri Suomen.

Yleisö odotti ennakkoon ehkä jonkinlaista yhteisen linjan hakemista ja konkreettisia keinoja yrittäjien ympäristötekoja kannustamaan. Pettymys oli lähes käsin kosketeltava.

Mikkosen esityksestä ei tullut ilmi maakunnallisuutta tai maaseutuhenkisyyttä. Sen sijaan ministerin esiintyminen vahvisti näkemystä kaupunkilaisesta, joka tietää paremmin ja siksi neuvoo muita elämisen tavoissa.

Puhuja opasti tuottajia monella tapaa. Turvepellot pitää ennallistaa, pellonraivaus ja avohakkuut ovat haitallisia, lahopuun määrää metsissä pitää kasvattaa ja luonnon monimuotoisuutta lisätä.

Kuulijat odottivat keinoja vaatimusten toteuttamisen kannustamiseksi, hiilen sitomiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Niitä ei herunut. Ei tullut kiitosta jo tehdyistä parannuksista. Ei kehuttu kotimaista tuotantoa ulkomaiseen verrattuna. Sen sijaan puheesta kuulsi mahdollisuus uusien sääntelyiden voimaansaattamiseen.

Arvatkaapa miten tähän reagoivat ruoantuottajat, jotka painivat jatkuvasti pahenevan kannattavuuskriisin kanssa? Moni ei meinannut uskoa korviaan.

Totta on, että ilmasto muuttuu. Enimmäkseen se johtuu ihmisen toiminnasta. Haluammeko siis, että ihminen häviää maapallolta? Jos emme, on ruoka ihmisen tärkein hengissä pysymisen turva. Siispä ruoantuotannon pitää jatkua. Sen lisäksi Suomessa elävä ihminen tarvitsee asumuksen ja vaatteet. Likimain kaikesta muusta on yksinkertaistettuna mahdollista luopua.

Siksi olisi ollut hienoa, että ympäristöministeri olisi osannut puheessaan suhteuttaa maa- ja metsätalouden päästöt mm. fossiilisten polttoaineiden, rakentamisen, lentoliikenteen, teollisuuden ja kaupungistumisen aiheuttamaan ilmastokuormitukseen.

Sillä sen verran monen ihmisen arkeen ilmastonmuutoksen torjuntatoimenpiteet vaikuttavat – niin maaseudulla kuin kaupungissa.

Kirjoittaja on ruoantuottaja.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 2.12.2019

Kommentoi kirjoitusta.

Ehdokaspuheeni Keskustan Uudenmaan piirin puheenjohtajavaalissa 9.11.2019

Lauantai 9.11.2019 klo 18:19

Arvoisa piirikokousväki:

Enin on aina vaadittava itseltään. - Näin totesi jo Kerttu Saalasti aikanaan.

Tänään täällä Pukkilassa olemme uuden edessä. Uusi piirihallitus pääsee työstämään piirimme historian ensimmäistä puoluekokousta Vantaalla. Siinä on siemen kannatuksen nousulle. Meidän tehtävä on saada se kasvuun.

Olemme kuulleet viime aikoina kritiikkiä siitä, että piirimme ei toimi kunnolla. Että piirin tarkoitus on hukassa eikä viesti kulje. Piirin ääni ei kuulu tarpeeksi puolueen sisällä, eikä tekemisemme avaudu äänestäjille.

Minä uskon, että me pystymme löytämään ratkaisut. Tänään valittavan piirihallituksen on käytävä perusteellinen kehityskeskustelu. Meidän on ravistettava niin omia ajatusmallejamme kuin järjestöllisiä rakenteita. Ja kuten Saalasti, myös minä näen, että saadaksemme yhtälön toimimaan, on muiden syyttämisen sijaan katsottava ensin itseään, enin on aina vaadittava itseltään.

Meidän täytyy selkeyttää piirin rooli itsellemme. Meidän on päivitettävä piirin viestintätyökalut ja niiden mukaisesti tehostettava näkyvyyttämme maakunnassa. Meidän pitää
myös parantaa sisäistä viestinkulkua läpi kaikkien puolue- elinten. Osana tätä näen aluetyöryhmien vahvistamisen.

Keskustan arvoista minulle tärkeimmät ovat vapaus ja vastuullisuus sekä ylisukupolvisuus. Minun Keskustani on keskusteleva, ratkaisuhakuinen ja juurensa tunteva. Sellaisen haluan myös Keskustan Uudenmaan piirin olevan. Tiedän, että pääsemme tähän yhdessä tekemällä.
Meidän on tuettava nykyisiä aktiiveja jaksamaan, mutta löydettävä myös uusia toimijoita. Niin yhdistyksissä kuin piirissä. Meidän tulee tehdä enemmän yhteistyötä nuorten ja naisten piirien kanssa.

Kuluneen vuoden aikana olen ollut ehdokkaana puoluevaltuuston varapuheenjohtajavaalissa ja eduskuntavaaleissa. Tukiryhmäläisenä puolueen puheenjohtajavaalissa. Häviöt eivät ole lannistaneet, vaan antaneet sisua jatkaa kehittymistä. Nälkää on.

Siksi minä, syntyperäinen uusmaalainen aatesisarenne, pyrin piirimme puheenjohtajaksi. Jotta voi tulla valituksi, on oltava ehdolla. Jotta voi tulla valituksi, tarvitaan myös luottamusta. Sitä pyydän nyt teiltä.

Olen ehdolla, koska koen, että kuuntelijaa ja tekijää tarvitaan. Olen ehdolla, koska enin on aina vaadittava itseltään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskusta, Uudenmaan piiri, yhdessä, luottamus, arvostelu, kuuntelu, tekeminen

Hei haloo?!?

Tiistai 5.11.2019 klo 9:21

Rajoja ja rakkautta tarvitaan lisää

Mihin menet? Kenen kanssa? Aja varovasti. Yhdeltätoista kotiin. Mitä teitte? Oliko kivaa? Nyt nukkumaan.

Sanoja, joita tuskin kukaan nuori haluaa kuulla tai joihin ei ainakaan haluta vastata. Sanoja, jotka jokaisen huoltajan pitäisi kuitenkin muistaa ja jaksaa kysyä. Vaikka vastaukset eivät aina tule helposti. Kysy uudestaan. Ja uudestaan. Ja saa kysyä, vaikka ei olisikaan oma huollettava kyseessä.

Keskustelimme kotikunnassani viime viikolla nuorista. Siitä mitä heille kuuluu ja miksi esiin on noussut ongelmia kiusaamisen ja muun ongelmakäyttäytymisen tai päihteiden muodossa. Ja mitä me aikuiset voisimme asialle tehdä.

Lähipoliisin viesti oli selkeä: Muistakaa kaksi asiaa – rajat ja rakkaus. Ole läsnä, kysele ja kuuntele. Tutustu nuorten kavereiden vanhempiin, pitäkää nuorista huolta yhdessä. Tukekaa toisianne ja tehkää yhteistyötä.

Silmiä ja korvia ei pidä sulkea. Meillä kaikilla aikuisilla on velvollisuus toimia, jos näemme jotain laitonta tai epäsopivaa tapahtuvan tai jos olet huolissasi jostakusta. Aina ei uskalla tai voi mennä itse suoraan väliin, ja sekin on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Vähintä, mitä silloinkin voi tehdä, on että kertoo asiasta jollekin. Ota yhteys vaikka koulukuraattoriin, kunnan tai seurakunnan nuorisotyöntekijään, perheohjaajaan tai suoraan poliisiin. Siten voit estää isomman vahingon syntymisen.

Joskus voi kuitenkin tuntua siltä, että tilanne karkaa käsistä oman nuoren kanssa, vaikka on noudattanut ohjeita ja koittanut huolehtia parhaansa mukaan. Silloinkin pitäisi uskaltaa pyytää apua.

Nuoren elämässä tärkeässä roolissa on myös kouluyhteisö. Koulukaverit, ystävät, opettajat ja muu koulun henkilökunta. Joillekin nuorille koulu on ainoa paikka, jossa heille asetetaan sääntöjä. Jos sääntöjen noudattaminen koulun ulkopuolella on vaikeaa, ei se usein luonnistu koulussakaan.

Taannoin käytettiin termiä ”Koko kylä kasvattaa.” Tämä on varsin hyvä tapa vieläkin. Monin paikoin nuorten ajoittain lisääntynyttä ongelmakäyttäytymistä on saatu hillittyä vanhempien ja muiden kuntalaisten yhteisillä pelisäännöillä. On sovittu nuorille yhteiset kotiintuloajat, on muodostettu vanhempien viestiryhmiä yhteydenpitoon ja otettu käyttöön muita yhteisöllisiä tapoja. Nuoret on otettu mukaan päätösten tekemiseen, ja sitä kautta molemminpuolinen luottamus on kasvanut.

Teksti on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 5.11.2019

Kommentoi kirjoitusta.

Lisää kirjoituksia