Matkalla jossain päin Suomea

Keskiviikko 8.7.2020 klo 22:06

Pidän matkailusta, vaikka en sitä kovin paljon harrastakaan. Minusta on mukava katsella kauniita maisemia, olivat ne sitten järviä, kallioita, hyvin hoidettua metsää tai laajoja viljavainioita latomerineen.

Naamakirjassa on yksi äärettömän hyvä puoli, sen avulla voi päästä nojatuolimatkalle upeisiin maisemiin, hauskoihin paikkoihin ja samalla saattaa onnistua myös sivistämään itseään. On meinaan mahtavaa seurata Facebook-kaverien tai Instagram-seurattavien kuvakertomuksia omilta matkoiltaan.

Siinä herää usein ajatus, että tuonne voisi mennä itsekin käymään. Sillä harvoinhan kuvat antavat täysin samaa tunnelmaa kuin paikan päällä fyysisesti. Varsinkaan, jos paikkaan liittyy myös vaikkapa veden solisevaa ääntä tai kukkien huumaavaa tuoksua. No, videokuva voi sentään äänen tallentaa ja välittää, mutta tuoksua ei sekään.

Nyt, kun pandemiarajoituksia on jo osittain purettu, on taas mahdollista reissata kotimaassa. Mikäs sen parempaa kuin pitää matkailurahat pyörittämässä Suomen taloutta ja tutustua koti-Suomeen syvemmin. Moni onkin kysellyt eri medioissa vinkkejä siitä, minne kannattaisi nokka suunnata.

Minä suuntaan mieluusti paikkakunnille, joilta edellä kertomieni maisemien lisäksi löytyy vaikkapa Facebookista tuttuja kavereita, jotka ovat kertoneet kunnastaan positiiviseen sävyyn. Jos sosiaalisen median tuuteista lykkää pelkkää negaatiota, ei se oikein houkuta paikkaan tutustumaankaan.

Mitä sitten omasta kunnasta voisi kertoa, millä houkutella tänne matkailijoita? Hiidenkirnualue, lisäksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta maisemaa Porvoonjoen varressa, komeita kartanoita sekä Kotiseutumuseo ja Johannes Linnankosken syntymäkoti. Löytyy maauimala, kotieläinpiha ja Askola-areena. Ostoksia voi tehdä monissa yrityksissä ja kylien kesätoreilla. Mutta puuttuuko täältä jotain? Mikä houkuttelisi tai mitä tarvittaisiin näiden lisäksi?

Onko majoituskapasiteettia riittävästi? Entä ravitsemuspalveluita. Voisiko Porvoonjokea hyödyntää enemmän? Olisiko merkitty luontopolku tarpeen? Entäpä löytyisikö tarvetta paikallisten tuotteiden yhteismyymälälle?

Mitä sinä kehuisit kotikunnastasi ja mitä mielestäsi siellä pitäisi vielä kehittää matkailumielessä?

 

Kirjoittaja on satunnainen matkailija – borta bra, men hemma bäst

Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 8.7.2020.

Suomalainen naudanlihako ilmastopahis?

Sunnuntai 6.10.2019 klo 15:27

SUOMALAINEN NAUDANLIHAKO ILMASTOPAHIS?

Iltasanomat julkaisi 5.10.2019 Pasi Jaakkosen artikkelin suomalaisen naudanlihan päästöistä tai oikeammin niiden romahduttamisesta.

”Nautakarjan päästöihin syventyneitä tutkijoita harmittaa tapa, millä naudanlihaa on käsitelty suomalaisessa ilmastokeskustelussa viime aikoina.

Sitra ohjeisti luopumaan punaisesta lihasta ja maitotuotteista. YK:n alainen kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC korosti naudanlihan syönnin kielteisiä ilmastovaikutuksia. YK:n elintarvikejärjestö FAO listasi naudanlihantuotannon maailmanlaajuiset ongelmat.”

Tutkijat kertoivat, että kansainvälisistä raporteista on nostettu keskusteluun uhkia, joita täällä ei ole. Maailmalla on nostettu esiin 11 ympäristöhaittaa, joista meillä merkittäviä on vain kaksi – naudan metaanipäästöt ja vesistöjen rehevöityminen.

Suomalaisten nautojen osuus maailman kaikkien nautojen metaanipäästöistä on 0,14 %. Sen sijaan sademetsien raivaamiseen soijantuotannon tarpeisiin, metsien tahallisen polttamisen tai pohjavesien hupenemisen kanssa suomalaisella nautakarjataloudella ei ole mitään tekemistä. Suomalaiset naudat eivät saa soijaa rehun mukana, vaan niitä ruokitaan nurmella ja ruokintaa täydennetään rehuviljalla sekä soijattomilla valkuaisrehuilla kuten herneellä tai härkäpavulla.

Nautakarjan kasvatuksen vähentäminen kyllä vähentää märehtivien nautojen metaanipäästöjä, mutta samalla se kasvattaa rehevöitymistä. Tämä johtuu tutkimusten mukaan siitä, että kun monivuotinen nurmikasvusto vaihdetaan yksivuotisiin viljaan tai kasviksiin, lisääntyy ravinnehuuhtouma.

Tuotanto on myös tehostunut, jolloin tiettyyn maitomäärään päästään entistä vähäisemmällä rehumäärällä ja siksikin päästöt maitokiloa kohti ovat laskeneet. FAO:n mukaan maitokilon hiilidioksidipäästöjen keskiarvo maailmassa on 2,5 kg, kun se Suomessa on 1,1 kg. Maidontuotannon metaanipäästöt ovat laskeneet Suomessa myös absoluuttisesti laskettuna.

Pitää myös muistaa miksi maidon- ja lihantuotantoon on alun alkaen siirrytty. 1867-68 sääoloista aiheutuneet katovuodet johtivat Suomessa kuolleisuudella mitattuna Euroopan pahimpiin kuuluvaan nälänhätään. Vastaava on koettu samoihin aikoihin ainoastaan Irlannissa, joka on Suomen lailla yhä maidonkulutuksen huippumaa.

Vastaavan nälkäkatastrofin uusiutuminen haluttiin estää ja siksi kenraalikuvernööri Nikolai Adlerberg vaati muuttamaan maanviljelyn painopistettä sääherkästä viljanvileystä karjankasvatukseen ja rehuviljelyyn. Maidolla ja siitä valmistetuilla tuotteilla voitiin korvata viljan puutetta ravitsemuksessa. Viimeisenä oljenkortena syötiin lehmä hengissä pysymiseksi. Nautakarjatalous sopi Suomeen, koska nurmi kasvaa ja pärjää täällä hyvin. Pian maidosta jalostetuista tuotteista tuli myös merkittävä osa vientiä. Edelleen noin 80 % Suomen naudanlihan tuotannosta tulee maidontuotannon sivutuotteena ja se on yksi suomalaisen naudanlihan vahvuus.

Lehmän tuottama metaani syntyy pötsissä märehtimisen seurauksena ja se on hankala juttu ilmaston kannalta, mutta tutkijoiden mukaan sitäkin pystytään vähentämään. Voi olla, että metaanipäästöistä voidaan päästä jopa kokonaan eroon. Naudat hyödyntävät ravinnossaan myös monien muiden tuotantoketjujen sivuvirtoja kuten kasvisruokien valmistamisessa syntyviä jätteitä, jotka saattaisivat muutoin päätyä kaatopaikoille.

Lehmän lanta taas on osa luonnon ravinnekiertoa. Siitä saadaan kasvuvoimaa niin elintarvike- kuin rehukasveille. Lisäksi siitä voidaan tuottaa ensin sähkö-, lämpö- ja liike-energiaa biokaasun muodossa ja lopputuote käyttää edelleen lannoitteena.

Naudanlihan vähentäminen ei siis ole merkittävässä asemassa ilmastonmuutosta vastaan taistellessa, vaan suurin huomio on kiinnitettävä fossiilisten energialähteiden korvaamiseen uusiutuvilla. Tässäkin hommassa naudat ovat hyödyllisiä apulaisia.

Sanoisin, että lehmä on melkoisen mukava kumppani meille ihmisille. Lukaise koko juttu ja kommentoi mitä ajatuksia se sinussa herätti.

Alkuperäinen artikkeli: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006263132.html