Sanna Kurki - keskustavaikuttaja

Olen Sanna Kurki, uusmaalainen keskustavaikuttaja Askolasta. Näillä sivuilla kerron ajatuksiani vaikuttamisesta. Tervetuloa haastamaan ja kertomaan viestiä. Minä kuuntelen ja vien viestin eteenpäin - turvallisesti.


Havaintoja liikenteestä ja liikkumisesta

Keskiviikko 11.11.2020 klo 20:21

Liikenne puhuttaa aina. Varsinkin liikenteen verotus. Veroja kerätään vähän joka välissä, niin omistamisesta kuin käyttämisestäkin. Ihmetystä herättää useissa keskusteluissa se, mitä näillä verorahoilla saamme.

Kuoppaiset, uraiset ja saviset hiekkatiet ärsyttävät maaseudulla. Reikäiset asvalttipäällysteetkään eivät riemun kiljahduksia ansaitse. Kunnostustyöt naurattaisivat, jos eivät itkettäisi.

Täytettä lapioidaan reikiin, mutta seuraava sade huuhtoo ne taas näkymättömiin. Reunaviivoja maalataan olemattomille pientareille ja seuraavalla viikolla levitetään uusi päällyste. Ja taas maalataan.

Ajoratamerkintöjen väri yksinkertaistettiin muun Euroopan malliin. Keltainen väri on kadonnut merkinnöistä. Valkoinen keskiviiva saa tosin kriittistä palautetta. Se häikäisee pimeällä valojen kanssa ajettaessa. Ja vaikeasti se erottuu talvisesta tienpinnasta.

Valojen käyttökin aiheuttaa kritiikkiä. Eräskin ammattiautoilija on manannut sitä, että moottoritiellä saa ajaa pitkillä eli kaukovalot päällä. Kaikki eivät ehkä tiedosta, että tien kaartaessa oikealle tai valaistulla tiellä pitää vaihtaa lähivaloille.

Yksi talviajan kestopalaute liittyy auraukseen. Milloin teitä ei ole aurattu ajoissa, milloin auraajat hiertävät lähes paljasta asvalttia. Pääväyliä aurataan useimmiten ajoissa yöaikaan, eikä se häiritse ketään.

Asutusalueilla toivotaan, että kadut olisivat aurattuina aamun työmatkalaisten lähtiessä liikkeelle. Mutta meteliä siitä ei saisi kuulua ennen heräämistä. Aika haasteellinen yhtälö. Haja-asutusalueen yksityisteistä pitävät huolen osakkaat itse. Ei ihme, että heitä kiukuttaa maksaa silti kiinteistöveroa.

Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi liikenteen verotusjärjestelmä muovautuu tulevaisuudessa. Olisiko sijaintiin perustuva verotus oikeudenmukaisempi? Pitäisikö valtion tukea autojen muuttamista ympäristöystävällisemmiksi? Miten muuttuvat liikkumistarpeet ja joukkoliikenne koronan jäljiltä?

Itse ajan toistaiseksi dieselillä, mutta pääasiassa työhön ja luottamustoimiin liittyviä ajoja.

Kirjoittaja on Askolan kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

Kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 11.11.2020

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, auto, diesel, maaseutu, kunnossapito, vero, kiinteistövero

Olkaamme tulevaisuuden rakentajia

Keskiviikko 7.10.2020

Syksy on saapunut. Lyhenevä valoisa aika täyttyy mitä upeimmista väreistä, varsinkin silloin kun aurinko näyttäytyy pilviverhon takaa. Auringonlaskut tekevät näkymästä taianomaisen ilta toisensa jälkeen.

Meidän syksyä tahdittavat maatilan syystyöt. Puinnit saimme valmiiksi tämän kasvukauden osalta pari viikkoa sitten. Sato oli kesän olosuhteisiin eli kevään kuivuuteen ja loppukesän märkyyteen nähden kohtalainen. ”Tilipussissa” se ei kuitenkaan juuri näy. Elintarvikkeiden raaka-aineiden tuottajahinnat alenevat samaan tahtiin kuin tuotantopanosten hinnat nousevat.

Koronapandemian takia koko maailma melkein sulkeutui keväällä. Maiden väliset tuotteiden kuljetukset lähes pysähtyivät tai ainakin vähenivät. Olisi voinut kuvitella, että kotimaisten elintarvikkeiden kysyntä olisi kasvanut ja menekin myötä myös tuottajahinta noussut. Mutta ei, päinvastoin kävi.

Suomi kamppailee tällä hetkellä laman rajoilla. Terveysuhan takia talous on laskukierteessä. Lisää paineita aiheuttavat ympäristöasiat ja digitaalinen murros. Moni asia muuttuu ja muuttaa myös työelämää. Työtehtäviä poistuu ja uusia tulee tilalle, koska paperin käyttö vähenee, liikennevälineiden energialähteissä tapahtuu vaihdosta, kansalaisten ikärakenne muuttuu.

 Parasta mitä jokainen suomalainen voi tässä tilanteessa tehdä, on kasvattaa kotimaisen tuotannon kulutusta. Enkä tarkoita kokonaiskulutuksen lisäämistä vaan sitä, että hankkii kotimaisista raaka-aineista suomalaisella työllä tuotettuja tuotteita mieluummin kuin ulkomaisia. Ja vaatii siten kauppaa myymään niitä. Näin toimimalla voimme pitää entistä useamman euron kotimaassa pyörimässä ja tuomassa hyvinvointia yhä useammalle.

Suomen kansa on noussut kriiseistä aiemminkin. Se on tapahtunut vahvalla yhteistyöllä. Sitä tarvitsemme nytkin. Puhdas ruoka, turvallinen asuminen ja toimeentulo ovat elämän peruskivet. Suurin osa meistä pystyy vaikuttamaan niihin merkittävästi omalla panoksellaan. Ja yhteistyöllä pystymme turvaamaan asiat niiden puolesta, jotka eivät siihen itse kykene.

Syyttely on helppoa, mutta se ei rakenna tai korjaa mitään. Kysytään mieluummin mitä minä voin tehdä yhteisön hyväksi kuin että eikö yhteisö voisi tehdä jotain vinossa oleville asioille. Yksi keino vaikuttaa ja rakentaa on lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin ensi keväänä sillä politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulevaisuus, syksy, syystyöt, maatalous, kannattavuus, tilipussi, syyttely, rakentaminen,

Ei ongelmia, vaan ratkaisuja

Keskiviikko 9.9.2020

Suomen Keskustan 78. sääntömääräinen puoluekokous otti paikkansa viikonloppuna. Sen piti olla kesäkuun alussa Vantaalla, Uudenmaan piirin isännöimänä. Järjestelyvastuu olisi ollut meidän piirille ensimmäinen kerta puolueen historiassa.

Mutta sitten tuli Korona. Puolue teki päätöksen kokouksen siirtämisestä. Uudeksi ajankohdaksi päätettiin syyskuun alku. Samassa yhteydessä kokouspaikkakin jouduttiin vaihtamaan. Suunnaksi otettiin Oulu.

Muutosten tuomasta pettymyksestä huolimatta olin innoissani lähdössä Ouluun, enhän ole ennen siellä käynyt. Ja kun mukaan oli lähdössä muutama kaveri omasta yhdistyksestä, edessä oli mielenkiintoinen syyskesän reissu.

Vaan toisin kävi – taas. Korona otti uudestaan tuulta siipiensä alle ja varovaisuusperiaatetta noudattaen puolue päätti järjestää kokouksen hajautetulla maakuntamallilla. Mikäs sen luontevampaa Keskustalle.

Ympäri Suomen järjestettiin parissa viikossa Oulun lisäksi 15 alueellista kokouspaikkaa. Me askolalaiset päädyimme Keravalle muiden uusmaalaisten ja helsinkiläisten sekä ruotsinkielisen piirin edustajien kanssa. Vielä ennen kokousta Kainuussa esiintyneen koronaryppään takia annettiin kainuulaisille mahdollisuus henkilökohtaiseen etäosallistumiseen.

Ja kaikki toimi loistavasti. Ainoa harmi oli se, ettei päässyt tapaamaan ystäviä ympäri Suomen. Toki ystävien kanssa jaettiin kokoustunnelmia sosiaalisen median kautta. Kokousyhteydet toimivat täydellisesti, jokainen kokouksen toimihenkilö niin Oulussa kuin etäpisteissä hoiti hommansa täysillä. Meidän etäpisteen järjestelyt pehmustettuja istuimia, saniteettitiloja ja jopa ruokailua myöten hoituivat moitteettomasti. Kun kolmen päivän kokous supistuu kahteen, on istuimellakin väliä.

Oli muuten aikamoinen ponnistus ja onnistuminen maailman toiseksi suurimmalta puoluekokoukselta. Meitähän oli yhteensä 2416 edustajaa ympäri Suomea. Tällaiselle porukalle etäkokouksen nopea järjestäminen ja siinä onnistuminen on mieletön juttu. Siinä on mallia otettavaksi kenelle vaan.

Tämä on mitä parhainta ratkaisuhakuisuutta. Ei nähdä asioissa pelkkiä ongelmia, vaan haasteita, avoimia kysymyksiä, joihin etsitään ratkaisuja ja vastauksia. Joskus kokeilemalla ja jopa aluksi epäonnistuen, mutta sitkeästi uudelleen yrittämällä. Sitä kutsutaan myös oppimiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keskusta, kokous, turvaväli, korona, muutos, osallistuja

Oikeudet versus vastuut

Torstai 13.8.2020 klo 21:57


Loviisan poni- ja paikallisraveissa eräs järjestäjän edustaja kiitteli vuolain sanoin yhteistyökumppaneita: ”Ilman heitä ja talkoolaisia, ei tapahtumaa olisi eikä järjestävän yhdistyksen toiminta pyörisi.”

Sama tilanne on aika monessa yhteisössä. Aktiiviset talkoolaiset saavat aikaan huimia tapahtumia ja pitkäjänteistä toimintaa, joista jäsenet ja kävijät voivat nauttia.

Viime vuosina on ollut havaittavissa talkootyön tekijöiden vähenemistä ja aktiivisen osallistumisen hiipumista. Yhä harvempi haluaa sitoutua tekemiseen ja varsinkaan hallinnolliseen järjestötoimintaan pelkästään siitä ilosta, että saa tehdä jotain hyödyllistä yhteisten asioiden puolesta. Ja vaikka mukaan lähdettäisiinkin, menee moni muu asia yhteisen hyvän edelle.

Usein aktiivinen osallistuminen avaa pääsyn myös päätösten tekemisen äärelle. Esimerkiksi yhdistyksen käytännön toimintaa pyörittää hallitus, mutta isoimmat toimintaa ohjaavat päätökset tekee jäsenistö yleisessä kokouksessa. Sama konklaavi valitsee myös jäsenet hallitukseen. Valitettavan usein on nähty tunkua näille hallituspaikoille tai vastaaviin, mutta sitten valinnan jälkeen ajankäyttö priorisoituukin muualle. Silloin ei täytetä sitä vastuuta, jota oikeus päättää tuo mukanaan.

Yhtä lailla kuin päätösvalta, myös omistaminen tuo vastuuta. Siksi tuntuukin hurjalle, kun Suomessa yksityistä omistusoikeutta on alettu uhata suojelusosialisoinnilla. Julkisessa keskustelussa on noussut esiin tahto, että ulkopuolinen taho voisi päättää yksityisen omistajan omaisuuden käytöstä ilman asiaan kuuluvaa korvausta ja mikä pahinta, ilman oikeuden mukanaan tuomia velvollisuuksia.

Eikä yhteinen omistaminenkaan suinkaan ole herkkua. Silloin pitäisi jokaisen omistajan hoitaa omat velvollisuutensa omaisuutta kohtaan omistamisen suhteessa, jotta voi päästä nauttimaan myös omistamisen eduista. Tällaisen yhteisen omistuksen hallinta voi olla todella painajaista. Esimerkkinä vaikkapa yhteisten vesialueiden osakaskunta. Osakaskunta on veroetuus eli ei yhdistys. Se ei saa tukea juuri mistään, vaan lain osakaskunnalle määräämät tehtävät täytyy hoitaa osakkaiden kesken, jotta voi nauttia hyödyistä vesialueilla. Tarkistapa oman kiinteistösi kauppakirjasta, oletko kenties jonkin vesialueen osakas ja mitä osakkaan vastuisiin kuuluu.

Kirjoittaja on MTK:n valtuuskunnan jäsen, osakaskunnan sihteeri ja Askolan valtuuston puheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 13.8.2020

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oikeus, vastuu, omaisuuden suoja, keskusta, mtk, osakaskunta, yhteisomistus, päätöksenteko, aktiivi, toimija, ravit,

Lisää kirjoituksia