Kotona Askolassa

Maanantai 15.2.2021 klo 21:52

Minulle Askola on ollut aina koti. Täällä olen viihtynyt, enkä koskaan ole kaivannut muualle. Jos reissata olen saanutkin, niin kotiin on ollut aina hyvä palata. Kotikylä on vaihtunut vain kerran, asuinpaikka kahdesti.

Askolassa on hyvät peruspalvelut. Terveyskeskus toimii tällä hetkellä palautteen mukaan erittäin hyvin. Toki haasteitakin on matkan varrella ollut. Jatkossa nämä palvelut tullee järjestämään Itä-Uudenmaan hyvinvointialue samoin kuin sosiaalipalvelut. Lakiehdotuksen mukaan palvelut on edelleen järjestettävä lähipalveluina mahdollisuuksien mukaan. Kuntalaisten edunvalvonnassa on oltava siis tarkkana jatkossakin.

Sote-uudistuksen jälkeen kunnan suurimmaksi toimialaksi nousee sivistyspalvelut. Lisäksi tärkeitä asioita ovat kaavoitus, teknisen toimen palvelut sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli hyte.

Koulutiloja olemme uudistaneet nyt taajamissa. Itäpuolen asema palveluverkon suhteen on ratkaistava ensi valtuustokauden aikana. Toivon, että uusi valtuusto saa kuntastrategian päivittämisen yhteydessä muodostettua yhteisen pitkäntähtäimen tavoitetilan, jota kohti voidaan kulkea päätös kerrallaan. Mukaan keskusteluun on otettava kaikki halukkaat kuntalaiset.

Kaavoitus ja maankäytön suunnittelu on erittäin tärkeä osa kunnan toimintaa. Se ohjaa yhtä lailla asutuksen kuin palveluiden sijoittumista kuntaan. Askolan kunnan maapolitiikan periaateohjelma on hyväksytty viimeksi vuonna 2012. Sekin olisi hyvä saattaa ajan tasalle uuden valtuuston työkaluksi.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on meille kaikille eduksi. Mitä paremmin voimme, sitä vähemmän tarvitsemme korjaavia palveluita ja sitä enemmän veroeuroja jää hyvien asioiden kehittämiseen. Jokaisella meistä onkin suuri vastuu huolehtia itsestään ja läheisistään parhaan kykynsä mukaan. Kunnan tehtävä on tulla avuksi silloin, kun omat voimat eivät riitä. Sen mahdollistamme me kaikki yhdessä veroja maksamalla.

Ja niistä veroista muuten. Näin runsaslumisena talvena täällä taajamien ulkopuolella, jos lumien auraus ei miellytä, voi moitteet esittää peilin edessä. Silti me maksamme samat verot kuin taajamissa asuvat. Olisiko aika ryhtyä miettimään veronmaksun porrastusta saatujen palveluiden perusteella?

Kirjoitus on julkaistu alun perin Uusimaan kolumnina 15.2.2021 otsikolla Taajamassa ja sen ulkopuolella

Matkalla jossain päin Suomea

Keskiviikko 8.7.2020 klo 22:06

Pidän matkailusta, vaikka en sitä kovin paljon harrastakaan. Minusta on mukava katsella kauniita maisemia, olivat ne sitten järviä, kallioita, hyvin hoidettua metsää tai laajoja viljavainioita latomerineen.

Naamakirjassa on yksi äärettömän hyvä puoli, sen avulla voi päästä nojatuolimatkalle upeisiin maisemiin, hauskoihin paikkoihin ja samalla saattaa onnistua myös sivistämään itseään. On meinaan mahtavaa seurata Facebook-kaverien tai Instagram-seurattavien kuvakertomuksia omilta matkoiltaan.

Siinä herää usein ajatus, että tuonne voisi mennä itsekin käymään. Sillä harvoinhan kuvat antavat täysin samaa tunnelmaa kuin paikan päällä fyysisesti. Varsinkaan, jos paikkaan liittyy myös vaikkapa veden solisevaa ääntä tai kukkien huumaavaa tuoksua. No, videokuva voi sentään äänen tallentaa ja välittää, mutta tuoksua ei sekään.

Nyt, kun pandemiarajoituksia on jo osittain purettu, on taas mahdollista reissata kotimaassa. Mikäs sen parempaa kuin pitää matkailurahat pyörittämässä Suomen taloutta ja tutustua koti-Suomeen syvemmin. Moni onkin kysellyt eri medioissa vinkkejä siitä, minne kannattaisi nokka suunnata.

Minä suuntaan mieluusti paikkakunnille, joilta edellä kertomieni maisemien lisäksi löytyy vaikkapa Facebookista tuttuja kavereita, jotka ovat kertoneet kunnastaan positiiviseen sävyyn. Jos sosiaalisen median tuuteista lykkää pelkkää negaatiota, ei se oikein houkuta paikkaan tutustumaankaan.

Mitä sitten omasta kunnasta voisi kertoa, millä houkutella tänne matkailijoita? Hiidenkirnualue, lisäksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta maisemaa Porvoonjoen varressa, komeita kartanoita sekä Kotiseutumuseo ja Johannes Linnankosken syntymäkoti. Löytyy maauimala, kotieläinpiha ja Askola-areena. Ostoksia voi tehdä monissa yrityksissä ja kylien kesätoreilla. Mutta puuttuuko täältä jotain? Mikä houkuttelisi tai mitä tarvittaisiin näiden lisäksi?

Onko majoituskapasiteettia riittävästi? Entä ravitsemuspalveluita. Voisiko Porvoonjokea hyödyntää enemmän? Olisiko merkitty luontopolku tarpeen? Entäpä löytyisikö tarvetta paikallisten tuotteiden yhteismyymälälle?

Mitä sinä kehuisit kotikunnastasi ja mitä mielestäsi siellä pitäisi vielä kehittää matkailumielessä?

 

Kirjoittaja on satunnainen matkailija – borta bra, men hemma bäst

Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 8.7.2020.