Sanna Kurki - keskustavaikuttaja

Olen Sanna Kurki, uusmaalainen keskustavaikuttaja Askolasta. Näillä sivuilla kerron ajatuksiani vaikuttamisesta. Tervetuloa haastamaan ja kertomaan viestiä. Minä kuuntelen ja vien viestin eteenpäin - turvallisesti.


Meillä ja muualla

Lauantai 7.3.2020 klo 17:52

Olen asunut koko ikäni Uudellamaalla, mutta vieraillut jokaisen Suomen maakunnan alueella. Olen matkustellut vain eurooppalaisissa maissa. Asun ja teen työtä samassa pihapiirissä. Varsinkin siksi, mutta muutenkin tekee välillä hyvää käydä tutustumassa muihin ihmisiin, heidän tapoihinsa ja kulttuureihinsa.

Isoimmin minua ihmetyttää Suomen ja suomalaisten halu muuttaa omaa kulttuuriaan ja palvelujaan muiden ehdoilla. Esimerkkinä ravintola, joka palvelee Suomessa vain englanniksi.

Vierailemissani Euroopan maissa en aina ole saanut palvelua edes englanniksi, vaan ainoastaan maan omalla kielellä. Mutta onko edes pakko? Jos haluaa lähteä reissuun tutustumaan muihin maihin, voi nykyään aika helposti myös opetella tärkeimmät sanat kohdemaan kielellä tai käyttää erilaisia käännössovelluksia.

Jo vuonna 1991 japanilainen vaihto-oppilaamme käytti elektronista sanakirjaa, kun englannin artikulointimme oli hieman toisistamme eroavaa ja välillä asia ei puhumalla selvinnyt.

Toki digitalisaation hypetyksessä kannattaa muistaa, että ihan joka paikkaan internet-palveluntarjoajien verkot eivät vielä ylety. Silloin on turvauduttava vaikkapa elekieleen tai kynään ja paperiin. Niin ja käteiseen rahaan.

Toinen kummastuksen aihe minulle on kauppojen hyllyjen sisältö. Suurin osa näkemistäni kaupoista muissa maissa myy lähes pelkästään oman maan tuotantoa. Muutama muualta tuotu seassa, jopa pari suomalaista merkkituotetta.

Miksi sitten meidän lähikaupasta pitää löytyä ainakin viittä ulkomailla valmistettua konetiskiainetta, jos Suomessakin vastaavaa tehdään? Ja arvatkaapa onko tarjolla sitä kotimaista? No ei.

Viljelijänä minulle on kaupassa ostovalintoja tehdessä tärkeintä tarkistaa elintarvikkeiden tuotantomaa. Mutta aivan yhtä tarkasti varmistan, että tuote on myös valmistettu Suomessa. Koska sillä pidän huolen siitä, että suomalaisilla on työtä. Vain siten saamme suomalaisen yhteiskunnan pyörimään. Jatkossakin.

MTK eli Maataloustuottajien keskusliitto haastoi tällä viikolla suomalaiset kampanjaan: osta kahden viikon ajan lautasellesi vain suomalaista ruokaa. Minä olen mukana, tule sinäkin ja vaadi kauppaasi lähiruokaa -ja tuotteita Suomesta. Sillä kauppa kertoo vain toteuttavansa asiakkaiden toiveita valikoimien suhteen. Olkaamme ylpeitä omasta tuotannosta ja työstä.

Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 7.3.2020

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotimainen, suomalainen, MTK, työ, ruoka, arvostus, suomen kieli,

Uudistamista ja osallistamista

Tiistai 4.2.2020 klo 23:05

Olen osallistunut elämäni aikana useamman yhdistyksen toimintaan. Jokaisessa on ollut tekeillä jonkinlaista uudistamista ja kehittämistyötä. Olen aina ollut innokas kokeilemaan uusia asioita ja ottamaan osaa erilaisiin pilottihankkeisiin.

Ollessani yhdistyksissä uusi toimija, halusin tutustua niiden historiaan ja oppia toiminnan perusteet. Minusta on tärkeää tuntea yhteisön juuret ja alkuperäinen tarkoitus. Olen kuitenkin luonteeltani ongelmanratkaisija. Jos jokin asia ei toimi, koitan etsiä siihen parempaa ratkaisua. Oli kyse sitten kalusteiden järjestyksestä kotona tai yhdistyksen jäsenmäärän kehityksestä.

Nuorena toimijana sai joskus kohdata epäluuloa muutoksia kohtaan. Joskus tuli oikein ryöppynä syitä, miksi jokin uusi asia ei varmasti toimisi. Monesti ehdotin, että kokeillaan, askel kerrallaan. Toki on myönnettävä, että joskus tuli viisaitakin vastaväitteitä, mutta tajusin sen vasta myöhemmin. Joitakin ehdotuksia on kyllä kokeiltu ja käytännössä havaittu toimimattomiksi. Se lienee sitä kokemusta.

Kunnallinen päätöksentekokin on kokenut viime vuosikymmenellä melkoisen muutoksen myrskyn. Viestinnän nopeus ja vuorovaikutteisuus, tiedon saatavuus sekä kuntalaisten vaikuttamishalukkuus ovat lisääntyneet valtavasti. Lisäksi mukaan kuvioihin on tullut sosiaalinen media. Tämä kaikki on vaatinut myös kuntakoneistolta uudistumista. Samalla moni itse toimintaan liittyvä asia on muuttunut.

Osallistuminen on yksi keino osallisuuden kokemiseen. Olennainen osa yhteiskunnallista osallistumista, on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Osallisuuden edistäminen on osa Suomen hallituksen ja Euroopan unionin tavoitteita. Osallisuus löytyy myös Askolan kuntastrategiasta.

THL:n osallisuuden seurannan mittareiden mukaan meillä Askolassa on joissakin asioissa hyvä tilanne, mutta parannettavaakin on. Suunnitelmia osallistamisen edistämiseksi on kehitteillä, mutta talouden tasapainottamisohjelman aikana uusien toimintojen käyttöönotto ei ole mahdollista. Voimme kuitenkin jokainen edistää osallisuutta osallistumalla aktiivisesti jo käytössä oleviin vaikuttamismahdollisuuksiin.

Se on kuulkkaa ihan meitistä ittestämme kiinni.

Kommentoi kirjoitusta.

Jotakin vanhaa, jotakin uutta

Tiistai 31.12.2019 klo 14:40

JOTAKIN VANHAA, JOTAKIN UUTTA

Huomenillalla laskemme taas sekunteja vuoden vaihtumiseen. Tuleva vuosi aloittaa uuden vuosikymmenen, 2020-luvun.

Sinne on moni jo haikaillutkin. Ainakin monessa keskustelussa eri yhteyksissä on kuultu lausahdus ”Voisimmeko jo tulla 2020-luvulle?” No, nyt pääsemme sinne ainakin kalenterin mukaan.

Mitä kaipaamme, kun tahdomme 2020-luvulle? Mikä siellä on paremmin kuin nyt tai 30 vuotta sitten? Olemmeko menossa kohti parempaa vai entistä pahempaa aikaa? Mikä on muuttunut oman aikuisikäni aikana 1990-luvun alusta tähän päivään?

Autot ovat kehittyneet helppokäyttöisemmiksi ja turvallisemmiksi. Mutta niin tuntuu sitä myöten vauhtikin kasvaneen. Ja fossiilista polttoainetta kuluu aina vain enemmän, kun autoilu on helpottunut ja julkinen liikenne harmillisesti vähentynyt.

Harrastamisesta on tullut yhä enemmän väline- ja palvelulaji. Rakennetaan kuntokeskuksia ja -portaita, käytetään hyvin paljon hyvinvointipalveluita. Osin siksi, että työelämä on toisaalta keventynyt, mutta toisaalta staattistunut. Itsekin istun tietokoneella kaiket päivät ja liikkuminen on vähentynyt, joten fysioterapeutti on tullut tutuksi.

Ruoka on monipuolista. Sitä tuodaan entistä enemmän ulkomailta. Myös sellaista, mitä tuotetaan kotimaassa. Ruoan arvostus on ilmeisesti laskenut, kun sitä on varaa heittää pois suuria määriä hävikin muodossa. Se taas näkyy ruoantuotannon huonossa kannattavuudessa. Ruoantuottajasta on tehty syyllinen vähän kaikkeen. Siltä se ainakin tuntuu usein, kun lukee kommentteja esimerkiksi lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa.

Mitä odotan sitten tulevalta? Ainakin odotan ensi vuodelta rauhallisempaa tahtia, että vuosi ei menisi niin hujauksessa ohi. Ehtisi tehdä käsillä enemmän kotona ja pihalla, ehtisi lukea, liikkua ja tavata ystäviä. Samaa rauhallisempaa tahtia toivon puheisiin ja kirjoituksiin. Varsinkin sosiaalisessa mediassa.

Uuden vuoden lupaukseni on, että kuuntelen enemmän muita ja annan kiitosta, kun on aihetta. Rakentavaa kritiikkiä ja korjausehdotuksia lupaan viedä eteenpäin. Haastan myös jokaisen lukijani kirjoittamaan kaksi positiivista julkaisua jokaista perusteltua kritiikkiä kohti ja viemään tätä viestiä eteenpäin. Jospa siten saisimme hyvän kierteen kasvuun ja löytäisimme uusia ratkaisuja esiin nouseviin ongelmiin. Toivotan siis jokaiselle positiivista Uutta Vuotta 2020!

Mitä sinä odotat tulevalta vuodelta?

Kirjoittaja on Askolan kunnanvaltuuston pj ja ruoantuottaja

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 30.12.2019

Kommentoi kirjoitusta.

Yhdessä ympäristön puolesta?

Maanantai 2.12.2019

YHDESSÄ YMPÄRISTÖN PUOLESTA?

Sain viime viikolla osallistua iltatilaisuuteen, jossa puhujana oli ympäristöministeri Krista Mikkonen. Kuulijoina oli ruoantuottajia ja metsänomistajia ympäri Suomen.

Yleisö odotti ennakkoon ehkä jonkinlaista yhteisen linjan hakemista ja konkreettisia keinoja yrittäjien ympäristötekoja kannustamaan. Pettymys oli lähes käsin kosketeltava.

Mikkosen esityksestä ei tullut ilmi maakunnallisuutta tai maaseutuhenkisyyttä. Sen sijaan ministerin esiintyminen vahvisti näkemystä kaupunkilaisesta, joka tietää paremmin ja siksi neuvoo muita elämisen tavoissa.

Puhuja opasti tuottajia monella tapaa. Turvepellot pitää ennallistaa, pellonraivaus ja avohakkuut ovat haitallisia, lahopuun määrää metsissä pitää kasvattaa ja luonnon monimuotoisuutta lisätä.

Kuulijat odottivat keinoja vaatimusten toteuttamisen kannustamiseksi, hiilen sitomiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Niitä ei herunut. Ei tullut kiitosta jo tehdyistä parannuksista. Ei kehuttu kotimaista tuotantoa ulkomaiseen verrattuna. Sen sijaan puheesta kuulsi mahdollisuus uusien sääntelyiden voimaansaattamiseen.

Arvatkaapa miten tähän reagoivat ruoantuottajat, jotka painivat jatkuvasti pahenevan kannattavuuskriisin kanssa? Moni ei meinannut uskoa korviaan.

Totta on, että ilmasto muuttuu. Enimmäkseen se johtuu ihmisen toiminnasta. Haluammeko siis, että ihminen häviää maapallolta? Jos emme, on ruoka ihmisen tärkein hengissä pysymisen turva. Siispä ruoantuotannon pitää jatkua. Sen lisäksi Suomessa elävä ihminen tarvitsee asumuksen ja vaatteet. Likimain kaikesta muusta on yksinkertaistettuna mahdollista luopua.

Siksi olisi ollut hienoa, että ympäristöministeri olisi osannut puheessaan suhteuttaa maa- ja metsätalouden päästöt mm. fossiilisten polttoaineiden, rakentamisen, lentoliikenteen, teollisuuden ja kaupungistumisen aiheuttamaan ilmastokuormitukseen.

Sillä sen verran monen ihmisen arkeen ilmastonmuutoksen torjuntatoimenpiteet vaikuttavat – niin maaseudulla kuin kaupungissa.

Kirjoittaja on ruoantuottaja.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 2.12.2019

Kommentoi kirjoitusta.

Lisää kirjoituksia