Maanantai 15.2.2021 klo 21:52
Minulle Askola on ollut aina koti. Täällä olen viihtynyt, enkä koskaan ole kaivannut muualle. Jos reissata olen saanutkin, niin kotiin on ollut aina hyvä palata. Kotikylä on vaihtunut vain kerran, asuinpaikka kahdesti.
Askolassa on hyvät peruspalvelut. Terveyskeskus toimii tällä hetkellä palautteen mukaan erittäin hyvin. Toki haasteitakin on matkan varrella ollut. Jatkossa nämä palvelut tullee järjestämään Itä-Uudenmaan hyvinvointialue samoin kuin sosiaalipalvelut. Lakiehdotuksen mukaan palvelut on edelleen järjestettävä lähipalveluina mahdollisuuksien mukaan. Kuntalaisten edunvalvonnassa on oltava siis tarkkana jatkossakin.
Sote-uudistuksen jälkeen kunnan suurimmaksi toimialaksi nousee sivistyspalvelut. Lisäksi tärkeitä asioita ovat kaavoitus, teknisen toimen palvelut sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli hyte.
Koulutiloja olemme uudistaneet nyt taajamissa. Itäpuolen asema palveluverkon suhteen on ratkaistava ensi valtuustokauden aikana. Toivon, että uusi valtuusto saa kuntastrategian päivittämisen yhteydessä muodostettua yhteisen pitkäntähtäimen tavoitetilan, jota kohti voidaan kulkea päätös kerrallaan. Mukaan keskusteluun on otettava kaikki halukkaat kuntalaiset.
Kaavoitus ja maankäytön suunnittelu on erittäin tärkeä osa kunnan toimintaa. Se ohjaa yhtä lailla asutuksen kuin palveluiden sijoittumista kuntaan. Askolan kunnan maapolitiikan periaateohjelma on hyväksytty viimeksi vuonna 2012. Sekin olisi hyvä saattaa ajan tasalle uuden valtuuston työkaluksi.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on meille kaikille eduksi. Mitä paremmin voimme, sitä vähemmän tarvitsemme korjaavia palveluita ja sitä enemmän veroeuroja jää hyvien asioiden kehittämiseen. Jokaisella meistä onkin suuri vastuu huolehtia itsestään ja läheisistään parhaan kykynsä mukaan. Kunnan tehtävä on tulla avuksi silloin, kun omat voimat eivät riitä. Sen mahdollistamme me kaikki yhdessä veroja maksamalla.
Ja niistä veroista muuten. Näin runsaslumisena talvena täällä taajamien ulkopuolella, jos lumien auraus ei miellytä, voi moitteet esittää peilin edessä. Silti me maksamme samat verot kuin taajamissa asuvat. Olisiko aika ryhtyä miettimään veronmaksun porrastusta saatujen palveluiden perusteella?
Kirjoitus on julkaistu alun perin Uusimaan kolumnina 15.2.2021 otsikolla Taajamassa ja sen ulkopuolella
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Askola,
koti,
kotikunta,
kunta,
sote,
hyte,
vero,
kiinteistövero,
lumi,
lumenauraus,
lumityöt,
koulu,
opetus,
palveluverkko
|
Keskiviikko 23.12.2020 klo 23:40
VUOSI 2020
Kirjoitan tätä itsenäisyyspäivänä. Piirongin päällä palaa kaksi tuikkua Suomen lipun vierellä. Televisio näyttää poikkeuksellisia Linnan juhlia. Mieli on levollinen, vaikka loppua kohti käyvä vuosi on ollut äärimmäisen erikoinen.
Tammikuu oli työntäyteinen inventaarion ja tilinpäätösten tiimellyksessä. Talven ainoa lumisade tuli kuudes päivä. Helmikuussa pidin viikon lomaa.
Maaliskuu muutti kaiken. Kalenteri alkoi tyhjetä. Kokoukset ja tapaamiset muuttuivat etäyhteyksin toteutettaviksi. Kuopus siirtyi etäopiskeluun ja meillä alkoi huoneremonttikaruselli. Sitten Uusimaa eristettiin.
Huhtikuussa etäpalaverit sujuivat, milloin työhuoneessa ja välillä metsälenkillä. Kymmenen viikkoa teimme lounaatkin kotona, kun ravitsemusliikkeet joutuivat sulkemaan ovensa. Kaupassa kävimme kerran viikossa ja samalla hoidimme myös lähipiirin riskiryhmäläisten ostokset.
Toukokuussa vietimme äitienpäivää Vahijärvellä soudellen. Kuntaan haettiin uutta kunnanjohtajaa. Pääsimme myös äidin kanssa yhdessä kunnan ja seurakunnan edustajina laskemaan seppeleen kaatuneiden muistopäivänä. Se oli koskettava hetki. Etäkokoustin mökissä tai pihalla.
Kesäkuussa kukkivat omenapuut ja juhlistimme isän kahdeksankymppisiä perheen kanssa. Kuopus sai ajokortin ikäpoikkeusluvalla ja siihen päättyivät ”mamma-taksin” ajot. Kunnanvaltuusto kokousti parikin kertaa ja valitsimme kunnalle uuden johtajan. Kerrankin sade tuli oikeaan aikaan ja juhannuskokko syttyi Vahijärven rannassa.
Heinäkuussa juhlittiin ja torikahviteltiin sateessa. Elokuu toi mukanaan keväältä siirrettyjä kokouksia ja paikallisravit. Syyskuussa korona-tilanne taas paheni ja Oulu jäi edelleen käymättömien paikkojen listalle. Onneksi tuli perunaa reilusti talven varalle.
Lokakuussa uusi kunnanjohtaja otti ohjat käsiinsä. Yhteistyö hänen kanssaan on ollut helppoa ja uusia tuuliakin on aistittavissa. Marraskuu on aina minulle kuukausista vaikein pimeytensä vuoksi. Tällä kertaa se meni hujauksessa. Valtuustokin hyväksyi talousarvion yksissä tuumin.
Joulukuuhun mahtuu aina paljon tunteita. Adventtiaika odotusta täynnä, itsenäisyyspäivä ansaitsee kunnioituksemme ja lopulta Jouluna voi hetken hengähtää läheisten kanssa pohtien kulunutta vuotta ja odottaen jännityksellä tulevaa. Mennään päivä vain ja hetki kerrallansa. Jaksetaan – yhdessä!
Kirjoittaja toivottaa kaikille mukavaa Joulua ja toiveikasta vuotta 2021!
Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaa-lehden kolumnina 8.12.2020.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
vuosi 2020,
askola,
joulu,
korona,
yhteistyö
|
Keskiviikko 8.7.2020 klo 22:06
Pidän matkailusta, vaikka en sitä kovin paljon harrastakaan. Minusta on mukava katsella kauniita maisemia, olivat ne sitten järviä, kallioita, hyvin hoidettua metsää tai laajoja viljavainioita latomerineen.
Naamakirjassa on yksi äärettömän hyvä puoli, sen avulla voi päästä nojatuolimatkalle upeisiin maisemiin, hauskoihin paikkoihin ja samalla saattaa onnistua myös sivistämään itseään. On meinaan mahtavaa seurata Facebook-kaverien tai Instagram-seurattavien kuvakertomuksia omilta matkoiltaan.
Siinä herää usein ajatus, että tuonne voisi mennä itsekin käymään. Sillä harvoinhan kuvat antavat täysin samaa tunnelmaa kuin paikan päällä fyysisesti. Varsinkaan, jos paikkaan liittyy myös vaikkapa veden solisevaa ääntä tai kukkien huumaavaa tuoksua. No, videokuva voi sentään äänen tallentaa ja välittää, mutta tuoksua ei sekään.
Nyt, kun pandemiarajoituksia on jo osittain purettu, on taas mahdollista reissata kotimaassa. Mikäs sen parempaa kuin pitää matkailurahat pyörittämässä Suomen taloutta ja tutustua koti-Suomeen syvemmin. Moni onkin kysellyt eri medioissa vinkkejä siitä, minne kannattaisi nokka suunnata.
Minä suuntaan mieluusti paikkakunnille, joilta edellä kertomieni maisemien lisäksi löytyy vaikkapa Facebookista tuttuja kavereita, jotka ovat kertoneet kunnastaan positiiviseen sävyyn. Jos sosiaalisen median tuuteista lykkää pelkkää negaatiota, ei se oikein houkuta paikkaan tutustumaankaan.
Mitä sitten omasta kunnasta voisi kertoa, millä houkutella tänne matkailijoita? Hiidenkirnualue, lisäksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta maisemaa Porvoonjoen varressa, komeita kartanoita sekä Kotiseutumuseo ja Johannes Linnankosken syntymäkoti. Löytyy maauimala, kotieläinpiha ja Askola-areena. Ostoksia voi tehdä monissa yrityksissä ja kylien kesätoreilla. Mutta puuttuuko täältä jotain? Mikä houkuttelisi tai mitä tarvittaisiin näiden lisäksi?
Onko majoituskapasiteettia riittävästi? Entä ravitsemuspalveluita. Voisiko Porvoonjokea hyödyntää enemmän? Olisiko merkitty luontopolku tarpeen? Entäpä löytyisikö tarvetta paikallisten tuotteiden yhteismyymälälle?
Mitä sinä kehuisit kotikunnastasi ja mitä mielestäsi siellä pitäisi vielä kehittää matkailumielessä?
Kirjoittaja on satunnainen matkailija – borta bra, men hemma bäst
Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 8.7.2020.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
matkailu,
Suomi,
Askola,
kotikunta,
some,
kehu,
kehittäminen,
hiidenkirnut
|
Tiistai 30.6.2020 klo 22:53 - Askolan Keskusta
Keskustan Askolan kuntayhdistys käsitteli vuosikokousasioiden lisäksi 25.06.2020 hybridikokouksessaan kuntapolitiikan ajankohtaisia asioita. Kokouksessa keskusteltiin Askolan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudelleenjärjestämisestä sekä ohjausryhmän roolista. Käytiin läpi kunnan talouden tasapainottamispaketin toimenpiteitä ja valtuuston kahden edellisen iltakoulun sisältöä. Saatiin selvitys kunnanjohtajan valintaprosessista kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja valintaryhmän jäsen Sanna Kurjelta. Keskusteltiin myös valtuutettujen kokous- ja somekäyttäytymisestä. Oheinen kokouksen kannanotto muodostui näistä ajankohtaisista asioista:
"YHDESSÄ ETEENPÄIN
Askolan kunta on jälleen muutoksen edessä. Kunnanvaltuusto valitsi kokouksessaan 23.6.2020 uuden kunnanjohtajan. Uusi johtaja tuo aina tullessaan jotain uutta ja hyvä niin. Välillä on tarpeen ravistella toimintatapoja ja tehdä asioita toisin, kuitenkin historiaa kunnioittaen. Askolan Keskusta toivottaa uuden kunnanjohtajan tervetulleeksi kuntaan.
Pian työnsä aloittava kunnanjohtaja pääsee heti tosi toimiin. Viime vuonna valtuustossa hyväksytyn talouden tasapainottamisohjelman toteutus on saatu alkuun, mutta vaatii vahvaa ohjausta onnistuakseen.
Pohja on vakaa, kun saimme taseen alijäämän katettua ja nyt tase on ylijäämäinen. Tämä tapahtui tosin historiallisten osakkeiden kautta, kun niiden arvo saatiin myynnin avulla taseessa suuremmaksi. Myynnistä saadut rahat sijoitettiin uudelleen, jotta voimme jatkossakin saada osinkotuottoa. Taseen oikaisun lisäksi meidän on silti pidettävä huoli käyttötalouden positiivisuudesta.
Meillä on vahvat toimialat, joiden sujuva yhteistyö on menestyksen tae. Jokainen toimiala on joutunut ja joutuu käymään läpi omaa toimintaansa, jotta löydämme tarvittavan tasapainon talouteemme.
Yksi suurimmista säästötavoitteista on perusturvan toimialaan kohdistuva sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleenjärjestely. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että sotepalvelut on järjestettävä uudella tavalla. Järjestäjänä voi olla oman kunnan lisäksi yksityinen palveluntuottaja, toinen kunta tai kuntayhtymä. Palveluita voidaan tuottaa lähitoimipaikassa, toisen kunnan toimipaikassa tai liikkuvina palveluina.
Joka tapauksessa talouden tasapainotus tarkoittaa toiminnan tehostamista ja myös jonkinlaista palvelujen supistamista. Annamme tukemme sotepalvelujen uudelleenjärjestämisen ohjausryhmälle, jotta löydämme keinot selvitä taloudellisista haasteista ja voimme turvata kuntalaisille riittävät, hyvät ja laadukkaat palvelut. Askolan Keskusta haluaa avata keskustelun kuntalaisten kanssa siitä, miten onnistumme tässä yhdessä."
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Askola,
kunnanjohtaja,
uusi,
yhdessä,
eteenpäin,
sote,
talous,
tasapainottaminen
|
Sunnuntai 4.8.2019 klo 23:07
POSTI KULKEE KUNHAN KUSTI POLKEE
”Lain tarkoituksena on turvata postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa.” lukee Postilaissa 415/2011.
Kotikunnassani moni kuntalainen - niin asukas kuin yritys - on tällä hetkellä sitä mieltä, että yllä oleva lain kirjain ei täyty. Aiheen epäilylle on antanut Posti ihan itse.
Askolaan avattiin näet Suomessa ensimmäinen pilottikohde OmaPosti-kioski. Sieltä löytyy eri kokoisia koodilla avattavia laatikoita 177 kappaletta eli pakettiautomaatti sekä kone, jossa on näyttöruutu. Mutta ihmistä siellä ei ole. Siis Postin edustajaa tai muuta työntekijää hoitamassa asiakaspalvelua.
Kioski on ollut toiminnassa 27.6. lähtien. Kävin itse tutustumassa siihen vasta kuluneella viikolla, ilman palvelutarvetta tosin. Kohteen löytää melko helposti. Kioskin edessä on ilmaisia parkkipaikkoja normaalisti riittävä määrä. Jos talossa on tapahtumia esim. kirjastossa, ovat parkkipaikatkin kortilla. Paikalle on helppo tulla myös kevyellä liikenteellä sekä linja-autolla – silloin jos sellainen vielä kulkee.
Oven saa melko kevyesti auki, mutta sähköistä avausmahdollisuutta en ainakaan huomannut. Kioskin lattia on pihatasoa alempana, joten pari porrasta on peitetty luiskoilla. Itse meinasin kompastua niissä, mutta ehkä se menee ihan omaan piikkiin, jos ei katsele jalkoihinsa.
Kioskissa ei ollut muita, joten pääsin ympärille katseltuani kokeilemaan automaattia. Niitä on kioskissa vain yksi, joten ruuhka-aikaan joutunee odottamaan samalla lailla kuin yhden asiakaspalvelijan pisteessä. Tosin aikaa voi mennä enemmänkin, jos joutuu ottamaan yhteyttä asiakasneuvojaan videoyhteyden kautta.
Koneen näyttöruutu on isohko ja melko sopivalla korkeudella varmaankin suurimmalle osalle käyttäjistä. Sitä en löytänyt, onko siinä korkeussäätöä esim. pyörätuoliasiakasta varten. Käyttöliittymä on ensi vaikutelmalta selkeä ja helppo. Valitset ruuduista sen, mitä palvelua haluat. Kirjatun kirjeen vastaanotto tai lähetys tai muut lisäpalvelut eivät koneen mukaan vielä onnistu. Kirjepostilaatikkoa en myöskään nähnyt kioskin yhteydessä.
Jos tarvitset apua, klikkaat yläkulmassa näkyvää videopuheluruutua. Sen toimivuutta en testannut. Mietin vain, että onkohan meidän kioskilta suora ”kuuma linja” asiakaspalveluun, vai joutuuko siinäkin jonottamaan. Ja onko alueellamme riittävät yhteydet sen toimia?
Tällä kertaa en ostanut mitään, mutta kun jotain ostaa, pitää se maksaa kortilla. En päässyt selvyyteen onnistuuko Mobile Pay tai mitä näitä nyt on muita maksumahdollisuuksia. Käteinen ei kuitenkaan käy.
Tällä hetkellä kioski on siis kuin toinen pakettiautomaatti + tietokone. Toinen siksi, että ensimmäinen sijaitsee Pappilantien toisella puolella kaupan eteisessä. Siitäkin voi noutaa ja lähettää paketteja netin tai OmaPosti-sovelluksen kautta ostettuna. Ainoa ero taitaa olla, että kaupan lokeroihin mahtumattomat paketit jätetään kaupan kassalle noudettavaksi, kioskiin mahtumattomat tai liian suuret paketit viedään Porvoon keskustamarketin postiin.
Vielä en ole löytänyt ohjetta siihen, kuinka iso paketti kioskiin mahtuu tai milloin luvatut yleispalvelun piiriin kuuluvat palvelut tulevat saataville. Niin tai mihin jätetään virheellisesti jaetut lähetykset palauttamista varten, kuten laki määrää.
Askolan kunta on tehnyt asiasta selvityspyynnön Traficomille ja pyytänyt myös Kuntaliittoa ottamaan kantaa asiaan.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
posti,
asiakaspalvelu,
ihminen,
kone,
paketti,
automaatti,
Askola,
pilotti
|
Maanantai 1.7.2019 klo 14:57
Kolumnini Uusimaassa 1.7.2019
Mistä tunnet sä heimoveljen? Mikä yhdistää uusmaalaisia vai tunnistaako meitä saman maakunnan asukkaiksi? Tätä pohdin kirjoituksessani.
UUSMAALAISUUS – MITÄ SE ON?
” Uusimaalainen identiteetti tuntuukin minusta erittäin vaikealta määritellä.” Näin kirjoitti Miikka Yli-Jussila kirjoituskilpailussa, jossa etsittiin uusmaalaisuutta kuvaavia tekstejä. Olen pitkälti samaa mieltä Jussilan kanssa. Aihe kun on mietittänyt minuakin viime aikoina entistä enemmän.
Olen itse syntyperäinen uusmaalainen, itäosassa maakuntaa koko ikäni asunut. Porvoossa syntynyt, 7-vuotiaasta Askolassa asunut, opiskelemassa käynyt Järvenpäässä ja Orimattilassa.
Järjestötoiminnan kautta olen tutustunut kotimaakuntaan laajemminkin. Fyysiset rajat tunnistan ja kuntien nimet ovat jääneet mieleen. Olen jopa käynyt jokaisessa kunnassa, tuttuja ja kavereita löytyy joka puolelta.
Siltikin mietin usein, mitä on uusmaalaisuus? Mikä meitä yhdistää? Viimeksi sysäyksen tälle mietinnälle antoi reissaaminen Koivistolle evakkojen ja heidän jälkeläistensä porukassa. Karjalaisuus on juurensa tuntemista, iloisuutta, yhteisöllisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Puhumattakaan murteen nuotista. Se on ominaista karjalaisille ja sen tunnistaa myös ulkopuolinen. Mistä meidät uusmaalaiset tunnetaan? Onko meillä jotain yhteistä kuvaajaa, josta meidät tunnistaa nimenomaan uusmaalaisiksi?
Uudellamaalla asuu suomalaisista noin kolmannes. Ja siitä reilu kolmannes Helsingissä, pääkaupungissamme. Suuri osa uusmaalaisista on syntynyt muualla, joko Suomessa tai ulkomailla. Uusimaa onkin kuin sulatusuuni eri puolilta tulleille ihmisille.
Alueenakin Uusimaa on kuin Suomi pienoiskoossa, täältä löytyy pääkaupungin lisäksi muita isoja ja pienempiä kaupunkeja sekä eri kokoisia kuntia. Eli meiltä löytyy kaikkea bulevardista korpimetsään. Maakunnan fyysinen muoto on jakanut alueen neljään osaan: länsi-, keski- ja itä-Uusimaahan sekä pääkaupunkiseutuun. Niistä jokainen voisi olla oma maakuntansa. Ja osa on ennen ollutkin. Isompaan sulautuessa, on ehkä identiteettikin laimentunut tai ainakin muuttanut muotoaan.
Toivottavasti voimme tulevan seutuneuvoston myötä vahvistaa ainakin itäisen Uudenmaan identiteettiä. Sillä on tärkeä rooli myös alueen elinvoiman ja yhteistyön kehittymisen kannalta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
uusimaa,
uusmaalaisuus,
karjalaisuus,
evakko,
identiteetti,
itäinen uusimaa,
askola,
porvoo,
murre,
kirjoituskilpailu
|
|
|
