Oikeudet versus vastuut

Torstai 13.8.2020 klo 21:57

Loviisan poni- ja paikallisraveissa eräs järjestäjän edustaja kiitteli vuolain sanoin yhteistyökumppaneita: ”Ilman heitä ja talkoolaisia, ei tapahtumaa olisi eikä järjestävän yhdistyksen toiminta pyörisi.”

Sama tilanne on aika monessa yhteisössä. Aktiiviset talkoolaiset saavat aikaan huimia tapahtumia ja pitkäjänteistä toimintaa, joista jäsenet ja kävijät voivat nauttia.

Viime vuosina on ollut havaittavissa talkootyön tekijöiden vähenemistä ja aktiivisen osallistumisen hiipumista. Yhä harvempi haluaa sitoutua tekemiseen ja varsinkaan hallinnolliseen järjestötoimintaan pelkästään siitä ilosta, että saa tehdä jotain hyödyllistä yhteisten asioiden puolesta. Ja vaikka mukaan lähdettäisiinkin, menee moni muu asia yhteisen hyvän edelle.

Usein aktiivinen osallistuminen avaa pääsyn myös päätösten tekemisen äärelle. Esimerkiksi yhdistyksen käytännön toimintaa pyörittää hallitus, mutta isoimmat toimintaa ohjaavat päätökset tekee jäsenistö yleisessä kokouksessa. Sama konklaavi valitsee myös jäsenet hallitukseen. Valitettavan usein on nähty tunkua näille hallituspaikoille tai vastaaviin, mutta sitten valinnan jälkeen ajankäyttö priorisoituukin muualle. Silloin ei täytetä sitä vastuuta, jota oikeus päättää tuo mukanaan.

Yhtä lailla kuin päätösvalta, myös omistaminen tuo vastuuta. Siksi tuntuukin hurjalle, kun Suomessa yksityistä omistusoikeutta on alettu uhata suojelusosialisoinnilla. Julkisessa keskustelussa on noussut esiin tahto, että ulkopuolinen taho voisi päättää yksityisen omistajan omaisuuden käytöstä ilman asiaan kuuluvaa korvausta ja mikä pahinta, ilman oikeuden mukanaan tuomia velvollisuuksia.

Eikä yhteinen omistaminenkaan suinkaan ole herkkua. Silloin pitäisi jokaisen omistajan hoitaa omat velvollisuutensa omaisuutta kohtaan omistamisen suhteessa, jotta voi päästä nauttimaan myös omistamisen eduista. Tällaisen yhteisen omistuksen hallinta voi olla todella painajaista. Esimerkkinä vaikkapa yhteisten vesialueiden osakaskunta. Osakaskunta on veroetuus eli ei yhdistys. Se ei saa tukea juuri mistään, vaan lain osakaskunnalle määräämät tehtävät täytyy hoitaa osakkaiden kesken, jotta voi nauttia hyödyistä vesialueilla. Tarkistapa oman kiinteistösi kauppakirjasta, oletko kenties jonkin vesialueen osakas ja mitä osakkaan vastuisiin kuuluu.

Kirjoittaja on MTK:n valtuuskunnan jäsen, osakaskunnan sihteeri ja Askolan valtuuston puheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 13.8.2020

Meillä ja muualla

Lauantai 7.3.2020 klo 17:52

Olen asunut koko ikäni Uudellamaalla, mutta vieraillut jokaisen Suomen maakunnan alueella. Olen matkustellut vain eurooppalaisissa maissa. Asun ja teen työtä samassa pihapiirissä. Varsinkin siksi, mutta muutenkin tekee välillä hyvää käydä tutustumassa muihin ihmisiin, heidän tapoihinsa ja kulttuureihinsa.

Isoimmin minua ihmetyttää Suomen ja suomalaisten halu muuttaa omaa kulttuuriaan ja palvelujaan muiden ehdoilla. Esimerkkinä ravintola, joka palvelee Suomessa vain englanniksi.

Vierailemissani Euroopan maissa en aina ole saanut palvelua edes englanniksi, vaan ainoastaan maan omalla kielellä. Mutta onko edes pakko? Jos haluaa lähteä reissuun tutustumaan muihin maihin, voi nykyään aika helposti myös opetella tärkeimmät sanat kohdemaan kielellä tai käyttää erilaisia käännössovelluksia.

Jo vuonna 1991 japanilainen vaihto-oppilaamme käytti elektronista sanakirjaa, kun englannin artikulointimme oli hieman toisistamme eroavaa ja välillä asia ei puhumalla selvinnyt.

Toki digitalisaation hypetyksessä kannattaa muistaa, että ihan joka paikkaan internet-palveluntarjoajien verkot eivät vielä ylety. Silloin on turvauduttava vaikkapa elekieleen tai kynään ja paperiin. Niin ja käteiseen rahaan.

Toinen kummastuksen aihe minulle on kauppojen hyllyjen sisältö. Suurin osa näkemistäni kaupoista muissa maissa myy lähes pelkästään oman maan tuotantoa. Muutama muualta tuotu seassa, jopa pari suomalaista merkkituotetta.

Miksi sitten meidän lähikaupasta pitää löytyä ainakin viittä ulkomailla valmistettua konetiskiainetta, jos Suomessakin vastaavaa tehdään? Ja arvatkaapa onko tarjolla sitä kotimaista? No ei.

Viljelijänä minulle on kaupassa ostovalintoja tehdessä tärkeintä tarkistaa elintarvikkeiden tuotantomaa. Mutta aivan yhtä tarkasti varmistan, että tuote on myös valmistettu Suomessa. Koska sillä pidän huolen siitä, että suomalaisilla on työtä. Vain siten saamme suomalaisen yhteiskunnan pyörimään. Jatkossakin.

MTK eli Maataloustuottajien keskusliitto haastoi tällä viikolla suomalaiset kampanjaan: osta kahden viikon ajan lautasellesi vain suomalaista ruokaa. Minä olen mukana, tule sinäkin ja vaadi kauppaasi lähiruokaa -ja tuotteita Suomesta. Sillä kauppa kertoo vain toteuttavansa asiakkaiden toiveita valikoimien suhteen. Olkaamme ylpeitä omasta tuotannosta ja työstä.

Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 7.3.2020