Sanna Kurki - keskustavaikuttaja

Olen Sanna Kurki, uusmaalainen keskustavaikuttaja Askolasta. Näillä sivuilla kerron ajatuksiani vaikuttamisesta. Tervetuloa haastamaan ja kertomaan viestiä. Minä kuuntelen ja vien viestin eteenpäin - turvallisesti.


Hyvä paha direktiivi

Torstai 10.10.2019 klo 8:06

Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuoden 1995 alusta lähtien. Päätös syntyi niukasti kansanäänestyksellä. Enemmistö puolsi liittymistä EU:n etuihin nojaten.

Onhan liittymisestä hyötyäkin ollut. Kun otimme yhteisvaluutta euron käyttöön, ei enää tarvitse vaihtaa rahaa matkustaessa Unioniin kuuluvissa euroa käyttävissä maissa. Suurin osa EU:n maista ja muutama muu ovat solmineet Schengenin sopimuksen ja näiden maiden välisillä rajoilla ei tarvitse vilauttaa passiakaan enää. Matkustamisesta ja liikkumisesta maiden välillä on siis tullut helpompaa. Paikallisia poikkeuksiakin toki on.

Kaupankäynti EU:n maiden välillä on helppoa ja Unionin jäsenmaiden kansalaiset voivat opiskella vapaasti muissakin EU-maissa kuin kotimaassaan.

Euroopan Unionin jäsenmaat ovat sopineet noudattavansa yhdessä päättämäänsä lainsäädäntöä. Perustamissopimuksessa määriteltyihin tavoitteisiin pyritään EU-lainsäädännöllä, johon sisältyvät asetukset, direktiivit, päätökset, suositukset ja lausunnot.

Asetukset pitää toteuttaa jokaisessa maassa kokonaisuudessaan, ne sitovat jäsenvaltioita. Päätöksetkin on toteutettava sellaisenaan, mutta ne koskevat vain niitä, joille ne on osoitettu. Suositukset taas eivät ole sitovia eikä niillä ole oikeudellisia seurauksia. Lausunnoilla toimielimet voivat kertoa kantansa asiaan, mutta nekään eivät sido ketään, eikä niillä ole oikeudellisia velvoitteita.

Direktiivi sen sijaan on joustava väline, joka määrittelee tavoitteet, joihin jokaisen jäsenvaltion on päästävä. Mailla on kuitenkin oikeus päättää itse niiden lakien sisällöstä, joilla tavoitteet saavutetaan. Tavoitteisiin tähtäävässä kansallisessa lainsäädännössä olisi mahdollista ottaa huomioon maakohtaiset olosuhteet läheisyysperiaate huomioiden.

Suomessa direktiiviä pidetään useimmiten suoraan kansalliseen lainsäädäntöön siirrettävänä lakina. Tämän takia mm. merimetsokannan räjähdysmäinen kasvu vie elinolot monelta muulta lajilta luontotuhoista tai elinkeinonharjoittajille aiheutuvista ongelmista puhumattakaan. Myöskään kevytautoja ei EU-direktiivi sinänsä kiellä, mutta Suomen tapa vahvistaa tämä lainsäädäntö, on ristiriidassa ajokorttidirektiivin kanssa. Onneksi nämä asiat ovat korjattavissa, ovathan?

Kannustan kysymään EU:sta Europe Directiltä.

Julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 10.10.2019 https://www.uusimaa.fi/blogi/808935-hyva-paha-direktiivi

Kommentoi kirjoitusta.

Suomalainen naudanlihako ilmastopahis?

Sunnuntai 6.10.2019 klo 15:27

SUOMALAINEN NAUDANLIHAKO ILMASTOPAHIS?

Iltasanomat julkaisi 5.10.2019 Pasi Jaakkosen artikkelin suomalaisen naudanlihan päästöistä tai oikeammin niiden romahduttamisesta.

”Nautakarjan päästöihin syventyneitä tutkijoita harmittaa tapa, millä naudanlihaa on käsitelty suomalaisessa ilmastokeskustelussa viime aikoina.

Sitra ohjeisti luopumaan punaisesta lihasta ja maitotuotteista. YK:n alainen kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC korosti naudanlihan syönnin kielteisiä ilmastovaikutuksia. YK:n elintarvikejärjestö FAO listasi naudanlihantuotannon maailmanlaajuiset ongelmat.”

Tutkijat kertoivat, että kansainvälisistä raporteista on nostettu keskusteluun uhkia, joita täällä ei ole. Maailmalla on nostettu esiin 11 ympäristöhaittaa, joista meillä merkittäviä on vain kaksi – naudan metaanipäästöt ja vesistöjen rehevöityminen.

Suomalaisten nautojen osuus maailman kaikkien nautojen metaanipäästöistä on 0,14 %. Sen sijaan sademetsien raivaamiseen soijantuotannon tarpeisiin, metsien tahallisen polttamisen tai pohjavesien hupenemisen kanssa suomalaisella nautakarjataloudella ei ole mitään tekemistä. Suomalaiset naudat eivät saa soijaa rehun mukana, vaan niitä ruokitaan nurmella ja ruokintaa täydennetään rehuviljalla sekä soijattomilla valkuaisrehuilla kuten herneellä tai härkäpavulla.

Nautakarjan kasvatuksen vähentäminen kyllä vähentää märehtivien nautojen metaanipäästöjä, mutta samalla se kasvattaa rehevöitymistä. Tämä johtuu tutkimusten mukaan siitä, että kun monivuotinen nurmikasvusto vaihdetaan yksivuotisiin viljaan tai kasviksiin, lisääntyy ravinnehuuhtouma.

Tuotanto on myös tehostunut, jolloin tiettyyn maitomäärään päästään entistä vähäisemmällä rehumäärällä ja siksikin päästöt maitokiloa kohti ovat laskeneet. FAO:n mukaan maitokilon hiilidioksidipäästöjen keskiarvo maailmassa on 2,5 kg, kun se Suomessa on 1,1 kg. Maidontuotannon metaanipäästöt ovat laskeneet Suomessa myös absoluuttisesti laskettuna.

Pitää myös muistaa miksi maidon- ja lihantuotantoon on alun alkaen siirrytty. 1867-68 sääoloista aiheutuneet katovuodet johtivat Suomessa kuolleisuudella mitattuna Euroopan pahimpiin kuuluvaan nälänhätään. Vastaava on koettu samoihin aikoihin ainoastaan Irlannissa, joka on Suomen lailla yhä maidonkulutuksen huippumaa.

Vastaavan nälkäkatastrofin uusiutuminen haluttiin estää ja siksi kenraalikuvernööri Nikolai Adlerberg vaati muuttamaan maanviljelyn painopistettä sääherkästä viljanvileystä karjankasvatukseen ja rehuviljelyyn. Maidolla ja siitä valmistetuilla tuotteilla voitiin korvata viljan puutetta ravitsemuksessa. Viimeisenä oljenkortena syötiin lehmä hengissä pysymiseksi. Nautakarjatalous sopi Suomeen, koska nurmi kasvaa ja pärjää täällä hyvin. Pian maidosta jalostetuista tuotteista tuli myös merkittävä osa vientiä. Edelleen noin 80 % Suomen naudanlihan tuotannosta tulee maidontuotannon sivutuotteena ja se on yksi suomalaisen naudanlihan vahvuus.

Lehmän tuottama metaani syntyy pötsissä märehtimisen seurauksena ja se on hankala juttu ilmaston kannalta, mutta tutkijoiden mukaan sitäkin pystytään vähentämään. Voi olla, että metaanipäästöistä voidaan päästä jopa kokonaan eroon. Naudat hyödyntävät ravinnossaan myös monien muiden tuotantoketjujen sivuvirtoja kuten kasvisruokien valmistamisessa syntyviä jätteitä, jotka saattaisivat muutoin päätyä kaatopaikoille.

Lehmän lanta taas on osa luonnon ravinnekiertoa. Siitä saadaan kasvuvoimaa niin elintarvike- kuin rehukasveille. Lisäksi siitä voidaan tuottaa ensin sähkö-, lämpö- ja liike-energiaa biokaasun muodossa ja lopputuote käyttää edelleen lannoitteena.

Naudanlihan vähentäminen ei siis ole merkittävässä asemassa ilmastonmuutosta vastaan taistellessa, vaan suurin huomio on kiinnitettävä fossiilisten energialähteiden korvaamiseen uusiutuvilla. Tässäkin hommassa naudat ovat hyödyllisiä apulaisia.

Sanoisin, että lehmä on melkoisen mukava kumppani meille ihmisille. Lukaise koko juttu ja kommentoi mitä ajatuksia se sinussa herätti.

Alkuperäinen artikkeli: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006263132.html

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naudanliha, Suomi, maidontuotanto, nälänhätä, ravitsemus, nurmi, rehu, viljantuotanto, ruoka

Kyllä onnistuu - ku tekee vaa

Keskiviikko 4.9.2019 klo 8:03

Otsikossa on kiteytettynä viime perjantaina Askola-Areenalla pidetyssä johtamisen innostamisseminaarissa saamani paras oppi. Sen antoi kukapa muukaan, kuin samana aamuna jatkosopimuksen Leijonien ohjaksissa saanut päävalmentaja Jukka Jalonen.

Alun perin ajatus lähti kuulemma eräältä pelaajalta. Jalonen muovasi ajatuksesta joukkueelle merkittävän ohjenuoran. Otsikko on oma jalosteeni lausahduksesta. Jos ei tee, tai edes aloita, ei voi onnistua. Parhaiten onnistuu, kun tekee kovasti työtä, mutta ei pingota tai yliyritä. Tekee vaan. Sieltä se sitten tulee, selkärangasta, takaraivosta, lihaksista. Onnistumisen mahdollisuus on paljon suurempi kuin pingottamalla yritetty.

Toinen seminaaripäivän tärkeistä opeista liittyy siihen, että ole ylpeä saadessasi edustaa sitä, kenelle tai kenen puolesta teet. Leijonat edustavat Suomea, kunnanvaltuutettu kuntaa eli kuntalaisia, yhdistyksen hallituksen jäsen yhdistystä eli yhdistyksen jäseniä. Kun edustaja on terveesti ylpeä edustettavasta, hän myös tekee parhaansa työssään.

Kolmas kärki päivän pistesaldossa menee ajatukselle ”Tiimi on timanttia”. Silloin kun tekemässä on useampi henkilö eli kyseessä on joukkuelaji, on tiimityöskentelyllä äärimmäisen tärkeä rooli myös yksilön menestymisen kannalta. Ehkä paras kiteytys tästä kuului jotenkin näin: ”Musta tuntui, että kaikki muut halusivat mun onnistuvan.”

Kohtasin Jalosen tilaisuuden lopulla ja ehkä yllätyin vähän. Hän jutteli rennosti kaikkien kanssa, antoi nimikirjoituksia ja suostui yhteiskuviin. Hänellä ei ollut kiire minnekään, hän kohtasi jokaisen yksilönä. Hän siis toimii kuten opettaa. Ylikasvaneesta egosta, jollainen voisi olla mahdollinen hänen asemassaan, ei ollut tietoakaan.

Seuraan jääkiekosta vain Leijonien isoimmat turnaukset. Harvoin muistan pelaajien, saati valmentajien nimiä. Suomen joukkue on minulle se ykkönen. Mutta nyt voi olla, että seuraavien kolmen vuoden aikana pelattavissa turnauksissa huomioni kiinnittyy ehkä jopa eniten päävalmentajaan.

Yhtä ylpeä, kuin Jalosen Leijona-joukkueesta, olen Askola-Areena Oy:n tiimistä, joka perjantain seminaarin järjesti. Siinä sai kotikuntamme Askola melkoisen laajaa mainosta. Ja kaikki tämä tapahtuu, kun tekee vaan.

Kirjoittaja on omistaan ylpeä Askolan kunnanvaltuuston puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 4.9.2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onnistuminen, johtaminen, tiimi, ylpeys, leijonat, jalonen

Paikallispostista

Sunnuntai 4.8.2019 klo 23:07

POSTI KULKEE KUNHAN KUSTI POLKEE

”Lain tarkoituksena on turvata postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa.” lukee Postilaissa 415/2011.

Kotikunnassani moni kuntalainen - niin asukas kuin yritys - on tällä hetkellä sitä mieltä, että yllä oleva lain kirjain ei täyty. Aiheen epäilylle on antanut Posti ihan itse.

Askolaan avattiin näet Suomessa ensimmäinen pilottikohde OmaPosti-kioski. Sieltä löytyy eri kokoisia koodilla avattavia laatikoita 177 kappaletta eli pakettiautomaatti sekä kone, jossa on näyttöruutu. Mutta ihmistä siellä ei ole. Siis Postin edustajaa tai muuta työntekijää hoitamassa asiakaspalvelua.

Kioski on ollut toiminnassa 27.6. lähtien. Kävin itse tutustumassa siihen vasta kuluneella viikolla, ilman palvelutarvetta tosin. Kohteen löytää melko helposti. Kioskin edessä on ilmaisia parkkipaikkoja normaalisti riittävä määrä. Jos talossa on tapahtumia esim. kirjastossa, ovat parkkipaikatkin kortilla. Paikalle on helppo tulla myös kevyellä liikenteellä sekä linja-autolla – silloin jos sellainen vielä kulkee.

Oven saa melko kevyesti auki, mutta sähköistä avausmahdollisuutta en ainakaan huomannut. Kioskin lattia on pihatasoa alempana, joten pari porrasta on peitetty luiskoilla. Itse meinasin kompastua niissä, mutta ehkä se menee ihan omaan piikkiin, jos ei katsele jalkoihinsa.

Kioskissa ei ollut muita, joten pääsin ympärille katseltuani kokeilemaan automaattia. Niitä on kioskissa vain yksi, joten ruuhka-aikaan joutunee odottamaan samalla lailla kuin yhden asiakaspalvelijan pisteessä. Tosin aikaa voi mennä enemmänkin, jos joutuu ottamaan yhteyttä asiakasneuvojaan videoyhteyden kautta.

Koneen näyttöruutu on isohko ja melko sopivalla korkeudella varmaankin suurimmalle osalle käyttäjistä. Sitä en löytänyt, onko siinä korkeussäätöä esim. pyörätuoliasiakasta varten. Käyttöliittymä on ensi vaikutelmalta selkeä ja helppo. Valitset ruuduista sen, mitä palvelua haluat. Kirjatun kirjeen vastaanotto tai lähetys tai muut lisäpalvelut eivät koneen mukaan vielä onnistu. Kirjepostilaatikkoa en myöskään nähnyt kioskin yhteydessä.

Jos tarvitset apua, klikkaat yläkulmassa näkyvää videopuheluruutua. Sen toimivuutta en testannut. Mietin vain, että onkohan meidän kioskilta suora ”kuuma linja” asiakaspalveluun, vai joutuuko siinäkin jonottamaan. Ja onko alueellamme riittävät yhteydet sen toimia?

Tällä kertaa en ostanut mitään, mutta kun jotain ostaa, pitää se maksaa kortilla. En päässyt selvyyteen onnistuuko Mobile Pay tai mitä näitä nyt on muita maksumahdollisuuksia. Käteinen ei kuitenkaan käy.

Tällä hetkellä kioski on siis kuin toinen pakettiautomaatti + tietokone. Toinen siksi, että ensimmäinen sijaitsee Pappilantien toisella puolella kaupan eteisessä. Siitäkin voi noutaa ja lähettää paketteja netin tai OmaPosti-sovelluksen kautta ostettuna. Ainoa ero taitaa olla, että kaupan lokeroihin mahtumattomat paketit jätetään kaupan kassalle noudettavaksi, kioskiin mahtumattomat tai liian suuret paketit viedään Porvoon keskustamarketin postiin.

Vielä en ole löytänyt ohjetta siihen, kuinka iso paketti kioskiin mahtuu tai milloin luvatut yleispalvelun piiriin kuuluvat palvelut tulevat saataville. Niin tai mihin jätetään virheellisesti jaetut lähetykset palauttamista varten, kuten laki määrää.

Askolan kunta on tehnyt asiasta selvityspyynnön Traficomille ja pyytänyt myös Kuntaliittoa ottamaan kantaa asiaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: posti, asiakaspalvelu, ihminen, kone, paketti, automaatti, Askola, pilotti

Lisää kirjoituksia


Tapahtumakalenteri

Valtuustoryhmä (Tiistai  15.10.2019 18:00)

Kunnanhallitus(Keskiviikko  16.10.2019 17:00)

Valtuustoseminaari(Keskiviikko  23.10.2019 17:00)

Puoluehallitus(Torstai  24.10.2019 9:00)