Kotona Askolassa

Maanantai 15.2.2021 klo 21:52

Minulle Askola on ollut aina koti. Täällä olen viihtynyt, enkä koskaan ole kaivannut muualle. Jos reissata olen saanutkin, niin kotiin on ollut aina hyvä palata. Kotikylä on vaihtunut vain kerran, asuinpaikka kahdesti.

Askolassa on hyvät peruspalvelut. Terveyskeskus toimii tällä hetkellä palautteen mukaan erittäin hyvin. Toki haasteitakin on matkan varrella ollut. Jatkossa nämä palvelut tullee järjestämään Itä-Uudenmaan hyvinvointialue samoin kuin sosiaalipalvelut. Lakiehdotuksen mukaan palvelut on edelleen järjestettävä lähipalveluina mahdollisuuksien mukaan. Kuntalaisten edunvalvonnassa on oltava siis tarkkana jatkossakin.

Sote-uudistuksen jälkeen kunnan suurimmaksi toimialaksi nousee sivistyspalvelut. Lisäksi tärkeitä asioita ovat kaavoitus, teknisen toimen palvelut sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli hyte.

Koulutiloja olemme uudistaneet nyt taajamissa. Itäpuolen asema palveluverkon suhteen on ratkaistava ensi valtuustokauden aikana. Toivon, että uusi valtuusto saa kuntastrategian päivittämisen yhteydessä muodostettua yhteisen pitkäntähtäimen tavoitetilan, jota kohti voidaan kulkea päätös kerrallaan. Mukaan keskusteluun on otettava kaikki halukkaat kuntalaiset.

Kaavoitus ja maankäytön suunnittelu on erittäin tärkeä osa kunnan toimintaa. Se ohjaa yhtä lailla asutuksen kuin palveluiden sijoittumista kuntaan. Askolan kunnan maapolitiikan periaateohjelma on hyväksytty viimeksi vuonna 2012. Sekin olisi hyvä saattaa ajan tasalle uuden valtuuston työkaluksi.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on meille kaikille eduksi. Mitä paremmin voimme, sitä vähemmän tarvitsemme korjaavia palveluita ja sitä enemmän veroeuroja jää hyvien asioiden kehittämiseen. Jokaisella meistä onkin suuri vastuu huolehtia itsestään ja läheisistään parhaan kykynsä mukaan. Kunnan tehtävä on tulla avuksi silloin, kun omat voimat eivät riitä. Sen mahdollistamme me kaikki yhdessä veroja maksamalla.

Ja niistä veroista muuten. Näin runsaslumisena talvena täällä taajamien ulkopuolella, jos lumien auraus ei miellytä, voi moitteet esittää peilin edessä. Silti me maksamme samat verot kuin taajamissa asuvat. Olisiko aika ryhtyä miettimään veronmaksun porrastusta saatujen palveluiden perusteella?

Kirjoitus on julkaistu alun perin Uusimaan kolumnina 15.2.2021 otsikolla Taajamassa ja sen ulkopuolella

Vapaus valita lapselle hoitaja

Perjantai 15.1.2021 klo 22:42

Kotihoidontuesta käydään taas kovaa väittelyä. Ministeriön asettama tutkijaryhmä tulee esittämään myöhemmin tänä talvena valmistuvassa raportissaan, että poistamalla kotihoidontuki, saadaan 10 000 työllistä lisää.

Totta on, että jos nämä kotona lapsiaan nimenomaan kotihoidontuen turvin hoitavat ostaisivat lapsillensa julkisen tai yksityisen varhaiskasvatuksen palveluja, he olisivat käytettävissä muun työn tekemiseen.

Kaikilla ei kuitenkaan ole työpaikkaa odottamassa. Tai jos on, sitä hoitaa sijainen. Tällöin kotoa lasta hoitamasta palaava työntekijä mahdollisesti syrjäyttää vuorostaan sijaisen työttömäksi. Eikä silloin työssä olevien määrä lisäänny.

Kotihoidontuki on veronalaista tuloa, aivan kuten ansiotulokin. Miksi joidenkin on vaikea ajatella, että kotona lastaan hoitava huoltaja tekee arvokasta työtä ja siitä on oikein maksaa edes pieni korvaus?

Yhteiskunta tukee lasten hoitamista myös kodin ulkopuolella. Esimerkiksi kunnallisen varhaiskasvatuksen piirissä olevasta lapsesta kunta maksaa osansa, vaikka huoltajat maksavat hoitomaksua tulojensa perusteella. Eikö siis olisi tasapuolista, että lapsen hoitoa tuetaan paikasta riippumatta?

Paljon kuulee puhetta myös siitä, että lapset eivät saa olla lapsia riittävän pitkään ja että vanhemmilta on vanhemmuus hukassa. Auttaako tähän se, että vanhemmat ajetaan viemään lapset julkisen varhaiskasvatuksen piiriin ja vieläpä yhä aikaisemmin? Itse panostaisin enemmän avoimiin varhaiskasvatuspalveluihin, joihin voi tukeutua halutessaan.

Kaikki eivät voi hoitaa lapsia kotona. Siksi myös julkisilla ja yksityisillä hoitopalveluilla on paikkansa. Mielestäni perheillä on kuitenkin oltava mahdollisuus valita heille sopivin vaihtoehto. On se sitten jommankumman vanhemman kotihoito, isovanhempien, yksityisen palveluntarjoajan tai kunnallisen yksikön tuottama hoitopalvelu. Yhteiskunta voi aivan hyvin tukea kaikkia vaihtoehtoja tasapuolisesti.

Pidetään huolta, että vaihtoehtoja on erilaisia ja jokainen perhe voi valita tilanteeseensa sopivimman. Annetaan vapaus toimia omalla tavalla ja tuetaan niitä, jotka apua tarvitsevat. Muistetaan, että lapsissa on tulevaisuus.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaa-lehden kolumnina 15.1.2021.

Matkalla jossain päin Suomea

Keskiviikko 8.7.2020 klo 22:06

Pidän matkailusta, vaikka en sitä kovin paljon harrastakaan. Minusta on mukava katsella kauniita maisemia, olivat ne sitten järviä, kallioita, hyvin hoidettua metsää tai laajoja viljavainioita latomerineen.

Naamakirjassa on yksi äärettömän hyvä puoli, sen avulla voi päästä nojatuolimatkalle upeisiin maisemiin, hauskoihin paikkoihin ja samalla saattaa onnistua myös sivistämään itseään. On meinaan mahtavaa seurata Facebook-kaverien tai Instagram-seurattavien kuvakertomuksia omilta matkoiltaan.

Siinä herää usein ajatus, että tuonne voisi mennä itsekin käymään. Sillä harvoinhan kuvat antavat täysin samaa tunnelmaa kuin paikan päällä fyysisesti. Varsinkaan, jos paikkaan liittyy myös vaikkapa veden solisevaa ääntä tai kukkien huumaavaa tuoksua. No, videokuva voi sentään äänen tallentaa ja välittää, mutta tuoksua ei sekään.

Nyt, kun pandemiarajoituksia on jo osittain purettu, on taas mahdollista reissata kotimaassa. Mikäs sen parempaa kuin pitää matkailurahat pyörittämässä Suomen taloutta ja tutustua koti-Suomeen syvemmin. Moni onkin kysellyt eri medioissa vinkkejä siitä, minne kannattaisi nokka suunnata.

Minä suuntaan mieluusti paikkakunnille, joilta edellä kertomieni maisemien lisäksi löytyy vaikkapa Facebookista tuttuja kavereita, jotka ovat kertoneet kunnastaan positiiviseen sävyyn. Jos sosiaalisen median tuuteista lykkää pelkkää negaatiota, ei se oikein houkuta paikkaan tutustumaankaan.

Mitä sitten omasta kunnasta voisi kertoa, millä houkutella tänne matkailijoita? Hiidenkirnualue, lisäksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta maisemaa Porvoonjoen varressa, komeita kartanoita sekä Kotiseutumuseo ja Johannes Linnankosken syntymäkoti. Löytyy maauimala, kotieläinpiha ja Askola-areena. Ostoksia voi tehdä monissa yrityksissä ja kylien kesätoreilla. Mutta puuttuuko täältä jotain? Mikä houkuttelisi tai mitä tarvittaisiin näiden lisäksi?

Onko majoituskapasiteettia riittävästi? Entä ravitsemuspalveluita. Voisiko Porvoonjokea hyödyntää enemmän? Olisiko merkitty luontopolku tarpeen? Entäpä löytyisikö tarvetta paikallisten tuotteiden yhteismyymälälle?

Mitä sinä kehuisit kotikunnastasi ja mitä mielestäsi siellä pitäisi vielä kehittää matkailumielessä?

 

Kirjoittaja on satunnainen matkailija – borta bra, men hemma bäst

Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 8.7.2020.

Meillä ja muualla

Lauantai 7.3.2020 klo 17:52

Olen asunut koko ikäni Uudellamaalla, mutta vieraillut jokaisen Suomen maakunnan alueella. Olen matkustellut vain eurooppalaisissa maissa. Asun ja teen työtä samassa pihapiirissä. Varsinkin siksi, mutta muutenkin tekee välillä hyvää käydä tutustumassa muihin ihmisiin, heidän tapoihinsa ja kulttuureihinsa.

Isoimmin minua ihmetyttää Suomen ja suomalaisten halu muuttaa omaa kulttuuriaan ja palvelujaan muiden ehdoilla. Esimerkkinä ravintola, joka palvelee Suomessa vain englanniksi.

Vierailemissani Euroopan maissa en aina ole saanut palvelua edes englanniksi, vaan ainoastaan maan omalla kielellä. Mutta onko edes pakko? Jos haluaa lähteä reissuun tutustumaan muihin maihin, voi nykyään aika helposti myös opetella tärkeimmät sanat kohdemaan kielellä tai käyttää erilaisia käännössovelluksia.

Jo vuonna 1991 japanilainen vaihto-oppilaamme käytti elektronista sanakirjaa, kun englannin artikulointimme oli hieman toisistamme eroavaa ja välillä asia ei puhumalla selvinnyt.

Toki digitalisaation hypetyksessä kannattaa muistaa, että ihan joka paikkaan internet-palveluntarjoajien verkot eivät vielä ylety. Silloin on turvauduttava vaikkapa elekieleen tai kynään ja paperiin. Niin ja käteiseen rahaan.

Toinen kummastuksen aihe minulle on kauppojen hyllyjen sisältö. Suurin osa näkemistäni kaupoista muissa maissa myy lähes pelkästään oman maan tuotantoa. Muutama muualta tuotu seassa, jopa pari suomalaista merkkituotetta.

Miksi sitten meidän lähikaupasta pitää löytyä ainakin viittä ulkomailla valmistettua konetiskiainetta, jos Suomessakin vastaavaa tehdään? Ja arvatkaapa onko tarjolla sitä kotimaista? No ei.

Viljelijänä minulle on kaupassa ostovalintoja tehdessä tärkeintä tarkistaa elintarvikkeiden tuotantomaa. Mutta aivan yhtä tarkasti varmistan, että tuote on myös valmistettu Suomessa. Koska sillä pidän huolen siitä, että suomalaisilla on työtä. Vain siten saamme suomalaisen yhteiskunnan pyörimään. Jatkossakin.

MTK eli Maataloustuottajien keskusliitto haastoi tällä viikolla suomalaiset kampanjaan: osta kahden viikon ajan lautasellesi vain suomalaista ruokaa. Minä olen mukana, tule sinäkin ja vaadi kauppaasi lähiruokaa -ja tuotteita Suomesta. Sillä kauppa kertoo vain toteuttavansa asiakkaiden toiveita valikoimien suhteen. Olkaamme ylpeitä omasta tuotannosta ja työstä.

Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 7.3.2020

Kotimaista ruokaa - miksi?

Keskiviikko 8.5.2019 klo 23:16

Kuka tuottaa sinun ruokasi ja millä hinnalla?
Tssää kolumnini Uusimaassa 6.5.2019.

KOTIMAISTA RUOKAA – MIKSI?
Kirjoitan tätä vapun päivän iltana. Olen tänäänkin lukenut sosiaalisessa mediassa viestejä, joissa maristaan siitä, että ruoantuottajat tekevät työtä palkansaajan palkallisena vapaapäivänä, kun siitä tulee ääni- tai tuoksuhäiriöitä. Ja siitä, että ruoantuotannosta välillisesti palkkansa saava näyttää maantiellä kansainvälistä sormimerkkiä traktorilla ajavalle ruoantuottajalle, siis työnantajalleen.
Ruoantuottajat tekevät työtään luonnon ehdoilla. Kun ilmat ja maa ovat kylvöille kohdillaan, silloin ei katsota kalenteriin, että onko vappu, äitienpäivä tai juhannus – silloin painetaan töitä tarvittaessa kellon ympäri. 
Kun ruoantuottaja saa tekemästään työstä asianmukaisen ja kustannuksia vastaavan korvauksen – aivan kuten palkansaajan tulee saada työpanostaan vastaava korvaus – hänen toiminnastaan syntyy verotettavaa tuloa. Miinusmerkkisestä tuloksesta ei makseta yhtään veroa. 
Toiminnassaan ruoantuottaja ostaa raaka-aineita ja palveluja toisilta yrittäjiltä. Näin hän omalta osaltaan tarjoaa työtä aika monelle palkansaajalle, joka saa työstään palkan, josta maksaa veroa yhteiskunnalle.
Eli maataloustulon kasvattaminen on hyvä juttu. Koko Suomelle. Suomen pitäisi kasvattaa maataloustuloa 500 miljoonaa. Miten siihen sitten päästään? Yksinkertaisin keino on se, että jokainen suomalainen käyttää joka päivä 0,30 euroa enemmän kotimaisiin elintarvikkeisiin. Viikossa tämä tekee noin kaksi euroa. Vuodessa satasen. Kulutusta ei tarvitse lisätä, vaan helpoiten tämä onnistuu vaihtamalla ulkomainen tuote kotimaassa tuotettuun.
Jos tämä lisäys menisi suoraan kaupan ja teollisuuden läpi tuottajalle, syntyisi viidensadan miljoonan lisäys maataloustuloon, josta tulisi tuottajien positiivisten tulosten kautta noin sadan miljoonan euron verotulon lisäys yhteiskunnan kassaan.
Elintarvikkeiden lisäksi, kun pyrit hankkimaan kaikki muutkin tuotteet kotimaisina, annat työtä ja toimeentuloa aika monelle suomalaiselle sekä verotuloa Suomen valtiolle ja sen kunnille.

Kirjoittaja on kotimaisen ruoan tuottaja