Hyvinvointia ja turvallisuutta arkeen

Tiistai 11.1.2022 klo 15:51

Nyt vähän jo jännittää. Huomenna 12.1.2022 alkaa ennakkoäänestys Suomen historian ensimmäisissä aluevaaleissa, joissa valitaan demokraattisesti aluevaltuustot päättämään hyvinvointialueen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista. Meidän Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen muodostavat Askola, Lapinjärvi, Loviisa, Myrskylä, Porvoo, Pukkila ja Sipoo. Yhteensä alueellamme on noin 100 000 asukasta. Voit lukea alueesta ja vaaleista lisää osoitteista www.itauusimaa.fi ja www.vaalit.fi.

Olen mukana ehdokkaiden joukossa. Katson, että kokemukseni kuntapolitiikasta neljältä kaudelta sekä jäsenyyteni Itä-Uudenmaan hyvinvointialuetta valmistelevan väliaikaisen toimielimen (vate) poliittisen seurantaryhmän jäsenenä, antavat minulle hyvät lähtökohdat toimia päätöksentekijänä myös hyvinvointialueella.

TALOUDENHALLINTA Aluevaalien taustalla on tarve uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluita siirtämällä vastuu niiden järjestämisestä "leveämmille harteille" eli niistä syntyvien kulujen jakaminen isomman asukasmäärän kesken. Nykyään vaativat ja kalliit hoidot voivat suistaa pienen kunnan tekemään jatkuvasti negatiivista tulosta. Vastaavasti naapurikunnassa saatetaan selvitä pienemmillä kuluilla. Kun kaikkien alueen kuntien sote- ja pelastuskulut lasketaan yhteen ja jaetaan alueen asukasmäärällä, tulee kulujen määrä asukasta kohti tasoittumaan eri kuntien asukkaiden välillä.

Sotekulut ovat kasvaneet viime aikoina keskimäärin noin neljä prosenttia vuodessa. Tämä kulujen kasvun hillitseminen on yksi uudistuksen iso tavoite. Vaikka uudistuksen toimeenpano aiheuttaa kuluja, on uudistuksen jälkeen mahdollista saada kulujen kasvuvauhti pienenemään. Tämän vuoksi aluevaltuustoon on hyvä valita ehdokkaita, joilla on kokemusta talouden hallinnasta.

LÄHIPALVELUT Raha on tärkeää ja sen riittävyys tae palveluiden järjestämiselle laadukkaasti, mutta  hyvinvointialueen päättäjien täytyy pitää mielessä kenelle palveluita järjestetään ja miksi. Kaikessa toiminnassa keskiössä on asukas eli ihminen. Tämän takia kaikkein useimmin käytettävät palvelut pitää saada mahdollisimman läheltä palvelun tarvitsijaa. Jokaisen kunnan alueella tulee olla vähintään yksi sotepalvelupiste ja sen tukena pitää tarjota sähköisiä palveluita niille, jotka näitä haluavat ja osaavat käyttää. Samoin jokaisen kunnan alueella tulee jatkossakin sijaita vähintään yksi pelastusasema.

Palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden lisäämiseksi täytyy kartoittaa erilaisia keinoja tuottaa liikkuvia palveluita. Näin palvelut saadaan lähemmäksi niitä, joiden on vaikeaa päästä itse kulkemaan. Tämä on tärkeää erityisesti haja-asutusalueilla, joilla julkinen liikenne on puutteellista tai lähes olematonta. Moniammatillisen tiimin (esim. lääkäri, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, sotepalveluneuvoja) liikkuminen yhdessä vaikkapa tarkoitukseen sopivaksi muokatulla ajoneuvolla. Tämä vähentäisi myös liikenteen päästöjä, kun asukkaiden yksityisautojen sijaan kulkisi vain yksi ajoneuvo.

YHTEISTYÖ Hyvinvointialue sijoittuu alueensa kuntien ja valtion väliin. Alue järjestää palvelut alueen kuntien asukkaille ja saa rahoituksensa valtiolta. Lisäksi alueella toimii ja tuottaa palveluita myös moninainen joukko yrityksiä ja järjestöjä. Kaikkien näiden eri toimijoiden välillä on rajapinta. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka toimijat ovat erillisiä, pitää niiden välillä olla luonteva tiedonkulku ja yhteinen tapa toimia. Näin saamme asukkaiden hyväksi mahdollisimman paljon palveluja tarjolle ja toiminnasta sekä tiedon liikkumisesta sujuvaa.

Julkinen palvelutuotanto sote- ja pelastuspalveluissa on vankka hyvinvointiyhteiskunnan tukijalka. Tätä tukemaan on Suomessa ja Itä-Uudellamaallakin syntynyt vankka yritysten ja järjestöjen verkosto. Hyvinvointialueen tuleekin ottaa nämä huomioon ja luoda alusta asti hyvähenkinen yhteistyö, jossa kaikki toimijat puhaltavat yhteen hiileen asukkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden kasvattamiseksi. Samoin on syytä pitää linjat auki myös naapurialueisiin mahdollisen alueyhteistyön merkeissä ja tuleehan meillä olemaan jatkossakin yhteinen HUS-yhtymä vaativan tason erikoissairaanhoidon palveluita varten.

TIEDOTTAMINEN Tapahtumassa on uudistus, joka on meille kaikille yhtä uusi. Alussa asukkaan näkökulmasta ei välttämättä muutu juuri muu kuin palvelun tarjoajan nimi. Myöhemmin toimintojen kehittyessä edelleen tulee tapahtumaan enemmänkin muutoksia. Tämän takia tiedottaminen ja viestintä ovat hyvin merkittävässä asemassa uudistuksen onnistumisen kannalta. Tieto on saatava asukkaille nopeasti, helposti ja ajantasaisesti sekä kaikille ymmärrettävässä muodossa. Varsinkin uudistuksen alkuvaiheessa on tiedottamiseen panostettava erityisen huolellisesti.

Keskustelen aiheesta mielelläni lisää, tule tapaamaan minua Askolan Keskustan teltalle (näet ajat kalenterista) tai voit soittaa minulle ja kysellä enemmän.

Kurki kuuntelee - Sanna tekee

Ei ongelmia, vaan ratkaisuja

Keskiviikko 9.9.2020

Suomen Keskustan 78. sääntömääräinen puoluekokous otti paikkansa viikonloppuna. Sen piti olla kesäkuun alussa Vantaalla, Uudenmaan piirin isännöimänä. Järjestelyvastuu olisi ollut meidän piirille ensimmäinen kerta puolueen historiassa.

Mutta sitten tuli Korona. Puolue teki päätöksen kokouksen siirtämisestä. Uudeksi ajankohdaksi päätettiin syyskuun alku. Samassa yhteydessä kokouspaikkakin jouduttiin vaihtamaan. Suunnaksi otettiin Oulu.

Muutosten tuomasta pettymyksestä huolimatta olin innoissani lähdössä Ouluun, enhän ole ennen siellä käynyt. Ja kun mukaan oli lähdössä muutama kaveri omasta yhdistyksestä, edessä oli mielenkiintoinen syyskesän reissu.

Vaan toisin kävi – taas. Korona otti uudestaan tuulta siipiensä alle ja varovaisuusperiaatetta noudattaen puolue päätti järjestää kokouksen hajautetulla maakuntamallilla. Mikäs sen luontevampaa Keskustalle.

Ympäri Suomen järjestettiin parissa viikossa Oulun lisäksi 15 alueellista kokouspaikkaa. Me askolalaiset päädyimme Keravalle muiden uusmaalaisten ja helsinkiläisten sekä ruotsinkielisen piirin edustajien kanssa. Vielä ennen kokousta Kainuussa esiintyneen koronaryppään takia annettiin kainuulaisille mahdollisuus henkilökohtaiseen etäosallistumiseen.

Ja kaikki toimi loistavasti. Ainoa harmi oli se, ettei päässyt tapaamaan ystäviä ympäri Suomen. Toki ystävien kanssa jaettiin kokoustunnelmia sosiaalisen median kautta. Kokousyhteydet toimivat täydellisesti, jokainen kokouksen toimihenkilö niin Oulussa kuin etäpisteissä hoiti hommansa täysillä. Meidän etäpisteen järjestelyt pehmustettuja istuimia, saniteettitiloja ja jopa ruokailua myöten hoituivat moitteettomasti. Kun kolmen päivän kokous supistuu kahteen, on istuimellakin väliä.

Oli muuten aikamoinen ponnistus ja onnistuminen maailman toiseksi suurimmalta puoluekokoukselta. Meitähän oli yhteensä 2416 edustajaa ympäri Suomea. Tällaiselle porukalle etäkokouksen nopea järjestäminen ja siinä onnistuminen on mieletön juttu. Siinä on mallia otettavaksi kenelle vaan.

Tämä on mitä parhainta ratkaisuhakuisuutta. Ei nähdä asioissa pelkkiä ongelmia, vaan haasteita, avoimia kysymyksiä, joihin etsitään ratkaisuja ja vastauksia. Joskus kokeilemalla ja jopa aluksi epäonnistuen, mutta sitkeästi uudelleen yrittämällä. Sitä kutsutaan myös oppimiseksi.

Oikeudet versus vastuut

Torstai 13.8.2020 klo 21:57

Loviisan poni- ja paikallisraveissa eräs järjestäjän edustaja kiitteli vuolain sanoin yhteistyökumppaneita: ”Ilman heitä ja talkoolaisia, ei tapahtumaa olisi eikä järjestävän yhdistyksen toiminta pyörisi.”

Sama tilanne on aika monessa yhteisössä. Aktiiviset talkoolaiset saavat aikaan huimia tapahtumia ja pitkäjänteistä toimintaa, joista jäsenet ja kävijät voivat nauttia.

Viime vuosina on ollut havaittavissa talkootyön tekijöiden vähenemistä ja aktiivisen osallistumisen hiipumista. Yhä harvempi haluaa sitoutua tekemiseen ja varsinkaan hallinnolliseen järjestötoimintaan pelkästään siitä ilosta, että saa tehdä jotain hyödyllistä yhteisten asioiden puolesta. Ja vaikka mukaan lähdettäisiinkin, menee moni muu asia yhteisen hyvän edelle.

Usein aktiivinen osallistuminen avaa pääsyn myös päätösten tekemisen äärelle. Esimerkiksi yhdistyksen käytännön toimintaa pyörittää hallitus, mutta isoimmat toimintaa ohjaavat päätökset tekee jäsenistö yleisessä kokouksessa. Sama konklaavi valitsee myös jäsenet hallitukseen. Valitettavan usein on nähty tunkua näille hallituspaikoille tai vastaaviin, mutta sitten valinnan jälkeen ajankäyttö priorisoituukin muualle. Silloin ei täytetä sitä vastuuta, jota oikeus päättää tuo mukanaan.

Yhtä lailla kuin päätösvalta, myös omistaminen tuo vastuuta. Siksi tuntuukin hurjalle, kun Suomessa yksityistä omistusoikeutta on alettu uhata suojelusosialisoinnilla. Julkisessa keskustelussa on noussut esiin tahto, että ulkopuolinen taho voisi päättää yksityisen omistajan omaisuuden käytöstä ilman asiaan kuuluvaa korvausta ja mikä pahinta, ilman oikeuden mukanaan tuomia velvollisuuksia.

Eikä yhteinen omistaminenkaan suinkaan ole herkkua. Silloin pitäisi jokaisen omistajan hoitaa omat velvollisuutensa omaisuutta kohtaan omistamisen suhteessa, jotta voi päästä nauttimaan myös omistamisen eduista. Tällaisen yhteisen omistuksen hallinta voi olla todella painajaista. Esimerkkinä vaikkapa yhteisten vesialueiden osakaskunta. Osakaskunta on veroetuus eli ei yhdistys. Se ei saa tukea juuri mistään, vaan lain osakaskunnalle määräämät tehtävät täytyy hoitaa osakkaiden kesken, jotta voi nauttia hyödyistä vesialueilla. Tarkistapa oman kiinteistösi kauppakirjasta, oletko kenties jonkin vesialueen osakas ja mitä osakkaan vastuisiin kuuluu.

Kirjoittaja on MTK:n valtuuskunnan jäsen, osakaskunnan sihteeri ja Askolan valtuuston puheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 13.8.2020

Ehdokaspuheeni Keskustan Uudenmaan piirin puheenjohtajavaalissa 9.11.2019

Lauantai 9.11.2019 klo 18:19

Arvoisa piirikokousväki:

Enin on aina vaadittava itseltään. - Näin totesi jo Kerttu Saalasti aikanaan.

Tänään täällä Pukkilassa olemme uuden edessä. Uusi piirihallitus pääsee työstämään piirimme historian ensimmäistä puoluekokousta Vantaalla. Siinä on siemen kannatuksen nousulle. Meidän tehtävä on saada se kasvuun.

Olemme kuulleet viime aikoina kritiikkiä siitä, että piirimme ei toimi kunnolla. Että piirin tarkoitus on hukassa eikä viesti kulje. Piirin ääni ei kuulu tarpeeksi puolueen sisällä, eikä tekemisemme avaudu äänestäjille.

Minä uskon, että me pystymme löytämään ratkaisut. Tänään valittavan piirihallituksen on käytävä perusteellinen kehityskeskustelu. Meidän on ravistettava niin omia ajatusmallejamme kuin järjestöllisiä rakenteita. Ja kuten Saalasti, myös minä näen, että saadaksemme yhtälön toimimaan, on muiden syyttämisen sijaan katsottava ensin itseään, enin on aina vaadittava itseltään.

Meidän täytyy selkeyttää piirin rooli itsellemme. Meidän on päivitettävä piirin viestintätyökalut ja niiden mukaisesti tehostettava näkyvyyttämme maakunnassa. Meidän pitää
myös parantaa sisäistä viestinkulkua läpi kaikkien puolue- elinten. Osana tätä näen aluetyöryhmien vahvistamisen.

Keskustan arvoista minulle tärkeimmät ovat vapaus ja vastuullisuus sekä ylisukupolvisuus. Minun Keskustani on keskusteleva, ratkaisuhakuinen ja juurensa tunteva. Sellaisen haluan myös Keskustan Uudenmaan piirin olevan. Tiedän, että pääsemme tähän yhdessä tekemällä.
Meidän on tuettava nykyisiä aktiiveja jaksamaan, mutta löydettävä myös uusia toimijoita. Niin yhdistyksissä kuin piirissä. Meidän tulee tehdä enemmän yhteistyötä nuorten ja naisten piirien kanssa.

Kuluneen vuoden aikana olen ollut ehdokkaana puoluevaltuuston varapuheenjohtajavaalissa ja eduskuntavaaleissa. Tukiryhmäläisenä puolueen puheenjohtajavaalissa. Häviöt eivät ole lannistaneet, vaan antaneet sisua jatkaa kehittymistä. Nälkää on.

Siksi minä, syntyperäinen uusmaalainen aatesisarenne, pyrin piirimme puheenjohtajaksi. Jotta voi tulla valituksi, on oltava ehdolla. Jotta voi tulla valituksi, tarvitaan myös luottamusta. Sitä pyydän nyt teiltä.

Olen ehdolla, koska koen, että kuuntelijaa ja tekijää tarvitaan. Olen ehdolla, koska enin on aina vaadittava itseltään.

Avauspuheeni Askolan Keskustan vuosikokouksessa 29.4.2019

Maanantai 29.4.2019 klo 22:20 - Sanna Kurki

Tervetuloa Askolan Keskusta ry:n sääntömääriseen vuosikokoukseen tänne Särkijärven Jukolaan. Tämä talo on minulle henkilökohtaisesti merkityksekäs paikka. Onhan isänisänisäni ollut rakentamassa tätä. Olen harrastanut tuolla salissa tanhuja, esiintynyt lavalla nuorisoseuran joulunäytelmissä, ollut mukana useammissa talossa vietetyissä juhlissa ja olenpa tavannut miehenikin tanssikurssilla tämän katon alla. Tänne on aina mukava tulla erilaisissa yhteyksissä. Taloa ylläpitävä yhdistys ja kylän väki tekevät arvokasta työtä paikallisen perinteen, toiminnan ja yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi. Tälle toiminnalle ja näille ihmisille on helppo lausua kiitokset.

Arvoisa kokousväki

Meille keskustalaisillekin tärkeitä ovat perinteet, toiminnan kehittäminen ja yhteisöllisyys. Kaksi viikkoa sitten meitä ei naurattanut missään päin Suomea. Vaalitulos oli selvillä eikä kansa ollut luottanut meihin – saimme puolueen historian huonoimman vaalituloksen, vain 31 kansanedustajaa. Määrä väheni 18:lla ja useampi vaalipiiri tai maakunta jäi kokonaan ilman keskustalaista edustajaa.

Tulos on herättänyt paljon mielipiteitä, niin Keskustan omissa riveissä, kuin muissa puolueissa sekä erinäisissä asiantuntijoissa ja median edustajissa. Media on painanut päälle ja suorastaan kiertänyt veistä haavassa klikkiotsikoita pakertaen.

Kuluneena viikonloppuna Keskustan puoluevaltuusto kokoontui sääntömääräiseen vuosikokoukseensa Riihimäelle. Aiheiden joukossa oli luonnollisesti vaalitulosanalyysi sekä tuloksen aiheuttamat muutokset kuluvan vuoden talousarvioon.

Erään puoluevaltuutetun facebook-päivitystä lainaten: ”Kokous alkoi eilen alakuloisissa tunnelmissa toisiamme lohduttaen. Eilen pidettiin yli sata puhetta. Puheissa ja yleisössä ei vältytty kiukulta, kritiikiltä ja kyyneliltä. Paljon on vielä tehtävää ja korjattavaa ja keskusteltavaa. Aamupäivän jyrkätkin kannanotot ja puheet alkoivat loiventua iltaa kohti. Huumori ja nauru alkoi lisääntyä. Iltavastaanotolla kaupungin virallinen edustaja ihmetteli, miten kokouksen henki voi kaksi viikkoa rökäletappion jälkeen olla näin iloinen ja rakentava. Tällainen puolue ja porukka me ollaan!”

Lainasin tätä kommenttia, koska yhdyn siihen täysin. En olisi osannut itse sanoittaa kokoustuntoja paremmin. Tappion tuoma luonnollinen paha olo puhallettiin ulos ja siitä ryhdyttiin saman tien muovaamaan Uuden Keskustan tulemista. Katsottiin, mikä meni pieleen viime hallituskaudella. Aloitettiin strategiatyö, jonka lopputulos nähdään syksyn puoluevaltuustossa. Nyt on jokaisen aktiivitoimijan, jäsenen, kannattajan, äänestäjän aika sanoa millainen on minun Keskustani tulevaisuudessa. Jos haluamme muutosta, meidän on tehtävä se.

Ensimmäinen vastaus vaalitulokseen saatiin puoluejohdosta heti vaalien jälkeen tiistain puoluehallituksessa, kun puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta jo ennen vuoden 2020 puoluekokousta.

Juha on viimeisten parin vuoden aikana saanut selkäänsä sellaisen viharyöpytyksen, että ihmetellä täytyy hänen jaksamistaan. Kuitenkin, hän on toiminut kaikessa tekemisessään juuri kuten on luvannut. Hän lupasi laittaa Suomen kuntoon, sen hän teki. Keinot ja asioiden viestiminen ei silti tyydyttänyt kansaa. Hän on tehnyt kaikessa sen mitä on luvannut. Niin nytkin. Keskustan kannatusprosentti oli 13.9. Juha sanoi jättävänsä puheenjohtajan tehtävät, jos tulos on alle 14 %. Näin myös tapahtui.

Ylimääräisen puoluekokouksen ajankohdan valintaa -7.9.- on spekuloitu runsaasti. Mutta sitäkin ohjasi vain tekniset seikat: 2000-3000:n osallistujan puoluekokousta ei rempaista pystyyn sormia napsauttamalla. Lisäksi meillä on parhaillaan käynnissä eurovaalit, joille haluamme antaa tilaa. Sen jälkeen tulee kesä, jolloin mahdolliset puheenjohtajaehdokkaat tuskin haluavat kampanjoida. Syyskuun alussa valittu uusi puheenjohtaja pääsee aloittamaan syksyn eduskuntatyön alusta alkaen.

Yhtään varsinaista pj-kisaan ilmoittautunutta ei vielä ole tullut julkisuuteen, mutta kyselyitä, ehdotuksia, vihjailuja ja arvailuja on ilmassa runsaasti. Yhdeksi tämän vaiheen ennakkosuosikeista on noussut oman piirimme tehotykki, kansanedustajan paikkansa jälleen kirkkaasti uusinut Antti Kaikkonen. Olisikin piirin kannalta tärkeää saada puoluejohtoon tekijä, joka tuntee väkirikkaimpien vaalipiirien haasteet, myös puolueen näkökulmasta. Olen itse ilmaissut Antille tukevani häntä täysillä, jos hän ennen juhannussaunaan menoa myönteisen päätöksen asian suhteen tekee. Toivon, että saamme nähdä valkoisen savun nousevan piipusta juhannusaattona.

Nyt on meidän aikamme katsoa viime vuoteen ja juuri käytyihin vaaleihin omalta osaltamme sekä tehdä tarvittavat linjaukset sen suhteen, onko toiminnassamme parantamisen varaa ja jos on, miten voimme sitä parantaa. Sillä puolueen ja sen kannatuksen kasvu lähtee paikallisesta toiminnasta. Koska jokainen alue on erilainen ja jokaisella alueella tiedetään itse parhaiten, minkälaista toimintaa ja politiikkaa siellä kannattaa harjoittaa. Puolueen tehtävä on tukea tätä paikallista toimintaa yhteisten arvojen pohjalta, kaikkialla.

Näillä sanoin avaan kokouksen ja toivon runsasta ja rakentavaa keskustelua.

Helppoa yrittämistä?

Torstai 17.1.2019 klo 14:45 - Sanna Kurki

Saa itse päättää mitä tekee ja milloin. Voi lomailla silloin kun huvittaa. Voi nostaa hyvää palkkaa. Riistää työntekijöitä. Kiertää veroja. Nostaa tukia. Tällaisia kommentteja saan välillä kuulla ja varsinkin lukea keskusteluissa koskien yrittämistä.

Ei ihan kuulosta tutulta, ainakaan oman kokemuksen perusteella. Itse olen ryhtynyt yrittäjäksi osittain olosuhteista johtuen, mutta olen kyllä suunnitellut yrittäjyyttä lapsesta saakka.

Nyt yrittämistä on takana yhteensä 23 vuotta. Matkalle on mahtunut paljon kaikenlaista. On ollut hyviä onnistumisen hetkiä, mutta myös vastoinkäymisiä.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että päädyin lopulta yrittäjäksi löydettyäni yritteliään miehen. Pyöritimme yhdessä maatilaa ja toiminimiyritystä. Ajan myötä maatila kasvoi ja toiminimi muutettiin osakeyhtiöksi. Samalla meistä tuli työnantajia.

Työnantajana toimimiseen liittyykin eniten mahdollisia kompastuskiviä. Silloin et päätä enää pelkästään omista asioista, vaan olet vastuussa myös työntekijöistä. Yhteiskunta asettaa työnantajalle paljon vaatimuksia.

Perehdytys, työterveyshuolto, työeläke-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutukset, työvaatetus, suojaimet, palkka ja sen laskenta. Nämä ovat pakollisia työsuhteen alkajaisiksi hoidettavia asioita, joista vastaa ja maksaa työnantaja.

Monilla aloilla vaaditaan vielä esimerkiksi ammattipätevyys, tulityö-, työturva-, tieturva-, trukki-. ensiapukortti, nosturintarkastus- ja/tai kylmäaineasentajan pätevyys ennen kuin saa edes aloittaa työn tekemistä.

Lukuisia vaatimuksia, koulutuksia, pätevyyksiä ja kortteja, jotka kaikki ovat maksullisia. Niistä on tullut uusi rahasampo ja kaiken maksaa työnantaja. Kaiken lisäksi ne pitää vielä uusia noin viiden vuoden välein.

Sitten lomat, työntekijän mahdollinen sairastuminen, hajoavat työvälineet, mahdolliset virheet ja niiden korjaus. Kaikki nämä kulut pitää saada katettua tuotteen tai palvelun myyntihinnalla. Niin ja onhan yrittäjäkin palkkansa ansainnut.

Ei yrittäminen siis kovin helppoa ole, mutta ei sen tarvitsekaan. Pääasia, että tykkää (ainakin suurimman osan ajasta) siitä mitä tekee. Mutta kyllä sitä toivoo, että yhteiskunta arvostaa yrittäjyyttä ja helpottaa yrittämisen edellytyksiä.

Kirjoittaja nauttii kuitenkin yrittämisestä kaikkine tunnetiloineen.

Blogi julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 14.1.2019.