Havaintoja liikenteestä ja liikkumisesta

Keskiviikko 11.11.2020 klo 20:21

Liikenne puhuttaa aina. Varsinkin liikenteen verotus. Veroja kerätään vähän joka välissä, niin omistamisesta kuin käyttämisestäkin. Ihmetystä herättää useissa keskusteluissa se, mitä näillä verorahoilla saamme.

Kuoppaiset, uraiset ja saviset hiekkatiet ärsyttävät maaseudulla. Reikäiset asvalttipäällysteetkään eivät riemun kiljahduksia ansaitse. Kunnostustyöt naurattaisivat, jos eivät itkettäisi.

Täytettä lapioidaan reikiin, mutta seuraava sade huuhtoo ne taas näkymättömiin. Reunaviivoja maalataan olemattomille pientareille ja seuraavalla viikolla levitetään uusi päällyste. Ja taas maalataan.

Ajoratamerkintöjen väri yksinkertaistettiin muun Euroopan malliin. Keltainen väri on kadonnut merkinnöistä. Valkoinen keskiviiva saa tosin kriittistä palautetta. Se häikäisee pimeällä valojen kanssa ajettaessa. Ja vaikeasti se erottuu talvisesta tienpinnasta.

Valojen käyttökin aiheuttaa kritiikkiä. Eräskin ammattiautoilija on manannut sitä, että moottoritiellä saa ajaa pitkillä eli kaukovalot päällä. Kaikki eivät ehkä tiedosta, että tien kaartaessa oikealle tai valaistulla tiellä pitää vaihtaa lähivaloille.

Yksi talviajan kestopalaute liittyy auraukseen. Milloin teitä ei ole aurattu ajoissa, milloin auraajat hiertävät lähes paljasta asvalttia. Pääväyliä aurataan useimmiten ajoissa yöaikaan, eikä se häiritse ketään.

Asutusalueilla toivotaan, että kadut olisivat aurattuina aamun työmatkalaisten lähtiessä liikkeelle. Mutta meteliä siitä ei saisi kuulua ennen heräämistä. Aika haasteellinen yhtälö. Haja-asutusalueen yksityisteistä pitävät huolen osakkaat itse. Ei ihme, että heitä kiukuttaa maksaa silti kiinteistöveroa.

Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi liikenteen verotusjärjestelmä muovautuu tulevaisuudessa. Olisiko sijaintiin perustuva verotus oikeudenmukaisempi? Pitäisikö valtion tukea autojen muuttamista ympäristöystävällisemmiksi? Miten muuttuvat liikkumistarpeet ja joukkoliikenne koronan jäljiltä?

Itse ajan toistaiseksi dieselillä, mutta pääasiassa työhön ja luottamustoimiin liittyviä ajoja.

Kirjoittaja on Askolan kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

Kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 11.11.2020

Paikallispostista

Sunnuntai 4.8.2019 klo 23:07

POSTI KULKEE KUNHAN KUSTI POLKEE

”Lain tarkoituksena on turvata postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa.” lukee Postilaissa 415/2011.

Kotikunnassani moni kuntalainen - niin asukas kuin yritys - on tällä hetkellä sitä mieltä, että yllä oleva lain kirjain ei täyty. Aiheen epäilylle on antanut Posti ihan itse.

Askolaan avattiin näet Suomessa ensimmäinen pilottikohde OmaPosti-kioski. Sieltä löytyy eri kokoisia koodilla avattavia laatikoita 177 kappaletta eli pakettiautomaatti sekä kone, jossa on näyttöruutu. Mutta ihmistä siellä ei ole. Siis Postin edustajaa tai muuta työntekijää hoitamassa asiakaspalvelua.

Kioski on ollut toiminnassa 27.6. lähtien. Kävin itse tutustumassa siihen vasta kuluneella viikolla, ilman palvelutarvetta tosin. Kohteen löytää melko helposti. Kioskin edessä on ilmaisia parkkipaikkoja normaalisti riittävä määrä. Jos talossa on tapahtumia esim. kirjastossa, ovat parkkipaikatkin kortilla. Paikalle on helppo tulla myös kevyellä liikenteellä sekä linja-autolla – silloin jos sellainen vielä kulkee.

Oven saa melko kevyesti auki, mutta sähköistä avausmahdollisuutta en ainakaan huomannut. Kioskin lattia on pihatasoa alempana, joten pari porrasta on peitetty luiskoilla. Itse meinasin kompastua niissä, mutta ehkä se menee ihan omaan piikkiin, jos ei katsele jalkoihinsa.

Kioskissa ei ollut muita, joten pääsin ympärille katseltuani kokeilemaan automaattia. Niitä on kioskissa vain yksi, joten ruuhka-aikaan joutunee odottamaan samalla lailla kuin yhden asiakaspalvelijan pisteessä. Tosin aikaa voi mennä enemmänkin, jos joutuu ottamaan yhteyttä asiakasneuvojaan videoyhteyden kautta.

Koneen näyttöruutu on isohko ja melko sopivalla korkeudella varmaankin suurimmalle osalle käyttäjistä. Sitä en löytänyt, onko siinä korkeussäätöä esim. pyörätuoliasiakasta varten. Käyttöliittymä on ensi vaikutelmalta selkeä ja helppo. Valitset ruuduista sen, mitä palvelua haluat. Kirjatun kirjeen vastaanotto tai lähetys tai muut lisäpalvelut eivät koneen mukaan vielä onnistu. Kirjepostilaatikkoa en myöskään nähnyt kioskin yhteydessä.

Jos tarvitset apua, klikkaat yläkulmassa näkyvää videopuheluruutua. Sen toimivuutta en testannut. Mietin vain, että onkohan meidän kioskilta suora ”kuuma linja” asiakaspalveluun, vai joutuuko siinäkin jonottamaan. Ja onko alueellamme riittävät yhteydet sen toimia?

Tällä kertaa en ostanut mitään, mutta kun jotain ostaa, pitää se maksaa kortilla. En päässyt selvyyteen onnistuuko Mobile Pay tai mitä näitä nyt on muita maksumahdollisuuksia. Käteinen ei kuitenkaan käy.

Tällä hetkellä kioski on siis kuin toinen pakettiautomaatti + tietokone. Toinen siksi, että ensimmäinen sijaitsee Pappilantien toisella puolella kaupan eteisessä. Siitäkin voi noutaa ja lähettää paketteja netin tai OmaPosti-sovelluksen kautta ostettuna. Ainoa ero taitaa olla, että kaupan lokeroihin mahtumattomat paketit jätetään kaupan kassalle noudettavaksi, kioskiin mahtumattomat tai liian suuret paketit viedään Porvoon keskustamarketin postiin.

Vielä en ole löytänyt ohjetta siihen, kuinka iso paketti kioskiin mahtuu tai milloin luvatut yleispalvelun piiriin kuuluvat palvelut tulevat saataville. Niin tai mihin jätetään virheellisesti jaetut lähetykset palauttamista varten, kuten laki määrää.

Askolan kunta on tehnyt asiasta selvityspyynnön Traficomille ja pyytänyt myös Kuntaliittoa ottamaan kantaa asiaan.