Suomalainen naudanlihako ilmastopahis?

Sunnuntai 6.10.2019 klo 15:27

SUOMALAINEN NAUDANLIHAKO ILMASTOPAHIS?

Iltasanomat julkaisi 5.10.2019 Pasi Jaakkosen artikkelin suomalaisen naudanlihan päästöistä tai oikeammin niiden romahduttamisesta.

”Nautakarjan päästöihin syventyneitä tutkijoita harmittaa tapa, millä naudanlihaa on käsitelty suomalaisessa ilmastokeskustelussa viime aikoina.

Sitra ohjeisti luopumaan punaisesta lihasta ja maitotuotteista. YK:n alainen kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC korosti naudanlihan syönnin kielteisiä ilmastovaikutuksia. YK:n elintarvikejärjestö FAO listasi naudanlihantuotannon maailmanlaajuiset ongelmat.”

Tutkijat kertoivat, että kansainvälisistä raporteista on nostettu keskusteluun uhkia, joita täällä ei ole. Maailmalla on nostettu esiin 11 ympäristöhaittaa, joista meillä merkittäviä on vain kaksi – naudan metaanipäästöt ja vesistöjen rehevöityminen.

Suomalaisten nautojen osuus maailman kaikkien nautojen metaanipäästöistä on 0,14 %. Sen sijaan sademetsien raivaamiseen soijantuotannon tarpeisiin, metsien tahallisen polttamisen tai pohjavesien hupenemisen kanssa suomalaisella nautakarjataloudella ei ole mitään tekemistä. Suomalaiset naudat eivät saa soijaa rehun mukana, vaan niitä ruokitaan nurmella ja ruokintaa täydennetään rehuviljalla sekä soijattomilla valkuaisrehuilla kuten herneellä tai härkäpavulla.

Nautakarjan kasvatuksen vähentäminen kyllä vähentää märehtivien nautojen metaanipäästöjä, mutta samalla se kasvattaa rehevöitymistä. Tämä johtuu tutkimusten mukaan siitä, että kun monivuotinen nurmikasvusto vaihdetaan yksivuotisiin viljaan tai kasviksiin, lisääntyy ravinnehuuhtouma.

Tuotanto on myös tehostunut, jolloin tiettyyn maitomäärään päästään entistä vähäisemmällä rehumäärällä ja siksikin päästöt maitokiloa kohti ovat laskeneet. FAO:n mukaan maitokilon hiilidioksidipäästöjen keskiarvo maailmassa on 2,5 kg, kun se Suomessa on 1,1 kg. Maidontuotannon metaanipäästöt ovat laskeneet Suomessa myös absoluuttisesti laskettuna.

Pitää myös muistaa miksi maidon- ja lihantuotantoon on alun alkaen siirrytty. 1867-68 sääoloista aiheutuneet katovuodet johtivat Suomessa kuolleisuudella mitattuna Euroopan pahimpiin kuuluvaan nälänhätään. Vastaava on koettu samoihin aikoihin ainoastaan Irlannissa, joka on Suomen lailla yhä maidonkulutuksen huippumaa.

Vastaavan nälkäkatastrofin uusiutuminen haluttiin estää ja siksi kenraalikuvernööri Nikolai Adlerberg vaati muuttamaan maanviljelyn painopistettä sääherkästä viljanvileystä karjankasvatukseen ja rehuviljelyyn. Maidolla ja siitä valmistetuilla tuotteilla voitiin korvata viljan puutetta ravitsemuksessa. Viimeisenä oljenkortena syötiin lehmä hengissä pysymiseksi. Nautakarjatalous sopi Suomeen, koska nurmi kasvaa ja pärjää täällä hyvin. Pian maidosta jalostetuista tuotteista tuli myös merkittävä osa vientiä. Edelleen noin 80 % Suomen naudanlihan tuotannosta tulee maidontuotannon sivutuotteena ja se on yksi suomalaisen naudanlihan vahvuus.

Lehmän tuottama metaani syntyy pötsissä märehtimisen seurauksena ja se on hankala juttu ilmaston kannalta, mutta tutkijoiden mukaan sitäkin pystytään vähentämään. Voi olla, että metaanipäästöistä voidaan päästä jopa kokonaan eroon. Naudat hyödyntävät ravinnossaan myös monien muiden tuotantoketjujen sivuvirtoja kuten kasvisruokien valmistamisessa syntyviä jätteitä, jotka saattaisivat muutoin päätyä kaatopaikoille.

Lehmän lanta taas on osa luonnon ravinnekiertoa. Siitä saadaan kasvuvoimaa niin elintarvike- kuin rehukasveille. Lisäksi siitä voidaan tuottaa ensin sähkö-, lämpö- ja liike-energiaa biokaasun muodossa ja lopputuote käyttää edelleen lannoitteena.

Naudanlihan vähentäminen ei siis ole merkittävässä asemassa ilmastonmuutosta vastaan taistellessa, vaan suurin huomio on kiinnitettävä fossiilisten energialähteiden korvaamiseen uusiutuvilla. Tässäkin hommassa naudat ovat hyödyllisiä apulaisia.

Sanoisin, että lehmä on melkoisen mukava kumppani meille ihmisille. Lukaise koko juttu ja kommentoi mitä ajatuksia se sinussa herätti.

Alkuperäinen artikkeli: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006263132.html

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naudanliha, Suomi, maidontuotanto, nälänhätä, ravitsemus, nurmi, rehu, viljantuotanto, ruoka

Kotimaista ruokaa - miksi?

Keskiviikko 8.5.2019 klo 23:16

Kuka tuottaa sinun ruokasi ja millä hinnalla?
Tssää kolumnini Uusimaassa 6.5.2019.

KOTIMAISTA RUOKAA – MIKSI?
Kirjoitan tätä vapun päivän iltana. Olen tänäänkin lukenut sosiaalisessa mediassa viestejä, joissa maristaan siitä, että ruoantuottajat tekevät työtä palkansaajan palkallisena vapaapäivänä, kun siitä tulee ääni- tai tuoksuhäiriöitä. Ja siitä, että ruoantuotannosta välillisesti palkkansa saava näyttää maantiellä kansainvälistä sormimerkkiä traktorilla ajavalle ruoantuottajalle, siis työnantajalleen.
Ruoantuottajat tekevät työtään luonnon ehdoilla. Kun ilmat ja maa ovat kylvöille kohdillaan, silloin ei katsota kalenteriin, että onko vappu, äitienpäivä tai juhannus – silloin painetaan töitä tarvittaessa kellon ympäri. 
Kun ruoantuottaja saa tekemästään työstä asianmukaisen ja kustannuksia vastaavan korvauksen – aivan kuten palkansaajan tulee saada työpanostaan vastaava korvaus – hänen toiminnastaan syntyy verotettavaa tuloa. Miinusmerkkisestä tuloksesta ei makseta yhtään veroa. 
Toiminnassaan ruoantuottaja ostaa raaka-aineita ja palveluja toisilta yrittäjiltä. Näin hän omalta osaltaan tarjoaa työtä aika monelle palkansaajalle, joka saa työstään palkan, josta maksaa veroa yhteiskunnalle.
Eli maataloustulon kasvattaminen on hyvä juttu. Koko Suomelle. Suomen pitäisi kasvattaa maataloustuloa 500 miljoonaa. Miten siihen sitten päästään? Yksinkertaisin keino on se, että jokainen suomalainen käyttää joka päivä 0,30 euroa enemmän kotimaisiin elintarvikkeisiin. Viikossa tämä tekee noin kaksi euroa. Vuodessa satasen. Kulutusta ei tarvitse lisätä, vaan helpoiten tämä onnistuu vaihtamalla ulkomainen tuote kotimaassa tuotettuun.
Jos tämä lisäys menisi suoraan kaupan ja teollisuuden läpi tuottajalle, syntyisi viidensadan miljoonan lisäys maataloustuloon, josta tulisi tuottajien positiivisten tulosten kautta noin sadan miljoonan euron verotulon lisäys yhteiskunnan kassaan.
Elintarvikkeiden lisäksi, kun pyrit hankkimaan kaikki muutkin tuotteet kotimaisina, annat työtä ja toimeentuloa aika monelle suomalaiselle sekä verotuloa Suomen valtiolle ja sen kunnille.

Kirjoittaja on kotimaisen ruoan tuottaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotimainen, ruoka, maatalustulo, kuluttaja, tuottaja, verotulo, työ, palkansaaja