Kotona Askolassa

Maanantai 15.2.2021 klo 21:52

Minulle Askola on ollut aina koti. Täällä olen viihtynyt, enkä koskaan ole kaivannut muualle. Jos reissata olen saanutkin, niin kotiin on ollut aina hyvä palata. Kotikylä on vaihtunut vain kerran, asuinpaikka kahdesti.

Askolassa on hyvät peruspalvelut. Terveyskeskus toimii tällä hetkellä palautteen mukaan erittäin hyvin. Toki haasteitakin on matkan varrella ollut. Jatkossa nämä palvelut tullee järjestämään Itä-Uudenmaan hyvinvointialue samoin kuin sosiaalipalvelut. Lakiehdotuksen mukaan palvelut on edelleen järjestettävä lähipalveluina mahdollisuuksien mukaan. Kuntalaisten edunvalvonnassa on oltava siis tarkkana jatkossakin.

Sote-uudistuksen jälkeen kunnan suurimmaksi toimialaksi nousee sivistyspalvelut. Lisäksi tärkeitä asioita ovat kaavoitus, teknisen toimen palvelut sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli hyte.

Koulutiloja olemme uudistaneet nyt taajamissa. Itäpuolen asema palveluverkon suhteen on ratkaistava ensi valtuustokauden aikana. Toivon, että uusi valtuusto saa kuntastrategian päivittämisen yhteydessä muodostettua yhteisen pitkäntähtäimen tavoitetilan, jota kohti voidaan kulkea päätös kerrallaan. Mukaan keskusteluun on otettava kaikki halukkaat kuntalaiset.

Kaavoitus ja maankäytön suunnittelu on erittäin tärkeä osa kunnan toimintaa. Se ohjaa yhtä lailla asutuksen kuin palveluiden sijoittumista kuntaan. Askolan kunnan maapolitiikan periaateohjelma on hyväksytty viimeksi vuonna 2012. Sekin olisi hyvä saattaa ajan tasalle uuden valtuuston työkaluksi.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on meille kaikille eduksi. Mitä paremmin voimme, sitä vähemmän tarvitsemme korjaavia palveluita ja sitä enemmän veroeuroja jää hyvien asioiden kehittämiseen. Jokaisella meistä onkin suuri vastuu huolehtia itsestään ja läheisistään parhaan kykynsä mukaan. Kunnan tehtävä on tulla avuksi silloin, kun omat voimat eivät riitä. Sen mahdollistamme me kaikki yhdessä veroja maksamalla.

Ja niistä veroista muuten. Näin runsaslumisena talvena täällä taajamien ulkopuolella, jos lumien auraus ei miellytä, voi moitteet esittää peilin edessä. Silti me maksamme samat verot kuin taajamissa asuvat. Olisiko aika ryhtyä miettimään veronmaksun porrastusta saatujen palveluiden perusteella?

Kirjoitus on julkaistu alun perin Uusimaan kolumnina 15.2.2021 otsikolla Taajamassa ja sen ulkopuolella

Havaintoja liikenteestä ja liikkumisesta

Keskiviikko 11.11.2020 klo 20:21

Liikenne puhuttaa aina. Varsinkin liikenteen verotus. Veroja kerätään vähän joka välissä, niin omistamisesta kuin käyttämisestäkin. Ihmetystä herättää useissa keskusteluissa se, mitä näillä verorahoilla saamme.

Kuoppaiset, uraiset ja saviset hiekkatiet ärsyttävät maaseudulla. Reikäiset asvalttipäällysteetkään eivät riemun kiljahduksia ansaitse. Kunnostustyöt naurattaisivat, jos eivät itkettäisi.

Täytettä lapioidaan reikiin, mutta seuraava sade huuhtoo ne taas näkymättömiin. Reunaviivoja maalataan olemattomille pientareille ja seuraavalla viikolla levitetään uusi päällyste. Ja taas maalataan.

Ajoratamerkintöjen väri yksinkertaistettiin muun Euroopan malliin. Keltainen väri on kadonnut merkinnöistä. Valkoinen keskiviiva saa tosin kriittistä palautetta. Se häikäisee pimeällä valojen kanssa ajettaessa. Ja vaikeasti se erottuu talvisesta tienpinnasta.

Valojen käyttökin aiheuttaa kritiikkiä. Eräskin ammattiautoilija on manannut sitä, että moottoritiellä saa ajaa pitkillä eli kaukovalot päällä. Kaikki eivät ehkä tiedosta, että tien kaartaessa oikealle tai valaistulla tiellä pitää vaihtaa lähivaloille.

Yksi talviajan kestopalaute liittyy auraukseen. Milloin teitä ei ole aurattu ajoissa, milloin auraajat hiertävät lähes paljasta asvalttia. Pääväyliä aurataan useimmiten ajoissa yöaikaan, eikä se häiritse ketään.

Asutusalueilla toivotaan, että kadut olisivat aurattuina aamun työmatkalaisten lähtiessä liikkeelle. Mutta meteliä siitä ei saisi kuulua ennen heräämistä. Aika haasteellinen yhtälö. Haja-asutusalueen yksityisteistä pitävät huolen osakkaat itse. Ei ihme, että heitä kiukuttaa maksaa silti kiinteistöveroa.

Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi liikenteen verotusjärjestelmä muovautuu tulevaisuudessa. Olisiko sijaintiin perustuva verotus oikeudenmukaisempi? Pitäisikö valtion tukea autojen muuttamista ympäristöystävällisemmiksi? Miten muuttuvat liikkumistarpeet ja joukkoliikenne koronan jäljiltä?

Itse ajan toistaiseksi dieselillä, mutta pääasiassa työhön ja luottamustoimiin liittyviä ajoja.

Kirjoittaja on Askolan kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

Kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 11.11.2020

Kotimaista ruokaa - miksi?

Keskiviikko 8.5.2019 klo 23:16

Kuka tuottaa sinun ruokasi ja millä hinnalla?
Tssää kolumnini Uusimaassa 6.5.2019.

KOTIMAISTA RUOKAA – MIKSI?
Kirjoitan tätä vapun päivän iltana. Olen tänäänkin lukenut sosiaalisessa mediassa viestejä, joissa maristaan siitä, että ruoantuottajat tekevät työtä palkansaajan palkallisena vapaapäivänä, kun siitä tulee ääni- tai tuoksuhäiriöitä. Ja siitä, että ruoantuotannosta välillisesti palkkansa saava näyttää maantiellä kansainvälistä sormimerkkiä traktorilla ajavalle ruoantuottajalle, siis työnantajalleen.
Ruoantuottajat tekevät työtään luonnon ehdoilla. Kun ilmat ja maa ovat kylvöille kohdillaan, silloin ei katsota kalenteriin, että onko vappu, äitienpäivä tai juhannus – silloin painetaan töitä tarvittaessa kellon ympäri. 
Kun ruoantuottaja saa tekemästään työstä asianmukaisen ja kustannuksia vastaavan korvauksen – aivan kuten palkansaajan tulee saada työpanostaan vastaava korvaus – hänen toiminnastaan syntyy verotettavaa tuloa. Miinusmerkkisestä tuloksesta ei makseta yhtään veroa. 
Toiminnassaan ruoantuottaja ostaa raaka-aineita ja palveluja toisilta yrittäjiltä. Näin hän omalta osaltaan tarjoaa työtä aika monelle palkansaajalle, joka saa työstään palkan, josta maksaa veroa yhteiskunnalle.
Eli maataloustulon kasvattaminen on hyvä juttu. Koko Suomelle. Suomen pitäisi kasvattaa maataloustuloa 500 miljoonaa. Miten siihen sitten päästään? Yksinkertaisin keino on se, että jokainen suomalainen käyttää joka päivä 0,30 euroa enemmän kotimaisiin elintarvikkeisiin. Viikossa tämä tekee noin kaksi euroa. Vuodessa satasen. Kulutusta ei tarvitse lisätä, vaan helpoiten tämä onnistuu vaihtamalla ulkomainen tuote kotimaassa tuotettuun.
Jos tämä lisäys menisi suoraan kaupan ja teollisuuden läpi tuottajalle, syntyisi viidensadan miljoonan lisäys maataloustuloon, josta tulisi tuottajien positiivisten tulosten kautta noin sadan miljoonan euron verotulon lisäys yhteiskunnan kassaan.
Elintarvikkeiden lisäksi, kun pyrit hankkimaan kaikki muutkin tuotteet kotimaisina, annat työtä ja toimeentuloa aika monelle suomalaiselle sekä verotuloa Suomen valtiolle ja sen kunnille.

Kirjoittaja on kotimaisen ruoan tuottaja