Kotona Askolassa

Maanantai 15.2.2021 klo 21:52

Minulle Askola on ollut aina koti. Täällä olen viihtynyt, enkä koskaan ole kaivannut muualle. Jos reissata olen saanutkin, niin kotiin on ollut aina hyvä palata. Kotikylä on vaihtunut vain kerran, asuinpaikka kahdesti.

Askolassa on hyvät peruspalvelut. Terveyskeskus toimii tällä hetkellä palautteen mukaan erittäin hyvin. Toki haasteitakin on matkan varrella ollut. Jatkossa nämä palvelut tullee järjestämään Itä-Uudenmaan hyvinvointialue samoin kuin sosiaalipalvelut. Lakiehdotuksen mukaan palvelut on edelleen järjestettävä lähipalveluina mahdollisuuksien mukaan. Kuntalaisten edunvalvonnassa on oltava siis tarkkana jatkossakin.

Sote-uudistuksen jälkeen kunnan suurimmaksi toimialaksi nousee sivistyspalvelut. Lisäksi tärkeitä asioita ovat kaavoitus, teknisen toimen palvelut sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli hyte.

Koulutiloja olemme uudistaneet nyt taajamissa. Itäpuolen asema palveluverkon suhteen on ratkaistava ensi valtuustokauden aikana. Toivon, että uusi valtuusto saa kuntastrategian päivittämisen yhteydessä muodostettua yhteisen pitkäntähtäimen tavoitetilan, jota kohti voidaan kulkea päätös kerrallaan. Mukaan keskusteluun on otettava kaikki halukkaat kuntalaiset.

Kaavoitus ja maankäytön suunnittelu on erittäin tärkeä osa kunnan toimintaa. Se ohjaa yhtä lailla asutuksen kuin palveluiden sijoittumista kuntaan. Askolan kunnan maapolitiikan periaateohjelma on hyväksytty viimeksi vuonna 2012. Sekin olisi hyvä saattaa ajan tasalle uuden valtuuston työkaluksi.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on meille kaikille eduksi. Mitä paremmin voimme, sitä vähemmän tarvitsemme korjaavia palveluita ja sitä enemmän veroeuroja jää hyvien asioiden kehittämiseen. Jokaisella meistä onkin suuri vastuu huolehtia itsestään ja läheisistään parhaan kykynsä mukaan. Kunnan tehtävä on tulla avuksi silloin, kun omat voimat eivät riitä. Sen mahdollistamme me kaikki yhdessä veroja maksamalla.

Ja niistä veroista muuten. Näin runsaslumisena talvena täällä taajamien ulkopuolella, jos lumien auraus ei miellytä, voi moitteet esittää peilin edessä. Silti me maksamme samat verot kuin taajamissa asuvat. Olisiko aika ryhtyä miettimään veronmaksun porrastusta saatujen palveluiden perusteella?

Kirjoitus on julkaistu alun perin Uusimaan kolumnina 15.2.2021 otsikolla Taajamassa ja sen ulkopuolella

Oikeudet versus vastuut

Torstai 13.8.2020 klo 21:57

Loviisan poni- ja paikallisraveissa eräs järjestäjän edustaja kiitteli vuolain sanoin yhteistyökumppaneita: ”Ilman heitä ja talkoolaisia, ei tapahtumaa olisi eikä järjestävän yhdistyksen toiminta pyörisi.”

Sama tilanne on aika monessa yhteisössä. Aktiiviset talkoolaiset saavat aikaan huimia tapahtumia ja pitkäjänteistä toimintaa, joista jäsenet ja kävijät voivat nauttia.

Viime vuosina on ollut havaittavissa talkootyön tekijöiden vähenemistä ja aktiivisen osallistumisen hiipumista. Yhä harvempi haluaa sitoutua tekemiseen ja varsinkaan hallinnolliseen järjestötoimintaan pelkästään siitä ilosta, että saa tehdä jotain hyödyllistä yhteisten asioiden puolesta. Ja vaikka mukaan lähdettäisiinkin, menee moni muu asia yhteisen hyvän edelle.

Usein aktiivinen osallistuminen avaa pääsyn myös päätösten tekemisen äärelle. Esimerkiksi yhdistyksen käytännön toimintaa pyörittää hallitus, mutta isoimmat toimintaa ohjaavat päätökset tekee jäsenistö yleisessä kokouksessa. Sama konklaavi valitsee myös jäsenet hallitukseen. Valitettavan usein on nähty tunkua näille hallituspaikoille tai vastaaviin, mutta sitten valinnan jälkeen ajankäyttö priorisoituukin muualle. Silloin ei täytetä sitä vastuuta, jota oikeus päättää tuo mukanaan.

Yhtä lailla kuin päätösvalta, myös omistaminen tuo vastuuta. Siksi tuntuukin hurjalle, kun Suomessa yksityistä omistusoikeutta on alettu uhata suojelusosialisoinnilla. Julkisessa keskustelussa on noussut esiin tahto, että ulkopuolinen taho voisi päättää yksityisen omistajan omaisuuden käytöstä ilman asiaan kuuluvaa korvausta ja mikä pahinta, ilman oikeuden mukanaan tuomia velvollisuuksia.

Eikä yhteinen omistaminenkaan suinkaan ole herkkua. Silloin pitäisi jokaisen omistajan hoitaa omat velvollisuutensa omaisuutta kohtaan omistamisen suhteessa, jotta voi päästä nauttimaan myös omistamisen eduista. Tällaisen yhteisen omistuksen hallinta voi olla todella painajaista. Esimerkkinä vaikkapa yhteisten vesialueiden osakaskunta. Osakaskunta on veroetuus eli ei yhdistys. Se ei saa tukea juuri mistään, vaan lain osakaskunnalle määräämät tehtävät täytyy hoitaa osakkaiden kesken, jotta voi nauttia hyödyistä vesialueilla. Tarkistapa oman kiinteistösi kauppakirjasta, oletko kenties jonkin vesialueen osakas ja mitä osakkaan vastuisiin kuuluu.

Kirjoittaja on MTK:n valtuuskunnan jäsen, osakaskunnan sihteeri ja Askolan valtuuston puheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 13.8.2020

Matkalla jossain päin Suomea

Keskiviikko 8.7.2020 klo 22:06

Pidän matkailusta, vaikka en sitä kovin paljon harrastakaan. Minusta on mukava katsella kauniita maisemia, olivat ne sitten järviä, kallioita, hyvin hoidettua metsää tai laajoja viljavainioita latomerineen.

Naamakirjassa on yksi äärettömän hyvä puoli, sen avulla voi päästä nojatuolimatkalle upeisiin maisemiin, hauskoihin paikkoihin ja samalla saattaa onnistua myös sivistämään itseään. On meinaan mahtavaa seurata Facebook-kaverien tai Instagram-seurattavien kuvakertomuksia omilta matkoiltaan.

Siinä herää usein ajatus, että tuonne voisi mennä itsekin käymään. Sillä harvoinhan kuvat antavat täysin samaa tunnelmaa kuin paikan päällä fyysisesti. Varsinkaan, jos paikkaan liittyy myös vaikkapa veden solisevaa ääntä tai kukkien huumaavaa tuoksua. No, videokuva voi sentään äänen tallentaa ja välittää, mutta tuoksua ei sekään.

Nyt, kun pandemiarajoituksia on jo osittain purettu, on taas mahdollista reissata kotimaassa. Mikäs sen parempaa kuin pitää matkailurahat pyörittämässä Suomen taloutta ja tutustua koti-Suomeen syvemmin. Moni onkin kysellyt eri medioissa vinkkejä siitä, minne kannattaisi nokka suunnata.

Minä suuntaan mieluusti paikkakunnille, joilta edellä kertomieni maisemien lisäksi löytyy vaikkapa Facebookista tuttuja kavereita, jotka ovat kertoneet kunnastaan positiiviseen sävyyn. Jos sosiaalisen median tuuteista lykkää pelkkää negaatiota, ei se oikein houkuta paikkaan tutustumaankaan.

Mitä sitten omasta kunnasta voisi kertoa, millä houkutella tänne matkailijoita? Hiidenkirnualue, lisäksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta maisemaa Porvoonjoen varressa, komeita kartanoita sekä Kotiseutumuseo ja Johannes Linnankosken syntymäkoti. Löytyy maauimala, kotieläinpiha ja Askola-areena. Ostoksia voi tehdä monissa yrityksissä ja kylien kesätoreilla. Mutta puuttuuko täältä jotain? Mikä houkuttelisi tai mitä tarvittaisiin näiden lisäksi?

Onko majoituskapasiteettia riittävästi? Entä ravitsemuspalveluita. Voisiko Porvoonjokea hyödyntää enemmän? Olisiko merkitty luontopolku tarpeen? Entäpä löytyisikö tarvetta paikallisten tuotteiden yhteismyymälälle?

Mitä sinä kehuisit kotikunnastasi ja mitä mielestäsi siellä pitäisi vielä kehittää matkailumielessä?

 

Kirjoittaja on satunnainen matkailija – borta bra, men hemma bäst

Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 8.7.2020.

Avauspuheeni Askolan Keskustan vuosikokouksessa 29.4.2019

Maanantai 29.4.2019 klo 22:20 - Sanna Kurki

Tervetuloa Askolan Keskusta ry:n sääntömääriseen vuosikokoukseen tänne Särkijärven Jukolaan. Tämä talo on minulle henkilökohtaisesti merkityksekäs paikka. Onhan isänisänisäni ollut rakentamassa tätä. Olen harrastanut tuolla salissa tanhuja, esiintynyt lavalla nuorisoseuran joulunäytelmissä, ollut mukana useammissa talossa vietetyissä juhlissa ja olenpa tavannut miehenikin tanssikurssilla tämän katon alla. Tänne on aina mukava tulla erilaisissa yhteyksissä. Taloa ylläpitävä yhdistys ja kylän väki tekevät arvokasta työtä paikallisen perinteen, toiminnan ja yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi. Tälle toiminnalle ja näille ihmisille on helppo lausua kiitokset.

Arvoisa kokousväki

Meille keskustalaisillekin tärkeitä ovat perinteet, toiminnan kehittäminen ja yhteisöllisyys. Kaksi viikkoa sitten meitä ei naurattanut missään päin Suomea. Vaalitulos oli selvillä eikä kansa ollut luottanut meihin – saimme puolueen historian huonoimman vaalituloksen, vain 31 kansanedustajaa. Määrä väheni 18:lla ja useampi vaalipiiri tai maakunta jäi kokonaan ilman keskustalaista edustajaa.

Tulos on herättänyt paljon mielipiteitä, niin Keskustan omissa riveissä, kuin muissa puolueissa sekä erinäisissä asiantuntijoissa ja median edustajissa. Media on painanut päälle ja suorastaan kiertänyt veistä haavassa klikkiotsikoita pakertaen.

Kuluneena viikonloppuna Keskustan puoluevaltuusto kokoontui sääntömääräiseen vuosikokoukseensa Riihimäelle. Aiheiden joukossa oli luonnollisesti vaalitulosanalyysi sekä tuloksen aiheuttamat muutokset kuluvan vuoden talousarvioon.

Erään puoluevaltuutetun facebook-päivitystä lainaten: ”Kokous alkoi eilen alakuloisissa tunnelmissa toisiamme lohduttaen. Eilen pidettiin yli sata puhetta. Puheissa ja yleisössä ei vältytty kiukulta, kritiikiltä ja kyyneliltä. Paljon on vielä tehtävää ja korjattavaa ja keskusteltavaa. Aamupäivän jyrkätkin kannanotot ja puheet alkoivat loiventua iltaa kohti. Huumori ja nauru alkoi lisääntyä. Iltavastaanotolla kaupungin virallinen edustaja ihmetteli, miten kokouksen henki voi kaksi viikkoa rökäletappion jälkeen olla näin iloinen ja rakentava. Tällainen puolue ja porukka me ollaan!”

Lainasin tätä kommenttia, koska yhdyn siihen täysin. En olisi osannut itse sanoittaa kokoustuntoja paremmin. Tappion tuoma luonnollinen paha olo puhallettiin ulos ja siitä ryhdyttiin saman tien muovaamaan Uuden Keskustan tulemista. Katsottiin, mikä meni pieleen viime hallituskaudella. Aloitettiin strategiatyö, jonka lopputulos nähdään syksyn puoluevaltuustossa. Nyt on jokaisen aktiivitoimijan, jäsenen, kannattajan, äänestäjän aika sanoa millainen on minun Keskustani tulevaisuudessa. Jos haluamme muutosta, meidän on tehtävä se.

Ensimmäinen vastaus vaalitulokseen saatiin puoluejohdosta heti vaalien jälkeen tiistain puoluehallituksessa, kun puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta jo ennen vuoden 2020 puoluekokousta.

Juha on viimeisten parin vuoden aikana saanut selkäänsä sellaisen viharyöpytyksen, että ihmetellä täytyy hänen jaksamistaan. Kuitenkin, hän on toiminut kaikessa tekemisessään juuri kuten on luvannut. Hän lupasi laittaa Suomen kuntoon, sen hän teki. Keinot ja asioiden viestiminen ei silti tyydyttänyt kansaa. Hän on tehnyt kaikessa sen mitä on luvannut. Niin nytkin. Keskustan kannatusprosentti oli 13.9. Juha sanoi jättävänsä puheenjohtajan tehtävät, jos tulos on alle 14 %. Näin myös tapahtui.

Ylimääräisen puoluekokouksen ajankohdan valintaa -7.9.- on spekuloitu runsaasti. Mutta sitäkin ohjasi vain tekniset seikat: 2000-3000:n osallistujan puoluekokousta ei rempaista pystyyn sormia napsauttamalla. Lisäksi meillä on parhaillaan käynnissä eurovaalit, joille haluamme antaa tilaa. Sen jälkeen tulee kesä, jolloin mahdolliset puheenjohtajaehdokkaat tuskin haluavat kampanjoida. Syyskuun alussa valittu uusi puheenjohtaja pääsee aloittamaan syksyn eduskuntatyön alusta alkaen.

Yhtään varsinaista pj-kisaan ilmoittautunutta ei vielä ole tullut julkisuuteen, mutta kyselyitä, ehdotuksia, vihjailuja ja arvailuja on ilmassa runsaasti. Yhdeksi tämän vaiheen ennakkosuosikeista on noussut oman piirimme tehotykki, kansanedustajan paikkansa jälleen kirkkaasti uusinut Antti Kaikkonen. Olisikin piirin kannalta tärkeää saada puoluejohtoon tekijä, joka tuntee väkirikkaimpien vaalipiirien haasteet, myös puolueen näkökulmasta. Olen itse ilmaissut Antille tukevani häntä täysillä, jos hän ennen juhannussaunaan menoa myönteisen päätöksen asian suhteen tekee. Toivon, että saamme nähdä valkoisen savun nousevan piipusta juhannusaattona.

Nyt on meidän aikamme katsoa viime vuoteen ja juuri käytyihin vaaleihin omalta osaltamme sekä tehdä tarvittavat linjaukset sen suhteen, onko toiminnassamme parantamisen varaa ja jos on, miten voimme sitä parantaa. Sillä puolueen ja sen kannatuksen kasvu lähtee paikallisesta toiminnasta. Koska jokainen alue on erilainen ja jokaisella alueella tiedetään itse parhaiten, minkälaista toimintaa ja politiikkaa siellä kannattaa harjoittaa. Puolueen tehtävä on tukea tätä paikallista toimintaa yhteisten arvojen pohjalta, kaikkialla.

Näillä sanoin avaan kokouksen ja toivon runsasta ja rakentavaa keskustelua.