Vapaus valita lapselle hoitaja

Perjantai 15.1.2021 klo 22:42

Kotihoidontuesta käydään taas kovaa väittelyä. Ministeriön asettama tutkijaryhmä tulee esittämään myöhemmin tänä talvena valmistuvassa raportissaan, että poistamalla kotihoidontuki, saadaan 10 000 työllistä lisää.

Totta on, että jos nämä kotona lapsiaan nimenomaan kotihoidontuen turvin hoitavat ostaisivat lapsillensa julkisen tai yksityisen varhaiskasvatuksen palveluja, he olisivat käytettävissä muun työn tekemiseen.

Kaikilla ei kuitenkaan ole työpaikkaa odottamassa. Tai jos on, sitä hoitaa sijainen. Tällöin kotoa lasta hoitamasta palaava työntekijä mahdollisesti syrjäyttää vuorostaan sijaisen työttömäksi. Eikä silloin työssä olevien määrä lisäänny.

Kotihoidontuki on veronalaista tuloa, aivan kuten ansiotulokin. Miksi joidenkin on vaikea ajatella, että kotona lastaan hoitava huoltaja tekee arvokasta työtä ja siitä on oikein maksaa edes pieni korvaus?

Yhteiskunta tukee lasten hoitamista myös kodin ulkopuolella. Esimerkiksi kunnallisen varhaiskasvatuksen piirissä olevasta lapsesta kunta maksaa osansa, vaikka huoltajat maksavat hoitomaksua tulojensa perusteella. Eikö siis olisi tasapuolista, että lapsen hoitoa tuetaan paikasta riippumatta?

Paljon kuulee puhetta myös siitä, että lapset eivät saa olla lapsia riittävän pitkään ja että vanhemmilta on vanhemmuus hukassa. Auttaako tähän se, että vanhemmat ajetaan viemään lapset julkisen varhaiskasvatuksen piiriin ja vieläpä yhä aikaisemmin? Itse panostaisin enemmän avoimiin varhaiskasvatuspalveluihin, joihin voi tukeutua halutessaan.

Kaikki eivät voi hoitaa lapsia kotona. Siksi myös julkisilla ja yksityisillä hoitopalveluilla on paikkansa. Mielestäni perheillä on kuitenkin oltava mahdollisuus valita heille sopivin vaihtoehto. On se sitten jommankumman vanhemman kotihoito, isovanhempien, yksityisen palveluntarjoajan tai kunnallisen yksikön tuottama hoitopalvelu. Yhteiskunta voi aivan hyvin tukea kaikkia vaihtoehtoja tasapuolisesti.

Pidetään huolta, että vaihtoehtoja on erilaisia ja jokainen perhe voi valita tilanteeseensa sopivimman. Annetaan vapaus toimia omalla tavalla ja tuetaan niitä, jotka apua tarvitsevat. Muistetaan, että lapsissa on tulevaisuus.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaa-lehden kolumnina 15.1.2021.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotihoidontuki, lapsi, perhe, vapaus, isovanhemmat, julkinen, päivähoito, yksityinen

Vuosi 2020

Keskiviikko 23.12.2020 klo 23:40

VUOSI 2020

Kirjoitan tätä itsenäisyyspäivänä. Piirongin päällä palaa kaksi tuikkua Suomen lipun vierellä. Televisio näyttää poikkeuksellisia Linnan juhlia. Mieli on levollinen, vaikka loppua kohti käyvä vuosi on ollut äärimmäisen erikoinen.

Tammikuu oli työntäyteinen inventaarion ja tilinpäätösten tiimellyksessä. Talven ainoa lumisade tuli kuudes päivä. Helmikuussa pidin viikon lomaa.

Maaliskuu muutti kaiken. Kalenteri alkoi tyhjetä. Kokoukset ja tapaamiset muuttuivat etäyhteyksin toteutettaviksi. Kuopus siirtyi etäopiskeluun ja meillä alkoi huoneremonttikaruselli. Sitten Uusimaa eristettiin.

Huhtikuussa etäpalaverit sujuivat, milloin työhuoneessa ja välillä metsälenkillä. Kymmenen viikkoa teimme lounaatkin kotona, kun ravitsemusliikkeet joutuivat sulkemaan ovensa. Kaupassa kävimme kerran viikossa ja samalla hoidimme myös lähipiirin riskiryhmäläisten ostokset.

Toukokuussa vietimme äitienpäivää Vahijärvellä soudellen. Kuntaan haettiin uutta kunnanjohtajaa. Pääsimme myös äidin kanssa yhdessä kunnan ja seurakunnan edustajina laskemaan seppeleen kaatuneiden muistopäivänä. Se oli koskettava hetki. Etäkokoustin mökissä tai pihalla.

Kesäkuussa kukkivat omenapuut ja juhlistimme isän kahdeksankymppisiä perheen kanssa. Kuopus sai ajokortin ikäpoikkeusluvalla ja siihen päättyivät ”mamma-taksin” ajot. Kunnanvaltuusto kokousti parikin kertaa ja valitsimme kunnalle uuden johtajan. Kerrankin sade tuli oikeaan aikaan ja juhannuskokko syttyi Vahijärven rannassa.

Heinäkuussa juhlittiin ja torikahviteltiin sateessa. Elokuu toi mukanaan keväältä siirrettyjä kokouksia ja paikallisravit. Syyskuussa korona-tilanne taas paheni ja Oulu jäi edelleen käymättömien paikkojen listalle. Onneksi tuli perunaa reilusti talven varalle.

Lokakuussa uusi kunnanjohtaja otti ohjat käsiinsä. Yhteistyö hänen kanssaan on ollut helppoa ja uusia tuuliakin on aistittavissa. Marraskuu on aina minulle kuukausista vaikein pimeytensä vuoksi. Tällä kertaa se meni hujauksessa. Valtuustokin hyväksyi talousarvion yksissä tuumin.

Joulukuuhun mahtuu aina paljon tunteita. Adventtiaika odotusta täynnä, itsenäisyyspäivä ansaitsee kunnioituksemme ja lopulta Jouluna voi hetken hengähtää läheisten kanssa pohtien kulunutta vuotta ja odottaen jännityksellä tulevaa. Mennään päivä vain ja hetki kerrallansa. Jaksetaan – yhdessä!

Kirjoittaja toivottaa kaikille mukavaa Joulua ja toiveikasta vuotta 2021!

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaa-lehden kolumnina 8.12.2020.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuosi 2020, askola, joulu, korona, yhteistyö

Olkaamme tulevaisuuden rakentajia

Keskiviikko 7.10.2020

Syksy on saapunut. Lyhenevä valoisa aika täyttyy mitä upeimmista väreistä, varsinkin silloin kun aurinko näyttäytyy pilviverhon takaa. Auringonlaskut tekevät näkymästä taianomaisen ilta toisensa jälkeen.

Meidän syksyä tahdittavat maatilan syystyöt. Puinnit saimme valmiiksi tämän kasvukauden osalta pari viikkoa sitten. Sato oli kesän olosuhteisiin eli kevään kuivuuteen ja loppukesän märkyyteen nähden kohtalainen. ”Tilipussissa” se ei kuitenkaan juuri näy. Elintarvikkeiden raaka-aineiden tuottajahinnat alenevat samaan tahtiin kuin tuotantopanosten hinnat nousevat.

Koronapandemian takia koko maailma melkein sulkeutui keväällä. Maiden väliset tuotteiden kuljetukset lähes pysähtyivät tai ainakin vähenivät. Olisi voinut kuvitella, että kotimaisten elintarvikkeiden kysyntä olisi kasvanut ja menekin myötä myös tuottajahinta noussut. Mutta ei, päinvastoin kävi.

Suomi kamppailee tällä hetkellä laman rajoilla. Terveysuhan takia talous on laskukierteessä. Lisää paineita aiheuttavat ympäristöasiat ja digitaalinen murros. Moni asia muuttuu ja muuttaa myös työelämää. Työtehtäviä poistuu ja uusia tulee tilalle, koska paperin käyttö vähenee, liikennevälineiden energialähteissä tapahtuu vaihdosta, kansalaisten ikärakenne muuttuu.

 Parasta mitä jokainen suomalainen voi tässä tilanteessa tehdä, on kasvattaa kotimaisen tuotannon kulutusta. Enkä tarkoita kokonaiskulutuksen lisäämistä vaan sitä, että hankkii kotimaisista raaka-aineista suomalaisella työllä tuotettuja tuotteita mieluummin kuin ulkomaisia. Ja vaatii siten kauppaa myymään niitä. Näin toimimalla voimme pitää entistä useamman euron kotimaassa pyörimässä ja tuomassa hyvinvointia yhä useammalle.

Suomen kansa on noussut kriiseistä aiemminkin. Se on tapahtunut vahvalla yhteistyöllä. Sitä tarvitsemme nytkin. Puhdas ruoka, turvallinen asuminen ja toimeentulo ovat elämän peruskivet. Suurin osa meistä pystyy vaikuttamaan niihin merkittävästi omalla panoksellaan. Ja yhteistyöllä pystymme turvaamaan asiat niiden puolesta, jotka eivät siihen itse kykene.

Syyttely on helppoa, mutta se ei rakenna tai korjaa mitään. Kysytään mieluummin mitä minä voin tehdä yhteisön hyväksi kuin että eikö yhteisö voisi tehdä jotain vinossa oleville asioille. Yksi keino vaikuttaa ja rakentaa on lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin ensi keväänä sillä politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulevaisuus, syksy, syystyöt, maatalous, kannattavuus, tilipussi, syyttely, rakentaminen,

Meillä ja muualla

Lauantai 7.3.2020 klo 17:52

Olen asunut koko ikäni Uudellamaalla, mutta vieraillut jokaisen Suomen maakunnan alueella. Olen matkustellut vain eurooppalaisissa maissa. Asun ja teen työtä samassa pihapiirissä. Varsinkin siksi, mutta muutenkin tekee välillä hyvää käydä tutustumassa muihin ihmisiin, heidän tapoihinsa ja kulttuureihinsa.

Isoimmin minua ihmetyttää Suomen ja suomalaisten halu muuttaa omaa kulttuuriaan ja palvelujaan muiden ehdoilla. Esimerkkinä ravintola, joka palvelee Suomessa vain englanniksi.

Vierailemissani Euroopan maissa en aina ole saanut palvelua edes englanniksi, vaan ainoastaan maan omalla kielellä. Mutta onko edes pakko? Jos haluaa lähteä reissuun tutustumaan muihin maihin, voi nykyään aika helposti myös opetella tärkeimmät sanat kohdemaan kielellä tai käyttää erilaisia käännössovelluksia.

Jo vuonna 1991 japanilainen vaihto-oppilaamme käytti elektronista sanakirjaa, kun englannin artikulointimme oli hieman toisistamme eroavaa ja välillä asia ei puhumalla selvinnyt.

Toki digitalisaation hypetyksessä kannattaa muistaa, että ihan joka paikkaan internet-palveluntarjoajien verkot eivät vielä ylety. Silloin on turvauduttava vaikkapa elekieleen tai kynään ja paperiin. Niin ja käteiseen rahaan.

Toinen kummastuksen aihe minulle on kauppojen hyllyjen sisältö. Suurin osa näkemistäni kaupoista muissa maissa myy lähes pelkästään oman maan tuotantoa. Muutama muualta tuotu seassa, jopa pari suomalaista merkkituotetta.

Miksi sitten meidän lähikaupasta pitää löytyä ainakin viittä ulkomailla valmistettua konetiskiainetta, jos Suomessakin vastaavaa tehdään? Ja arvatkaapa onko tarjolla sitä kotimaista? No ei.

Viljelijänä minulle on kaupassa ostovalintoja tehdessä tärkeintä tarkistaa elintarvikkeiden tuotantomaa. Mutta aivan yhtä tarkasti varmistan, että tuote on myös valmistettu Suomessa. Koska sillä pidän huolen siitä, että suomalaisilla on työtä. Vain siten saamme suomalaisen yhteiskunnan pyörimään. Jatkossakin.

MTK eli Maataloustuottajien keskusliitto haastoi tällä viikolla suomalaiset kampanjaan: osta kahden viikon ajan lautasellesi vain suomalaista ruokaa. Minä olen mukana, tule sinäkin ja vaadi kauppaasi lähiruokaa -ja tuotteita Suomesta. Sillä kauppa kertoo vain toteuttavansa asiakkaiden toiveita valikoimien suhteen. Olkaamme ylpeitä omasta tuotannosta ja työstä.

Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 7.3.2020

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotimainen, suomalainen, MTK, työ, ruoka, arvostus, suomen kieli,

Päätöksenteossa

Lauantai 25.5.2019 klo 13:25

Tämä on ollut tapahtumarikas viikko kuntapolitiikan saralla. Maanantaina oli kunnan talouden tasapainottamistyön ohjausryhmän kokous, tiistaina Uudenmaan jätelautakunnan kokous ja keskiviikkona vielä valtuustoseminaari talouden tasapainottamisesta.

Talouden tasapainotustyö on vielä kesken, joten ei siitä vielä enempää. Kunnanjohtaja vastaa tiedottamisesta sen suhteen.

Jätelautakunnan kokous on sen sijaan herättänyt vilkasta ja vivahteikasta keskustelua niin etu- kuin jälkikäteen. Siksi päätin kertoa hieman omasta roolistani päätöksenteossa. Koko jätelautakunnan puolesta kommentoi puheenjohtaja Elin Andersson Porvoosta.

Olen Uudenmaan jätelautakunnan jäsen Askolan kunnan edustajana. Lautakunnan esityslistalla oli tiistain kokouksessa asumisessa syntyvän jätevesilietteen kuljetusjärjestelmästä päättäminen.

Esittelijän eli viranhaltijan pohjaesitys oli, että lautakunnan alueella siirrytään kunnalliseen jätevesilietteen kuljetukseen. Kokouksessa annettiin vastaesitys, jonka mukaan Uudenmaan jätelautakunta päättää ottaa käyttöön kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetusjärjestelmän alueellaan. Äänestyksen jälkeen lautakunnan päätökseksi tuli vastaesitys.

Itse äänestin pohjaesityksen eli kunnallisen kuljetusjärjestelmän puolesta. Miksikö?

Jätelautakunnan toimintaa ohjaa laki. Se antaa kunnille mahdollisuuden valita joko kunnan järjestämä lietteenkuljetus tai kiinteistön haltijan järjestämä kuljetus. Kunnallisen järjestelmän valinnalle laki ei määrittele ehtoja. Valittaessa kiinteistön haltijan järjestämä lietteen kuljetus, pitää lain mukaan kolmen ehdon täyttyä.

Kunnallista päätöksentekoa ohjaa hallintolaki. Hallintolain mukaan päätös on aina perusteltava. Pohjaesitys oli perusteltu, mutta muutosesitystä ei perusteltu millään lailla. Siinä ei todistettu mitenkään, että laissa säädetyt ehdot täyttyvät. Tämän vuoksi kannatin pohjaesitystä. En siis vastusta kiinteistön haltijan järjestämää jätevesilietteenkuljetusta, jos sille on esittää pitävät perustelut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päätös, pohjaesitys, vastaesitys, perustelu, jätevesiliete, kuljetusjärjestelmä, kunnallinen, haltijan järjestämä

Kotimaista ruokaa - miksi?

Keskiviikko 8.5.2019 klo 23:16

Kuka tuottaa sinun ruokasi ja millä hinnalla?
Tssää kolumnini Uusimaassa 6.5.2019.

KOTIMAISTA RUOKAA – MIKSI?
Kirjoitan tätä vapun päivän iltana. Olen tänäänkin lukenut sosiaalisessa mediassa viestejä, joissa maristaan siitä, että ruoantuottajat tekevät työtä palkansaajan palkallisena vapaapäivänä, kun siitä tulee ääni- tai tuoksuhäiriöitä. Ja siitä, että ruoantuotannosta välillisesti palkkansa saava näyttää maantiellä kansainvälistä sormimerkkiä traktorilla ajavalle ruoantuottajalle, siis työnantajalleen.
Ruoantuottajat tekevät työtään luonnon ehdoilla. Kun ilmat ja maa ovat kylvöille kohdillaan, silloin ei katsota kalenteriin, että onko vappu, äitienpäivä tai juhannus – silloin painetaan töitä tarvittaessa kellon ympäri. 
Kun ruoantuottaja saa tekemästään työstä asianmukaisen ja kustannuksia vastaavan korvauksen – aivan kuten palkansaajan tulee saada työpanostaan vastaava korvaus – hänen toiminnastaan syntyy verotettavaa tuloa. Miinusmerkkisestä tuloksesta ei makseta yhtään veroa. 
Toiminnassaan ruoantuottaja ostaa raaka-aineita ja palveluja toisilta yrittäjiltä. Näin hän omalta osaltaan tarjoaa työtä aika monelle palkansaajalle, joka saa työstään palkan, josta maksaa veroa yhteiskunnalle.
Eli maataloustulon kasvattaminen on hyvä juttu. Koko Suomelle. Suomen pitäisi kasvattaa maataloustuloa 500 miljoonaa. Miten siihen sitten päästään? Yksinkertaisin keino on se, että jokainen suomalainen käyttää joka päivä 0,30 euroa enemmän kotimaisiin elintarvikkeisiin. Viikossa tämä tekee noin kaksi euroa. Vuodessa satasen. Kulutusta ei tarvitse lisätä, vaan helpoiten tämä onnistuu vaihtamalla ulkomainen tuote kotimaassa tuotettuun.
Jos tämä lisäys menisi suoraan kaupan ja teollisuuden läpi tuottajalle, syntyisi viidensadan miljoonan lisäys maataloustuloon, josta tulisi tuottajien positiivisten tulosten kautta noin sadan miljoonan euron verotulon lisäys yhteiskunnan kassaan.
Elintarvikkeiden lisäksi, kun pyrit hankkimaan kaikki muutkin tuotteet kotimaisina, annat työtä ja toimeentuloa aika monelle suomalaiselle sekä verotuloa Suomen valtiolle ja sen kunnille.

Kirjoittaja on kotimaisen ruoan tuottaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotimainen, ruoka, maatalustulo, kuluttaja, tuottaja, verotulo, työ, palkansaaja