Lauantai 26.3.2022 klo 9:55
Olet varmaan kuullut uutisointia, että maatalous on kriisissä. Moni ajattelee, että miten maanviljelijöillä voi olla niin vaikeata, kun ne saavat niin paljon tukiaisia.
Tukipolitiikka tuli kuvioihin, kun liityimme Euroopan Unioniin. Tuolloin tuottajan saamaa hintaa tuottamistaan raaka-aineista laskettiin, jotta ruuan kuluttajahinta kaupoissa ei nousisi. Koska tuotantokulut pysyivät vähintään ennallaan, luotiin tukijärjestelmä, jossa tuottajalle korvattiin hinnan laskusta johtuva tulonmenetys. Eli se ei ole vastikkeeton tuki, vaan sillä korvataan alentuneena tuottajahintana menetetty tulo.
Tämän jälkeen tuotantokustannukset ovat kasvaneet koko ajan ja nyt Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan takia tuotantopanosten eli siementen, lannoitteiden, polttoaineiden ja muiden tarvikkeiden hinnat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Myös niiden saatavuus on vaikeutunut Venäjälle asetettujen pakotteiden takia. Sen sijaan tuottajan saama myyntihinta ja maataloustuki eli myyntihinnan alennuskorvaus eivät ole nousseet.
Normaalin markkinatalouden lakien mukaan tuotteen myynnillä on saatava katettua sen valmistamisesta aiheutuneet kulut. Nyt tuottajahintojen ja tukien yhteenlaskettu summakaan ei kata kaikkia kuluja, saati että siitä riittäisi toiminnan kehittämiseen eli investointeihin. Vakavarainen yritys voi selvitä tällaisesta kriisistä, jos se on lyhytaikainen. Pidemmän päälle tuloja suuremmat kulut syövät kannattavuuden ja siten toimintakyvyn.
Nyt tiloilla on takana jo pari huonoa katovuotta, jolloin myytävää ei ole tullut normaaliin tapaan ja sen laatukin on ollut paikoitellen heikkoa. Tämän takia monen tilan kassa on tyhjä eikä kestä enää tämänkertaista tappiota, varsinkaan kun tilat eivät ole juurikaan voineet itse vaikuttaa tilanteeseen.
Miksi tämän sitten pitäisi koskettaa meistä jokaista? Siksi, että vallitsevan sotatilan jatkuessa, yksi maailman suurimmista viljantuottajamaista ei pysty tuottamaan jyvääkään maailmanmarkkinoille. Se aiheuttaa hyvin pian ruokapulan ympäri maailmaa, jos valtioilla ei ole itse tuotettuja elintarvikkeita. Pula aiheuttaa kysynnän kasvun, joka nostaa hintoja edelleen.
Me asumme Suomessa käytännössä kuin saaressa. Jos ja kun elintarvikkeista sekä polttoaineista tulee pula ja niiden hinnat jatkavat nousuaan, me emme pysty tuomaan ruokaa muista maista, jos millään maalla on sitä edes tarjota myyntiin. Siksi on elintärkeää pitää huolta siitä, että kotimainen ruuan alkutuotantokyky säilyy. Tämän takia jokaisen ruokaa syövän pitäisi olla huolissaan siitä, miten saamme maatilat ja viljelijät pysymään pystyssä ja elinvoimaisina. Se on osa huoltovarmuuttamme, että selviämme omillamme, vaikka sota ja sen aiheuttama kriisi laajentuisikin.
Ensimmäinen ja paras keino auttaa on se, että ostat kaupasta Suomessa suomalaisista raaka-aineista tuotettua ruokaa. Siten turvaat oman ruuansaantisi jatkossakin. Maalta ruoka loppuu viimeisenä.
Kirjoitus on alunperin julkaistu hieman lyhennettynä sanomalehti Uusimaan kolumnina 25.3.2022.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Tiistai 11.1.2022 klo 15:51
Nyt vähän jo jännittää. Huomenna 12.1.2022 alkaa ennakkoäänestys Suomen historian ensimmäisissä aluevaaleissa, joissa valitaan demokraattisesti aluevaltuustot päättämään hyvinvointialueen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista. Meidän Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen muodostavat Askola, Lapinjärvi, Loviisa, Myrskylä, Porvoo, Pukkila ja Sipoo. Yhteensä alueellamme on noin 100 000 asukasta. Voit lukea alueesta ja vaaleista lisää osoitteista www.itauusimaa.fi ja www.vaalit.fi.
Olen mukana ehdokkaiden joukossa. Katson, että kokemukseni kuntapolitiikasta neljältä kaudelta sekä jäsenyyteni Itä-Uudenmaan hyvinvointialuetta valmistelevan väliaikaisen toimielimen (vate) poliittisen seurantaryhmän jäsenenä, antavat minulle hyvät lähtökohdat toimia päätöksentekijänä myös hyvinvointialueella.
TALOUDENHALLINTA Aluevaalien taustalla on tarve uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluita siirtämällä vastuu niiden järjestämisestä "leveämmille harteille" eli niistä syntyvien kulujen jakaminen isomman asukasmäärän kesken. Nykyään vaativat ja kalliit hoidot voivat suistaa pienen kunnan tekemään jatkuvasti negatiivista tulosta. Vastaavasti naapurikunnassa saatetaan selvitä pienemmillä kuluilla. Kun kaikkien alueen kuntien sote- ja pelastuskulut lasketaan yhteen ja jaetaan alueen asukasmäärällä, tulee kulujen määrä asukasta kohti tasoittumaan eri kuntien asukkaiden välillä.
Sotekulut ovat kasvaneet viime aikoina keskimäärin noin neljä prosenttia vuodessa. Tämä kulujen kasvun hillitseminen on yksi uudistuksen iso tavoite. Vaikka uudistuksen toimeenpano aiheuttaa kuluja, on uudistuksen jälkeen mahdollista saada kulujen kasvuvauhti pienenemään. Tämän vuoksi aluevaltuustoon on hyvä valita ehdokkaita, joilla on kokemusta talouden hallinnasta.
LÄHIPALVELUT Raha on tärkeää ja sen riittävyys tae palveluiden järjestämiselle laadukkaasti, mutta hyvinvointialueen päättäjien täytyy pitää mielessä kenelle palveluita järjestetään ja miksi. Kaikessa toiminnassa keskiössä on asukas eli ihminen. Tämän takia kaikkein useimmin käytettävät palvelut pitää saada mahdollisimman läheltä palvelun tarvitsijaa. Jokaisen kunnan alueella tulee olla vähintään yksi sotepalvelupiste ja sen tukena pitää tarjota sähköisiä palveluita niille, jotka näitä haluavat ja osaavat käyttää. Samoin jokaisen kunnan alueella tulee jatkossakin sijaita vähintään yksi pelastusasema.
Palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden lisäämiseksi täytyy kartoittaa erilaisia keinoja tuottaa liikkuvia palveluita. Näin palvelut saadaan lähemmäksi niitä, joiden on vaikeaa päästä itse kulkemaan. Tämä on tärkeää erityisesti haja-asutusalueilla, joilla julkinen liikenne on puutteellista tai lähes olematonta. Moniammatillisen tiimin (esim. lääkäri, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, sotepalveluneuvoja) liikkuminen yhdessä vaikkapa tarkoitukseen sopivaksi muokatulla ajoneuvolla. Tämä vähentäisi myös liikenteen päästöjä, kun asukkaiden yksityisautojen sijaan kulkisi vain yksi ajoneuvo.
YHTEISTYÖ Hyvinvointialue sijoittuu alueensa kuntien ja valtion väliin. Alue järjestää palvelut alueen kuntien asukkaille ja saa rahoituksensa valtiolta. Lisäksi alueella toimii ja tuottaa palveluita myös moninainen joukko yrityksiä ja järjestöjä. Kaikkien näiden eri toimijoiden välillä on rajapinta. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka toimijat ovat erillisiä, pitää niiden välillä olla luonteva tiedonkulku ja yhteinen tapa toimia. Näin saamme asukkaiden hyväksi mahdollisimman paljon palveluja tarjolle ja toiminnasta sekä tiedon liikkumisesta sujuvaa.
Julkinen palvelutuotanto sote- ja pelastuspalveluissa on vankka hyvinvointiyhteiskunnan tukijalka. Tätä tukemaan on Suomessa ja Itä-Uudellamaallakin syntynyt vankka yritysten ja järjestöjen verkosto. Hyvinvointialueen tuleekin ottaa nämä huomioon ja luoda alusta asti hyvähenkinen yhteistyö, jossa kaikki toimijat puhaltavat yhteen hiileen asukkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden kasvattamiseksi. Samoin on syytä pitää linjat auki myös naapurialueisiin mahdollisen alueyhteistyön merkeissä ja tuleehan meillä olemaan jatkossakin yhteinen HUS-yhtymä vaativan tason erikoissairaanhoidon palveluita varten.
TIEDOTTAMINEN Tapahtumassa on uudistus, joka on meille kaikille yhtä uusi. Alussa asukkaan näkökulmasta ei välttämättä muutu juuri muu kuin palvelun tarjoajan nimi. Myöhemmin toimintojen kehittyessä edelleen tulee tapahtumaan enemmänkin muutoksia. Tämän takia tiedottaminen ja viestintä ovat hyvin merkittävässä asemassa uudistuksen onnistumisen kannalta. Tieto on saatava asukkaille nopeasti, helposti ja ajantasaisesti sekä kaikille ymmärrettävässä muodossa. Varsinkin uudistuksen alkuvaiheessa on tiedottamiseen panostettava erityisen huolellisesti.
Keskustelen aiheesta mielelläni lisää, tule tapaamaan minua Askolan Keskustan teltalle (näet ajat kalenterista) tai voit soittaa minulle ja kysellä enemmän.
Kurki kuuntelee - Sanna tekee
|
|
1 kommentti
.
Avainsanat:
aluevaalit,
itä-uusimaa,
keskusta,
hyvinvointialue,
KurkikuunteleeSannatekee
|
Maanantai 15.2.2021 klo 21:52
Minulle Askola on ollut aina koti. Täällä olen viihtynyt, enkä koskaan ole kaivannut muualle. Jos reissata olen saanutkin, niin kotiin on ollut aina hyvä palata. Kotikylä on vaihtunut vain kerran, asuinpaikka kahdesti.
Askolassa on hyvät peruspalvelut. Terveyskeskus toimii tällä hetkellä palautteen mukaan erittäin hyvin. Toki haasteitakin on matkan varrella ollut. Jatkossa nämä palvelut tullee järjestämään Itä-Uudenmaan hyvinvointialue samoin kuin sosiaalipalvelut. Lakiehdotuksen mukaan palvelut on edelleen järjestettävä lähipalveluina mahdollisuuksien mukaan. Kuntalaisten edunvalvonnassa on oltava siis tarkkana jatkossakin.
Sote-uudistuksen jälkeen kunnan suurimmaksi toimialaksi nousee sivistyspalvelut. Lisäksi tärkeitä asioita ovat kaavoitus, teknisen toimen palvelut sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli hyte.
Koulutiloja olemme uudistaneet nyt taajamissa. Itäpuolen asema palveluverkon suhteen on ratkaistava ensi valtuustokauden aikana. Toivon, että uusi valtuusto saa kuntastrategian päivittämisen yhteydessä muodostettua yhteisen pitkäntähtäimen tavoitetilan, jota kohti voidaan kulkea päätös kerrallaan. Mukaan keskusteluun on otettava kaikki halukkaat kuntalaiset.
Kaavoitus ja maankäytön suunnittelu on erittäin tärkeä osa kunnan toimintaa. Se ohjaa yhtä lailla asutuksen kuin palveluiden sijoittumista kuntaan. Askolan kunnan maapolitiikan periaateohjelma on hyväksytty viimeksi vuonna 2012. Sekin olisi hyvä saattaa ajan tasalle uuden valtuuston työkaluksi.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on meille kaikille eduksi. Mitä paremmin voimme, sitä vähemmän tarvitsemme korjaavia palveluita ja sitä enemmän veroeuroja jää hyvien asioiden kehittämiseen. Jokaisella meistä onkin suuri vastuu huolehtia itsestään ja läheisistään parhaan kykynsä mukaan. Kunnan tehtävä on tulla avuksi silloin, kun omat voimat eivät riitä. Sen mahdollistamme me kaikki yhdessä veroja maksamalla.
Ja niistä veroista muuten. Näin runsaslumisena talvena täällä taajamien ulkopuolella, jos lumien auraus ei miellytä, voi moitteet esittää peilin edessä. Silti me maksamme samat verot kuin taajamissa asuvat. Olisiko aika ryhtyä miettimään veronmaksun porrastusta saatujen palveluiden perusteella?
Kirjoitus on julkaistu alun perin Uusimaan kolumnina 15.2.2021 otsikolla Taajamassa ja sen ulkopuolella
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Askola,
koti,
kotikunta,
kunta,
sote,
hyte,
vero,
kiinteistövero,
lumi,
lumenauraus,
lumityöt,
koulu,
opetus,
palveluverkko
|
Perjantai 15.1.2021 klo 22:42
Kotihoidontuesta käydään taas kovaa väittelyä. Ministeriön asettama tutkijaryhmä tulee esittämään myöhemmin tänä talvena valmistuvassa raportissaan, että poistamalla kotihoidontuki, saadaan 10 000 työllistä lisää.
Totta on, että jos nämä kotona lapsiaan nimenomaan kotihoidontuen turvin hoitavat ostaisivat lapsillensa julkisen tai yksityisen varhaiskasvatuksen palveluja, he olisivat käytettävissä muun työn tekemiseen.
Kaikilla ei kuitenkaan ole työpaikkaa odottamassa. Tai jos on, sitä hoitaa sijainen. Tällöin kotoa lasta hoitamasta palaava työntekijä mahdollisesti syrjäyttää vuorostaan sijaisen työttömäksi. Eikä silloin työssä olevien määrä lisäänny.
Kotihoidontuki on veronalaista tuloa, aivan kuten ansiotulokin. Miksi joidenkin on vaikea ajatella, että kotona lastaan hoitava huoltaja tekee arvokasta työtä ja siitä on oikein maksaa edes pieni korvaus?
Yhteiskunta tukee lasten hoitamista myös kodin ulkopuolella. Esimerkiksi kunnallisen varhaiskasvatuksen piirissä olevasta lapsesta kunta maksaa osansa, vaikka huoltajat maksavat hoitomaksua tulojensa perusteella. Eikö siis olisi tasapuolista, että lapsen hoitoa tuetaan paikasta riippumatta?
Paljon kuulee puhetta myös siitä, että lapset eivät saa olla lapsia riittävän pitkään ja että vanhemmilta on vanhemmuus hukassa. Auttaako tähän se, että vanhemmat ajetaan viemään lapset julkisen varhaiskasvatuksen piiriin ja vieläpä yhä aikaisemmin? Itse panostaisin enemmän avoimiin varhaiskasvatuspalveluihin, joihin voi tukeutua halutessaan.
Kaikki eivät voi hoitaa lapsia kotona. Siksi myös julkisilla ja yksityisillä hoitopalveluilla on paikkansa. Mielestäni perheillä on kuitenkin oltava mahdollisuus valita heille sopivin vaihtoehto. On se sitten jommankumman vanhemman kotihoito, isovanhempien, yksityisen palveluntarjoajan tai kunnallisen yksikön tuottama hoitopalvelu. Yhteiskunta voi aivan hyvin tukea kaikkia vaihtoehtoja tasapuolisesti.
Pidetään huolta, että vaihtoehtoja on erilaisia ja jokainen perhe voi valita tilanteeseensa sopivimman. Annetaan vapaus toimia omalla tavalla ja tuetaan niitä, jotka apua tarvitsevat. Muistetaan, että lapsissa on tulevaisuus.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaa-lehden kolumnina 15.1.2021.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
kotihoidontuki,
lapsi,
perhe,
vapaus,
isovanhemmat,
julkinen,
päivähoito,
yksityinen
|
Keskiviikko 23.12.2020 klo 23:40
VUOSI 2020
Kirjoitan tätä itsenäisyyspäivänä. Piirongin päällä palaa kaksi tuikkua Suomen lipun vierellä. Televisio näyttää poikkeuksellisia Linnan juhlia. Mieli on levollinen, vaikka loppua kohti käyvä vuosi on ollut äärimmäisen erikoinen.
Tammikuu oli työntäyteinen inventaarion ja tilinpäätösten tiimellyksessä. Talven ainoa lumisade tuli kuudes päivä. Helmikuussa pidin viikon lomaa.
Maaliskuu muutti kaiken. Kalenteri alkoi tyhjetä. Kokoukset ja tapaamiset muuttuivat etäyhteyksin toteutettaviksi. Kuopus siirtyi etäopiskeluun ja meillä alkoi huoneremonttikaruselli. Sitten Uusimaa eristettiin.
Huhtikuussa etäpalaverit sujuivat, milloin työhuoneessa ja välillä metsälenkillä. Kymmenen viikkoa teimme lounaatkin kotona, kun ravitsemusliikkeet joutuivat sulkemaan ovensa. Kaupassa kävimme kerran viikossa ja samalla hoidimme myös lähipiirin riskiryhmäläisten ostokset.
Toukokuussa vietimme äitienpäivää Vahijärvellä soudellen. Kuntaan haettiin uutta kunnanjohtajaa. Pääsimme myös äidin kanssa yhdessä kunnan ja seurakunnan edustajina laskemaan seppeleen kaatuneiden muistopäivänä. Se oli koskettava hetki. Etäkokoustin mökissä tai pihalla.
Kesäkuussa kukkivat omenapuut ja juhlistimme isän kahdeksankymppisiä perheen kanssa. Kuopus sai ajokortin ikäpoikkeusluvalla ja siihen päättyivät ”mamma-taksin” ajot. Kunnanvaltuusto kokousti parikin kertaa ja valitsimme kunnalle uuden johtajan. Kerrankin sade tuli oikeaan aikaan ja juhannuskokko syttyi Vahijärven rannassa.
Heinäkuussa juhlittiin ja torikahviteltiin sateessa. Elokuu toi mukanaan keväältä siirrettyjä kokouksia ja paikallisravit. Syyskuussa korona-tilanne taas paheni ja Oulu jäi edelleen käymättömien paikkojen listalle. Onneksi tuli perunaa reilusti talven varalle.
Lokakuussa uusi kunnanjohtaja otti ohjat käsiinsä. Yhteistyö hänen kanssaan on ollut helppoa ja uusia tuuliakin on aistittavissa. Marraskuu on aina minulle kuukausista vaikein pimeytensä vuoksi. Tällä kertaa se meni hujauksessa. Valtuustokin hyväksyi talousarvion yksissä tuumin.
Joulukuuhun mahtuu aina paljon tunteita. Adventtiaika odotusta täynnä, itsenäisyyspäivä ansaitsee kunnioituksemme ja lopulta Jouluna voi hetken hengähtää läheisten kanssa pohtien kulunutta vuotta ja odottaen jännityksellä tulevaa. Mennään päivä vain ja hetki kerrallansa. Jaksetaan – yhdessä!
Kirjoittaja toivottaa kaikille mukavaa Joulua ja toiveikasta vuotta 2021!
Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaa-lehden kolumnina 8.12.2020.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
vuosi 2020,
askola,
joulu,
korona,
yhteistyö
|
Keskiviikko 11.11.2020 klo 20:21
Liikenne puhuttaa aina. Varsinkin liikenteen verotus. Veroja kerätään vähän joka välissä, niin omistamisesta kuin käyttämisestäkin. Ihmetystä herättää useissa keskusteluissa se, mitä näillä verorahoilla saamme.
Kuoppaiset, uraiset ja saviset hiekkatiet ärsyttävät maaseudulla. Reikäiset asvalttipäällysteetkään eivät riemun kiljahduksia ansaitse. Kunnostustyöt naurattaisivat, jos eivät itkettäisi.
Täytettä lapioidaan reikiin, mutta seuraava sade huuhtoo ne taas näkymättömiin. Reunaviivoja maalataan olemattomille pientareille ja seuraavalla viikolla levitetään uusi päällyste. Ja taas maalataan.
Ajoratamerkintöjen väri yksinkertaistettiin muun Euroopan malliin. Keltainen väri on kadonnut merkinnöistä. Valkoinen keskiviiva saa tosin kriittistä palautetta. Se häikäisee pimeällä valojen kanssa ajettaessa. Ja vaikeasti se erottuu talvisesta tienpinnasta.
Valojen käyttökin aiheuttaa kritiikkiä. Eräskin ammattiautoilija on manannut sitä, että moottoritiellä saa ajaa pitkillä eli kaukovalot päällä. Kaikki eivät ehkä tiedosta, että tien kaartaessa oikealle tai valaistulla tiellä pitää vaihtaa lähivaloille.
Yksi talviajan kestopalaute liittyy auraukseen. Milloin teitä ei ole aurattu ajoissa, milloin auraajat hiertävät lähes paljasta asvalttia. Pääväyliä aurataan useimmiten ajoissa yöaikaan, eikä se häiritse ketään.
Asutusalueilla toivotaan, että kadut olisivat aurattuina aamun työmatkalaisten lähtiessä liikkeelle. Mutta meteliä siitä ei saisi kuulua ennen heräämistä. Aika haasteellinen yhtälö. Haja-asutusalueen yksityisteistä pitävät huolen osakkaat itse. Ei ihme, että heitä kiukuttaa maksaa silti kiinteistöveroa.
Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi liikenteen verotusjärjestelmä muovautuu tulevaisuudessa. Olisiko sijaintiin perustuva verotus oikeudenmukaisempi? Pitäisikö valtion tukea autojen muuttamista ympäristöystävällisemmiksi? Miten muuttuvat liikkumistarpeet ja joukkoliikenne koronan jäljiltä?
Itse ajan toistaiseksi dieselillä, mutta pääasiassa työhön ja luottamustoimiin liittyviä ajoja.
Kirjoittaja on Askolan kunnanvaltuuston puheenjohtaja.
Kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 11.11.2020
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
liikenne,
auto,
diesel,
maaseutu,
kunnossapito,
vero,
kiinteistövero
|
Keskiviikko 7.10.2020
Syksy on saapunut. Lyhenevä valoisa aika täyttyy mitä upeimmista väreistä, varsinkin silloin kun aurinko näyttäytyy pilviverhon takaa. Auringonlaskut tekevät näkymästä taianomaisen ilta toisensa jälkeen.
Meidän syksyä tahdittavat maatilan syystyöt. Puinnit saimme valmiiksi tämän kasvukauden osalta pari viikkoa sitten. Sato oli kesän olosuhteisiin eli kevään kuivuuteen ja loppukesän märkyyteen nähden kohtalainen. ”Tilipussissa” se ei kuitenkaan juuri näy. Elintarvikkeiden raaka-aineiden tuottajahinnat alenevat samaan tahtiin kuin tuotantopanosten hinnat nousevat.
Koronapandemian takia koko maailma melkein sulkeutui keväällä. Maiden väliset tuotteiden kuljetukset lähes pysähtyivät tai ainakin vähenivät. Olisi voinut kuvitella, että kotimaisten elintarvikkeiden kysyntä olisi kasvanut ja menekin myötä myös tuottajahinta noussut. Mutta ei, päinvastoin kävi.
Suomi kamppailee tällä hetkellä laman rajoilla. Terveysuhan takia talous on laskukierteessä. Lisää paineita aiheuttavat ympäristöasiat ja digitaalinen murros. Moni asia muuttuu ja muuttaa myös työelämää. Työtehtäviä poistuu ja uusia tulee tilalle, koska paperin käyttö vähenee, liikennevälineiden energialähteissä tapahtuu vaihdosta, kansalaisten ikärakenne muuttuu.
Parasta mitä jokainen suomalainen voi tässä tilanteessa tehdä, on kasvattaa kotimaisen tuotannon kulutusta. Enkä tarkoita kokonaiskulutuksen lisäämistä vaan sitä, että hankkii kotimaisista raaka-aineista suomalaisella työllä tuotettuja tuotteita mieluummin kuin ulkomaisia. Ja vaatii siten kauppaa myymään niitä. Näin toimimalla voimme pitää entistä useamman euron kotimaassa pyörimässä ja tuomassa hyvinvointia yhä useammalle.
Suomen kansa on noussut kriiseistä aiemminkin. Se on tapahtunut vahvalla yhteistyöllä. Sitä tarvitsemme nytkin. Puhdas ruoka, turvallinen asuminen ja toimeentulo ovat elämän peruskivet. Suurin osa meistä pystyy vaikuttamaan niihin merkittävästi omalla panoksellaan. Ja yhteistyöllä pystymme turvaamaan asiat niiden puolesta, jotka eivät siihen itse kykene.
Syyttely on helppoa, mutta se ei rakenna tai korjaa mitään. Kysytään mieluummin mitä minä voin tehdä yhteisön hyväksi kuin että eikö yhteisö voisi tehdä jotain vinossa oleville asioille. Yksi keino vaikuttaa ja rakentaa on lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin ensi keväänä sillä politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
tulevaisuus,
syksy,
syystyöt,
maatalous,
kannattavuus,
tilipussi,
syyttely,
rakentaminen,
|
Keskiviikko 9.9.2020
Suomen Keskustan 78. sääntömääräinen puoluekokous otti paikkansa viikonloppuna. Sen piti olla kesäkuun alussa Vantaalla, Uudenmaan piirin isännöimänä. Järjestelyvastuu olisi ollut meidän piirille ensimmäinen kerta puolueen historiassa.
Mutta sitten tuli Korona. Puolue teki päätöksen kokouksen siirtämisestä. Uudeksi ajankohdaksi päätettiin syyskuun alku. Samassa yhteydessä kokouspaikkakin jouduttiin vaihtamaan. Suunnaksi otettiin Oulu.
Muutosten tuomasta pettymyksestä huolimatta olin innoissani lähdössä Ouluun, enhän ole ennen siellä käynyt. Ja kun mukaan oli lähdössä muutama kaveri omasta yhdistyksestä, edessä oli mielenkiintoinen syyskesän reissu.
Vaan toisin kävi – taas. Korona otti uudestaan tuulta siipiensä alle ja varovaisuusperiaatetta noudattaen puolue päätti järjestää kokouksen hajautetulla maakuntamallilla. Mikäs sen luontevampaa Keskustalle.
Ympäri Suomen järjestettiin parissa viikossa Oulun lisäksi 15 alueellista kokouspaikkaa. Me askolalaiset päädyimme Keravalle muiden uusmaalaisten ja helsinkiläisten sekä ruotsinkielisen piirin edustajien kanssa. Vielä ennen kokousta Kainuussa esiintyneen koronaryppään takia annettiin kainuulaisille mahdollisuus henkilökohtaiseen etäosallistumiseen.
Ja kaikki toimi loistavasti. Ainoa harmi oli se, ettei päässyt tapaamaan ystäviä ympäri Suomen. Toki ystävien kanssa jaettiin kokoustunnelmia sosiaalisen median kautta. Kokousyhteydet toimivat täydellisesti, jokainen kokouksen toimihenkilö niin Oulussa kuin etäpisteissä hoiti hommansa täysillä. Meidän etäpisteen järjestelyt pehmustettuja istuimia, saniteettitiloja ja jopa ruokailua myöten hoituivat moitteettomasti. Kun kolmen päivän kokous supistuu kahteen, on istuimellakin väliä.
Oli muuten aikamoinen ponnistus ja onnistuminen maailman toiseksi suurimmalta puoluekokoukselta. Meitähän oli yhteensä 2416 edustajaa ympäri Suomea. Tällaiselle porukalle etäkokouksen nopea järjestäminen ja siinä onnistuminen on mieletön juttu. Siinä on mallia otettavaksi kenelle vaan.
Tämä on mitä parhainta ratkaisuhakuisuutta. Ei nähdä asioissa pelkkiä ongelmia, vaan haasteita, avoimia kysymyksiä, joihin etsitään ratkaisuja ja vastauksia. Joskus kokeilemalla ja jopa aluksi epäonnistuen, mutta sitkeästi uudelleen yrittämällä. Sitä kutsutaan myös oppimiseksi.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
keskusta,
kokous,
turvaväli,
korona,
muutos,
osallistuja
|
Torstai 13.8.2020 klo 21:57
Loviisan poni- ja paikallisraveissa eräs järjestäjän edustaja kiitteli vuolain sanoin yhteistyökumppaneita: ”Ilman heitä ja talkoolaisia, ei tapahtumaa olisi eikä järjestävän yhdistyksen toiminta pyörisi.”
Sama tilanne on aika monessa yhteisössä. Aktiiviset talkoolaiset saavat aikaan huimia tapahtumia ja pitkäjänteistä toimintaa, joista jäsenet ja kävijät voivat nauttia.
Viime vuosina on ollut havaittavissa talkootyön tekijöiden vähenemistä ja aktiivisen osallistumisen hiipumista. Yhä harvempi haluaa sitoutua tekemiseen ja varsinkaan hallinnolliseen järjestötoimintaan pelkästään siitä ilosta, että saa tehdä jotain hyödyllistä yhteisten asioiden puolesta. Ja vaikka mukaan lähdettäisiinkin, menee moni muu asia yhteisen hyvän edelle.
Usein aktiivinen osallistuminen avaa pääsyn myös päätösten tekemisen äärelle. Esimerkiksi yhdistyksen käytännön toimintaa pyörittää hallitus, mutta isoimmat toimintaa ohjaavat päätökset tekee jäsenistö yleisessä kokouksessa. Sama konklaavi valitsee myös jäsenet hallitukseen. Valitettavan usein on nähty tunkua näille hallituspaikoille tai vastaaviin, mutta sitten valinnan jälkeen ajankäyttö priorisoituukin muualle. Silloin ei täytetä sitä vastuuta, jota oikeus päättää tuo mukanaan.
Yhtä lailla kuin päätösvalta, myös omistaminen tuo vastuuta. Siksi tuntuukin hurjalle, kun Suomessa yksityistä omistusoikeutta on alettu uhata suojelusosialisoinnilla. Julkisessa keskustelussa on noussut esiin tahto, että ulkopuolinen taho voisi päättää yksityisen omistajan omaisuuden käytöstä ilman asiaan kuuluvaa korvausta ja mikä pahinta, ilman oikeuden mukanaan tuomia velvollisuuksia.
Eikä yhteinen omistaminenkaan suinkaan ole herkkua. Silloin pitäisi jokaisen omistajan hoitaa omat velvollisuutensa omaisuutta kohtaan omistamisen suhteessa, jotta voi päästä nauttimaan myös omistamisen eduista. Tällaisen yhteisen omistuksen hallinta voi olla todella painajaista. Esimerkkinä vaikkapa yhteisten vesialueiden osakaskunta. Osakaskunta on veroetuus eli ei yhdistys. Se ei saa tukea juuri mistään, vaan lain osakaskunnalle määräämät tehtävät täytyy hoitaa osakkaiden kesken, jotta voi nauttia hyödyistä vesialueilla. Tarkistapa oman kiinteistösi kauppakirjasta, oletko kenties jonkin vesialueen osakas ja mitä osakkaan vastuisiin kuuluu.
Kirjoittaja on MTK:n valtuuskunnan jäsen, osakaskunnan sihteeri ja Askolan valtuuston puheenjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 13.8.2020
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
oikeus,
vastuu,
omaisuuden suoja,
keskusta,
mtk,
osakaskunta,
yhteisomistus,
päätöksenteko,
aktiivi,
toimija,
ravit,
|
Keskiviikko 8.7.2020 klo 22:06
Pidän matkailusta, vaikka en sitä kovin paljon harrastakaan. Minusta on mukava katsella kauniita maisemia, olivat ne sitten järviä, kallioita, hyvin hoidettua metsää tai laajoja viljavainioita latomerineen.
Naamakirjassa on yksi äärettömän hyvä puoli, sen avulla voi päästä nojatuolimatkalle upeisiin maisemiin, hauskoihin paikkoihin ja samalla saattaa onnistua myös sivistämään itseään. On meinaan mahtavaa seurata Facebook-kaverien tai Instagram-seurattavien kuvakertomuksia omilta matkoiltaan.
Siinä herää usein ajatus, että tuonne voisi mennä itsekin käymään. Sillä harvoinhan kuvat antavat täysin samaa tunnelmaa kuin paikan päällä fyysisesti. Varsinkaan, jos paikkaan liittyy myös vaikkapa veden solisevaa ääntä tai kukkien huumaavaa tuoksua. No, videokuva voi sentään äänen tallentaa ja välittää, mutta tuoksua ei sekään.
Nyt, kun pandemiarajoituksia on jo osittain purettu, on taas mahdollista reissata kotimaassa. Mikäs sen parempaa kuin pitää matkailurahat pyörittämässä Suomen taloutta ja tutustua koti-Suomeen syvemmin. Moni onkin kysellyt eri medioissa vinkkejä siitä, minne kannattaisi nokka suunnata.
Minä suuntaan mieluusti paikkakunnille, joilta edellä kertomieni maisemien lisäksi löytyy vaikkapa Facebookista tuttuja kavereita, jotka ovat kertoneet kunnastaan positiiviseen sävyyn. Jos sosiaalisen median tuuteista lykkää pelkkää negaatiota, ei se oikein houkuta paikkaan tutustumaankaan.
Mitä sitten omasta kunnasta voisi kertoa, millä houkutella tänne matkailijoita? Hiidenkirnualue, lisäksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta maisemaa Porvoonjoen varressa, komeita kartanoita sekä Kotiseutumuseo ja Johannes Linnankosken syntymäkoti. Löytyy maauimala, kotieläinpiha ja Askola-areena. Ostoksia voi tehdä monissa yrityksissä ja kylien kesätoreilla. Mutta puuttuuko täältä jotain? Mikä houkuttelisi tai mitä tarvittaisiin näiden lisäksi?
Onko majoituskapasiteettia riittävästi? Entä ravitsemuspalveluita. Voisiko Porvoonjokea hyödyntää enemmän? Olisiko merkitty luontopolku tarpeen? Entäpä löytyisikö tarvetta paikallisten tuotteiden yhteismyymälälle?
Mitä sinä kehuisit kotikunnastasi ja mitä mielestäsi siellä pitäisi vielä kehittää matkailumielessä?
Kirjoittaja on satunnainen matkailija – borta bra, men hemma bäst
Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 8.7.2020.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
matkailu,
Suomi,
Askola,
kotikunta,
some,
kehu,
kehittäminen,
hiidenkirnut
|
Tiistai 30.6.2020 klo 22:53 - Askolan Keskusta
Keskustan Askolan kuntayhdistys käsitteli vuosikokousasioiden lisäksi 25.06.2020 hybridikokouksessaan kuntapolitiikan ajankohtaisia asioita. Kokouksessa keskusteltiin Askolan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudelleenjärjestämisestä sekä ohjausryhmän roolista. Käytiin läpi kunnan talouden tasapainottamispaketin toimenpiteitä ja valtuuston kahden edellisen iltakoulun sisältöä. Saatiin selvitys kunnanjohtajan valintaprosessista kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja valintaryhmän jäsen Sanna Kurjelta. Keskusteltiin myös valtuutettujen kokous- ja somekäyttäytymisestä. Oheinen kokouksen kannanotto muodostui näistä ajankohtaisista asioista:
"YHDESSÄ ETEENPÄIN
Askolan kunta on jälleen muutoksen edessä. Kunnanvaltuusto valitsi kokouksessaan 23.6.2020 uuden kunnanjohtajan. Uusi johtaja tuo aina tullessaan jotain uutta ja hyvä niin. Välillä on tarpeen ravistella toimintatapoja ja tehdä asioita toisin, kuitenkin historiaa kunnioittaen. Askolan Keskusta toivottaa uuden kunnanjohtajan tervetulleeksi kuntaan.
Pian työnsä aloittava kunnanjohtaja pääsee heti tosi toimiin. Viime vuonna valtuustossa hyväksytyn talouden tasapainottamisohjelman toteutus on saatu alkuun, mutta vaatii vahvaa ohjausta onnistuakseen.
Pohja on vakaa, kun saimme taseen alijäämän katettua ja nyt tase on ylijäämäinen. Tämä tapahtui tosin historiallisten osakkeiden kautta, kun niiden arvo saatiin myynnin avulla taseessa suuremmaksi. Myynnistä saadut rahat sijoitettiin uudelleen, jotta voimme jatkossakin saada osinkotuottoa. Taseen oikaisun lisäksi meidän on silti pidettävä huoli käyttötalouden positiivisuudesta.
Meillä on vahvat toimialat, joiden sujuva yhteistyö on menestyksen tae. Jokainen toimiala on joutunut ja joutuu käymään läpi omaa toimintaansa, jotta löydämme tarvittavan tasapainon talouteemme.
Yksi suurimmista säästötavoitteista on perusturvan toimialaan kohdistuva sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleenjärjestely. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että sotepalvelut on järjestettävä uudella tavalla. Järjestäjänä voi olla oman kunnan lisäksi yksityinen palveluntuottaja, toinen kunta tai kuntayhtymä. Palveluita voidaan tuottaa lähitoimipaikassa, toisen kunnan toimipaikassa tai liikkuvina palveluina.
Joka tapauksessa talouden tasapainotus tarkoittaa toiminnan tehostamista ja myös jonkinlaista palvelujen supistamista. Annamme tukemme sotepalvelujen uudelleenjärjestämisen ohjausryhmälle, jotta löydämme keinot selvitä taloudellisista haasteista ja voimme turvata kuntalaisille riittävät, hyvät ja laadukkaat palvelut. Askolan Keskusta haluaa avata keskustelun kuntalaisten kanssa siitä, miten onnistumme tässä yhdessä."
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Askola,
kunnanjohtaja,
uusi,
yhdessä,
eteenpäin,
sote,
talous,
tasapainottaminen
|
Lauantai 13.6.2020 klo 22:42
Tämän puheen pidin 13.6.2020 Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa. Tämä kokous oli itselleni viimeinen kuusi vuotta kestäneellä kaudella.
”Valkoposkihanhet. Tulivat, söivät viljelykset ja jatkoivat matkaa. Ei saa metsästää, eikä edes häiritä ilman lupaa. Kuka kieltää kysyttiin? Tulee EU:sta, meille vastattiin. Koska ovat EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 ja siten suojeltavia. Pitäisi saada liitteeseen 2, jotta voi metsästää.
Kysyttiin Europe Directistä. Vastasivat, että Direktiivissä on artikla 9, joka antaa jäsenvaltiolle mahdollisuuden poiketa erityisestä suojelusta, jos laji uhkaa esim. viljelyksiä, luontoa, muita eläimiä ja ihmistä.
Muissa maissa tämä ymmärretään. Vaan Suomessa ei. Olemme yrittäneet kertoa asiaa valtakunnan päättäjille ja viranomaisille monta vuotta. Mitä on tapahtunut? Ei mitään pysyvää ratkaisua, vain ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriön pallottelua.
Merimetsot. Tulivat, pesivät, tuhosivat. Ei saa häiritä, kun lintudirektiivi kieltää. Vaan kas kummaa: eipä olekaan Suomessa häiriköivän merimetson latinankielistä nimeä liitteessä 1. Ei ole ollut enää pitkään aikaan. Onko tässä tapahtunut virhe?
Pyydän, että joku kertoo selkeästi, miten tämän asian laita on? Voisiko Suomen Keskusta ajaa tässä asiassa suomalaisten etua, kun kerran olemme hallituksessa? Otetaan edes tästä pisteet kotiin, niin voisi olla aavistuksen helpompaa saada niitä kuntavaaliehdokkaita ja vielä ääniäkin heille. Luotan siihen, että saamme vihdoin vastauksen.
Päätän kuusivuotiskauteni puoluevaltuustossa tähän. Kiitos kaikille tästä mahtavasta kokemuksesta. Kurki poistuu kuvasta, vaan ei hiljene.”
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Valkoposkihanhi,
merimetso,
ministeri,
kysymys,
vastaus,
ministeriö,
europe direct
|
Keskiviikko 10.6.2020 klo 23:13
MINÄ JA PANDEMIA
Istun kotini yläkerran huoneessa sunnuntai-iltana kello kymmenen. Katson ikkunasta ulos. Näen nurmikon, jossa voikukat kukoistavat. Näen suuren ja vanhan pihakoivun, jonka lehdistö vihertää kauniisti. Näen lammen peilityynen pinnan. Näen pari peltolohkoa, toisella hankalasta talvesta kohtalaisesti selvinnyt syysvehnä, toisella keväällä kylvetty kaura, jonka orastumista tarkkailen päivittäin odottavin mielin.
Aiemmin illalla istuin saunan terassilla ”askolalaisen metsäkissa” Maunon kanssa ja seurasin telkkien uintia lammella, pikkulintujen pesänrakennuspuuhia pihapiirin pöntöissä sekä pörriäisten lentelyä kasvista kasviin. Päivällä puhaltanut tuuli oli tyyntynyt. Kuului vain lintujen laulua ja nenässä tuoksui keväisen luonnon lisäksi kiukaan piipusta tupruava savu. Nautin kaikilla aisteillani ja joka solullani.
Mietin viimeksi kulunutta kolmea kuukautta. Miten kansainvälinen pandemiakriisi on vaikuttanut elämääni?
Työt ovat jatkuneet normaalisti. Iso vaikutus seurasi lounasruokailuun. Normiaikana käyn paikallisessa lounaskahvilassa syömässä, nyt olemme kuopuksen kanssa tehneet kerrallaan viikon ruokalistan ja valmistaneet lounaan päivittäin kotona. Kaupassakäynti on palannut entiseen tahtiin. Kerran viikossa ja jokunen ekstrakäynti. Samalla on hoidettu vanhusten kauppa-asiat.
Suurin vaikutus tapahtuneella oli kuitenkin ”iltaelämään”. Aluksi erinäisiä kokouksia siirrettiin ja lopulta niitä ruvettiin pitämään etänä. Valtuustoryhmän kokoukseen pystyy osallistumaan lenkkipolulla tai kukkapenkissä. Kunnanhallituksen ja parin muun konklaavin kokouksissa sai katsella yllä mainittua maisemaa työhuoneen ikkunasta tai pihalampea mökin edustalla, nauttien omista eväistä. Asiat hoituivat ja yleensä nopeammin kuin fyysisessä kokouksessa. Eikä ole tarvinnut ajaa autolla.
Minulle, jolla on koti, työpaikka ja mökki samalla tontilla, pandemiarajoitukset eivät ole tuottaneet suurta tuskaa. Toivottavasti tämä kriisi opetti meille edes sen, että kaikkeen on varauduttava ja helpoiten se onnistuu, kun ympärillä on riittävästi tilaa. On tarve sitten perunamaalle, omalle saunalle tai omalle reviirille. Onneksi meillä on maaseutu.
Suljen verhot ja jään odottamaan auringonnousua, joka herättää uuteen aamuun.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaa-lehden kolumnina 9.6.2020
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Pandemia,
maaseutu,
tila,
reviiri
|
Tiistai 14.4.2020 klo 15:56
Tämänhetkinen poikkeustila liikkumisrajoituksineen on monelle vaikea pala purtavaksi. Mutta entä jos ei enää olisikaan mitään suuhun pantavaa?
Alkamassa olevan kasvukauden tulos määrää sen, onko meillä ensi talvena ruokaa vai nälkä. Takana on jo useampi heikko satovuosi. Jos tämän vuoden sato jää normaalia niukemmaksi tai epäonnistuu täysin, on meillä ensi talvena edessä kovat ajat.
Koronan ja muiden virusten leviäminen ja siten seurausten minimoiminen on mahdollista laittamalla rajat kiinni, rajoittamalla liikkumista, välttämällä kontakteja toisten ihmisten kanssa. Nälkä ei tartu, mutta se ei kunnioita rajoja. Nälkä iskee kaikkialle, koska kun ruokaa ei ole, se ei liiku rajojen yli.
Ruokaa ei myöskään voi tehdä etänä. Ruoantuotantoon tarvitaan edelleen ihmistyövoimaa, vaikka koneet ovat apuna. Jos koneet pysähtyvät, kaikki työ on tehtävä käsin. Jos jokaisen kynnelle kykenevän pitäisi tuottaa oma ruokansa ja lisäksi niille, jotka eivät siihen itse pysty, pitäisi työkykyisen tuottaa ruokaa 2,25 ihmiselle (huoltosuhteemme tilanne 11/2018).
Suomeen tulee paljon elintarvikkeita ja eläinten rehuja tai niiden raaka-aineita ulkomailta. Syynä tähän on se, että kotimaisesta tuotteesta ei makseta riittävästi, jotta tuotanto kannattaisi. Jo tämä kriisi on osoittanut sen, että huoltovarmuudesta ei puhuta turhaan. Teollisuus ja kauppa saisivat ottaa isomman vastuun maksamalla kotimaisista tuotteista riittävästi. Nyt hengityssuojaimista ja käsidesistä maksetaan maltaita, mutta ruoan pitää olla halpaa jollei ilmaista. Ja mökille on päästävä.
Elämän perusedellytykset ovat ravinto ja terveys. Näiden turvaamiseksi tarvitsemme ruoantuotantoa ja terveydenhoitoa. Omissa käsissä oleva ruoantuotanto on meidän kaikkien suomalaisten etu. Meidän täytyy ylläpitää paitsi varmuusvarastoa valmiista elintarvikeraaka-aineista, myös tekemisen taitoa niin viljelyn kuin tuotantopanosten ja koneiden valmistuksen suhteen.
Vahinko ei tule kello kaulassa ja siksi varmuuden vuoksi on hyvä periaate myös jokaisen omassa taloudessa. Ole askel edellä – varaudu. Epidemian vallitessa, pysy kotona. Pidä kotivara kaiken varalta. Varmista, että saat lämpöä ja vettä, vaikka sähköä ei olisikaan. Pidä huolta itsestäsi ja läheisistäsi, fyysisesti kaukana, mutta henkisesti lähellä. Yhdessä me tämän kriisin selätämme.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaa-lehden kolumnina 14.4.2020.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
nälkä,
maatalous,
huoltovarmuus,
varautuminen,
ruoka
|
Lauantai 7.3.2020 klo 17:52
Olen asunut koko ikäni Uudellamaalla, mutta vieraillut jokaisen Suomen maakunnan alueella. Olen matkustellut vain eurooppalaisissa maissa. Asun ja teen työtä samassa pihapiirissä. Varsinkin siksi, mutta muutenkin tekee välillä hyvää käydä tutustumassa muihin ihmisiin, heidän tapoihinsa ja kulttuureihinsa.
Isoimmin minua ihmetyttää Suomen ja suomalaisten halu muuttaa omaa kulttuuriaan ja palvelujaan muiden ehdoilla. Esimerkkinä ravintola, joka palvelee Suomessa vain englanniksi.
Vierailemissani Euroopan maissa en aina ole saanut palvelua edes englanniksi, vaan ainoastaan maan omalla kielellä. Mutta onko edes pakko? Jos haluaa lähteä reissuun tutustumaan muihin maihin, voi nykyään aika helposti myös opetella tärkeimmät sanat kohdemaan kielellä tai käyttää erilaisia käännössovelluksia.
Jo vuonna 1991 japanilainen vaihto-oppilaamme käytti elektronista sanakirjaa, kun englannin artikulointimme oli hieman toisistamme eroavaa ja välillä asia ei puhumalla selvinnyt.
Toki digitalisaation hypetyksessä kannattaa muistaa, että ihan joka paikkaan internet-palveluntarjoajien verkot eivät vielä ylety. Silloin on turvauduttava vaikkapa elekieleen tai kynään ja paperiin. Niin ja käteiseen rahaan.
Toinen kummastuksen aihe minulle on kauppojen hyllyjen sisältö. Suurin osa näkemistäni kaupoista muissa maissa myy lähes pelkästään oman maan tuotantoa. Muutama muualta tuotu seassa, jopa pari suomalaista merkkituotetta.
Miksi sitten meidän lähikaupasta pitää löytyä ainakin viittä ulkomailla valmistettua konetiskiainetta, jos Suomessakin vastaavaa tehdään? Ja arvatkaapa onko tarjolla sitä kotimaista? No ei.
Viljelijänä minulle on kaupassa ostovalintoja tehdessä tärkeintä tarkistaa elintarvikkeiden tuotantomaa. Mutta aivan yhtä tarkasti varmistan, että tuote on myös valmistettu Suomessa. Koska sillä pidän huolen siitä, että suomalaisilla on työtä. Vain siten saamme suomalaisen yhteiskunnan pyörimään. Jatkossakin.
MTK eli Maataloustuottajien keskusliitto haastoi tällä viikolla suomalaiset kampanjaan: osta kahden viikon ajan lautasellesi vain suomalaista ruokaa. Minä olen mukana, tule sinäkin ja vaadi kauppaasi lähiruokaa -ja tuotteita Suomesta. Sillä kauppa kertoo vain toteuttavansa asiakkaiden toiveita valikoimien suhteen. Olkaamme ylpeitä omasta tuotannosta ja työstä.
Kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 7.3.2020
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
kotimainen,
suomalainen,
MTK,
työ,
ruoka,
arvostus,
suomen kieli,
|
Tiistai 4.2.2020 klo 23:05
Olen osallistunut elämäni aikana useamman yhdistyksen toimintaan. Jokaisessa on ollut tekeillä jonkinlaista uudistamista ja kehittämistyötä. Olen aina ollut innokas kokeilemaan uusia asioita ja ottamaan osaa erilaisiin pilottihankkeisiin.
Ollessani yhdistyksissä uusi toimija, halusin tutustua niiden historiaan ja oppia toiminnan perusteet. Minusta on tärkeää tuntea yhteisön juuret ja alkuperäinen tarkoitus. Olen kuitenkin luonteeltani ongelmanratkaisija. Jos jokin asia ei toimi, koitan etsiä siihen parempaa ratkaisua. Oli kyse sitten kalusteiden järjestyksestä kotona tai yhdistyksen jäsenmäärän kehityksestä.
Nuorena toimijana sai joskus kohdata epäluuloa muutoksia kohtaan. Joskus tuli oikein ryöppynä syitä, miksi jokin uusi asia ei varmasti toimisi. Monesti ehdotin, että kokeillaan, askel kerrallaan. Toki on myönnettävä, että joskus tuli viisaitakin vastaväitteitä, mutta tajusin sen vasta myöhemmin. Joitakin ehdotuksia on kyllä kokeiltu ja käytännössä havaittu toimimattomiksi. Se lienee sitä kokemusta.
Kunnallinen päätöksentekokin on kokenut viime vuosikymmenellä melkoisen muutoksen myrskyn. Viestinnän nopeus ja vuorovaikutteisuus, tiedon saatavuus sekä kuntalaisten vaikuttamishalukkuus ovat lisääntyneet valtavasti. Lisäksi mukaan kuvioihin on tullut sosiaalinen media. Tämä kaikki on vaatinut myös kuntakoneistolta uudistumista. Samalla moni itse toimintaan liittyvä asia on muuttunut.
Osallistuminen on yksi keino osallisuuden kokemiseen. Olennainen osa yhteiskunnallista osallistumista, on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Osallisuuden edistäminen on osa Suomen hallituksen ja Euroopan unionin tavoitteita. Osallisuus löytyy myös Askolan kuntastrategiasta.
THL:n osallisuuden seurannan mittareiden mukaan meillä Askolassa on joissakin asioissa hyvä tilanne, mutta parannettavaakin on. Suunnitelmia osallistamisen edistämiseksi on kehitteillä, mutta talouden tasapainottamisohjelman aikana uusien toimintojen käyttöönotto ei ole mahdollista. Voimme kuitenkin jokainen edistää osallisuutta osallistumalla aktiivisesti jo käytössä oleviin vaikuttamismahdollisuuksiin.
Se on kuulkkaa ihan meitistä ittestämme kiinni.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Tiistai 31.12.2019 klo 14:40
JOTAKIN VANHAA, JOTAKIN UUTTA
Huomenillalla laskemme taas sekunteja vuoden vaihtumiseen. Tuleva vuosi aloittaa uuden vuosikymmenen, 2020-luvun.
Sinne on moni jo haikaillutkin. Ainakin monessa keskustelussa eri yhteyksissä on kuultu lausahdus ”Voisimmeko jo tulla 2020-luvulle?” No, nyt pääsemme sinne ainakin kalenterin mukaan.
Mitä kaipaamme, kun tahdomme 2020-luvulle? Mikä siellä on paremmin kuin nyt tai 30 vuotta sitten? Olemmeko menossa kohti parempaa vai entistä pahempaa aikaa? Mikä on muuttunut oman aikuisikäni aikana 1990-luvun alusta tähän päivään?
Autot ovat kehittyneet helppokäyttöisemmiksi ja turvallisemmiksi. Mutta niin tuntuu sitä myöten vauhtikin kasvaneen. Ja fossiilista polttoainetta kuluu aina vain enemmän, kun autoilu on helpottunut ja julkinen liikenne harmillisesti vähentynyt.
Harrastamisesta on tullut yhä enemmän väline- ja palvelulaji. Rakennetaan kuntokeskuksia ja -portaita, käytetään hyvin paljon hyvinvointipalveluita. Osin siksi, että työelämä on toisaalta keventynyt, mutta toisaalta staattistunut. Itsekin istun tietokoneella kaiket päivät ja liikkuminen on vähentynyt, joten fysioterapeutti on tullut tutuksi.
Ruoka on monipuolista. Sitä tuodaan entistä enemmän ulkomailta. Myös sellaista, mitä tuotetaan kotimaassa. Ruoan arvostus on ilmeisesti laskenut, kun sitä on varaa heittää pois suuria määriä hävikin muodossa. Se taas näkyy ruoantuotannon huonossa kannattavuudessa. Ruoantuottajasta on tehty syyllinen vähän kaikkeen. Siltä se ainakin tuntuu usein, kun lukee kommentteja esimerkiksi lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa.
Mitä odotan sitten tulevalta? Ainakin odotan ensi vuodelta rauhallisempaa tahtia, että vuosi ei menisi niin hujauksessa ohi. Ehtisi tehdä käsillä enemmän kotona ja pihalla, ehtisi lukea, liikkua ja tavata ystäviä. Samaa rauhallisempaa tahtia toivon puheisiin ja kirjoituksiin. Varsinkin sosiaalisessa mediassa.
Uuden vuoden lupaukseni on, että kuuntelen enemmän muita ja annan kiitosta, kun on aihetta. Rakentavaa kritiikkiä ja korjausehdotuksia lupaan viedä eteenpäin. Haastan myös jokaisen lukijani kirjoittamaan kaksi positiivista julkaisua jokaista perusteltua kritiikkiä kohti ja viemään tätä viestiä eteenpäin. Jospa siten saisimme hyvän kierteen kasvuun ja löytäisimme uusia ratkaisuja esiin nouseviin ongelmiin. Toivotan siis jokaiselle positiivista Uutta Vuotta 2020!
Mitä sinä odotat tulevalta vuodelta?
Kirjoittaja on Askolan kunnanvaltuuston pj ja ruoantuottaja
Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 30.12.2019
|
|
1 kommentti
.
|
Maanantai 2.12.2019
YHDESSÄ YMPÄRISTÖN PUOLESTA?
Sain viime viikolla osallistua iltatilaisuuteen, jossa puhujana oli ympäristöministeri Krista Mikkonen. Kuulijoina oli ruoantuottajia ja metsänomistajia ympäri Suomen.
Yleisö odotti ennakkoon ehkä jonkinlaista yhteisen linjan hakemista ja konkreettisia keinoja yrittäjien ympäristötekoja kannustamaan. Pettymys oli lähes käsin kosketeltava.
Mikkosen esityksestä ei tullut ilmi maakunnallisuutta tai maaseutuhenkisyyttä. Sen sijaan ministerin esiintyminen vahvisti näkemystä kaupunkilaisesta, joka tietää paremmin ja siksi neuvoo muita elämisen tavoissa.
Puhuja opasti tuottajia monella tapaa. Turvepellot pitää ennallistaa, pellonraivaus ja avohakkuut ovat haitallisia, lahopuun määrää metsissä pitää kasvattaa ja luonnon monimuotoisuutta lisätä.
Kuulijat odottivat keinoja vaatimusten toteuttamisen kannustamiseksi, hiilen sitomiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Niitä ei herunut. Ei tullut kiitosta jo tehdyistä parannuksista. Ei kehuttu kotimaista tuotantoa ulkomaiseen verrattuna. Sen sijaan puheesta kuulsi mahdollisuus uusien sääntelyiden voimaansaattamiseen.
Arvatkaapa miten tähän reagoivat ruoantuottajat, jotka painivat jatkuvasti pahenevan kannattavuuskriisin kanssa? Moni ei meinannut uskoa korviaan.
Totta on, että ilmasto muuttuu. Enimmäkseen se johtuu ihmisen toiminnasta. Haluammeko siis, että ihminen häviää maapallolta? Jos emme, on ruoka ihmisen tärkein hengissä pysymisen turva. Siispä ruoantuotannon pitää jatkua. Sen lisäksi Suomessa elävä ihminen tarvitsee asumuksen ja vaatteet. Likimain kaikesta muusta on yksinkertaistettuna mahdollista luopua.
Siksi olisi ollut hienoa, että ympäristöministeri olisi osannut puheessaan suhteuttaa maa- ja metsätalouden päästöt mm. fossiilisten polttoaineiden, rakentamisen, lentoliikenteen, teollisuuden ja kaupungistumisen aiheuttamaan ilmastokuormitukseen.
Sillä sen verran monen ihmisen arkeen ilmastonmuutoksen torjuntatoimenpiteet vaikuttavat – niin maaseudulla kuin kaupungissa.
Kirjoittaja on ruoantuottaja.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 2.12.2019
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
Lauantai 9.11.2019 klo 18:19
Arvoisa piirikokousväki:
Enin on aina vaadittava itseltään. - Näin totesi jo Kerttu Saalasti aikanaan.
Tänään täällä Pukkilassa olemme uuden edessä. Uusi piirihallitus pääsee työstämään piirimme historian ensimmäistä puoluekokousta Vantaalla. Siinä on siemen kannatuksen nousulle. Meidän tehtävä on saada se kasvuun.
Olemme kuulleet viime aikoina kritiikkiä siitä, että piirimme ei toimi kunnolla. Että piirin tarkoitus on hukassa eikä viesti kulje. Piirin ääni ei kuulu tarpeeksi puolueen sisällä, eikä tekemisemme avaudu äänestäjille.
Minä uskon, että me pystymme löytämään ratkaisut. Tänään valittavan piirihallituksen on käytävä perusteellinen kehityskeskustelu. Meidän on ravistettava niin omia ajatusmallejamme kuin järjestöllisiä rakenteita. Ja kuten Saalasti, myös minä näen, että saadaksemme yhtälön toimimaan, on muiden syyttämisen sijaan katsottava ensin itseään, enin on aina vaadittava itseltään.
Meidän täytyy selkeyttää piirin rooli itsellemme. Meidän on päivitettävä piirin viestintätyökalut ja niiden mukaisesti tehostettava näkyvyyttämme maakunnassa. Meidän pitää
myös parantaa sisäistä viestinkulkua läpi kaikkien puolue- elinten. Osana tätä näen aluetyöryhmien vahvistamisen.
Keskustan arvoista minulle tärkeimmät ovat vapaus ja vastuullisuus sekä ylisukupolvisuus. Minun Keskustani on keskusteleva, ratkaisuhakuinen ja juurensa tunteva. Sellaisen haluan myös Keskustan Uudenmaan piirin olevan. Tiedän, että pääsemme tähän yhdessä tekemällä.
Meidän on tuettava nykyisiä aktiiveja jaksamaan, mutta löydettävä myös uusia toimijoita. Niin yhdistyksissä kuin piirissä. Meidän tulee tehdä enemmän yhteistyötä nuorten ja naisten piirien kanssa.
Kuluneen vuoden aikana olen ollut ehdokkaana puoluevaltuuston varapuheenjohtajavaalissa ja eduskuntavaaleissa. Tukiryhmäläisenä puolueen puheenjohtajavaalissa. Häviöt eivät ole lannistaneet, vaan antaneet sisua jatkaa kehittymistä. Nälkää on.
Siksi minä, syntyperäinen uusmaalainen aatesisarenne, pyrin piirimme puheenjohtajaksi. Jotta voi tulla valituksi, on oltava ehdolla. Jotta voi tulla valituksi, tarvitaan myös luottamusta. Sitä pyydän nyt teiltä.
Olen ehdolla, koska koen, että kuuntelijaa ja tekijää tarvitaan. Olen ehdolla, koska enin on aina vaadittava itseltään.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Keskusta,
Uudenmaan piiri,
yhdessä,
luottamus,
arvostelu,
kuuntelu,
tekeminen
|
Tiistai 5.11.2019 klo 9:21
Rajoja ja rakkautta tarvitaan lisää
Mihin menet? Kenen kanssa? Aja varovasti. Yhdeltätoista kotiin. Mitä teitte? Oliko kivaa? Nyt nukkumaan.
Sanoja, joita tuskin kukaan nuori haluaa kuulla tai joihin ei ainakaan haluta vastata. Sanoja, jotka jokaisen huoltajan pitäisi kuitenkin muistaa ja jaksaa kysyä. Vaikka vastaukset eivät aina tule helposti. Kysy uudestaan. Ja uudestaan. Ja saa kysyä, vaikka ei olisikaan oma huollettava kyseessä.
Keskustelimme kotikunnassani viime viikolla nuorista. Siitä mitä heille kuuluu ja miksi esiin on noussut ongelmia kiusaamisen ja muun ongelmakäyttäytymisen tai päihteiden muodossa. Ja mitä me aikuiset voisimme asialle tehdä.
Lähipoliisin viesti oli selkeä: Muistakaa kaksi asiaa – rajat ja rakkaus. Ole läsnä, kysele ja kuuntele. Tutustu nuorten kavereiden vanhempiin, pitäkää nuorista huolta yhdessä. Tukekaa toisianne ja tehkää yhteistyötä.
Silmiä ja korvia ei pidä sulkea. Meillä kaikilla aikuisilla on velvollisuus toimia, jos näemme jotain laitonta tai epäsopivaa tapahtuvan tai jos olet huolissasi jostakusta. Aina ei uskalla tai voi mennä itse suoraan väliin, ja sekin on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Vähintä, mitä silloinkin voi tehdä, on että kertoo asiasta jollekin. Ota yhteys vaikka koulukuraattoriin, kunnan tai seurakunnan nuorisotyöntekijään, perheohjaajaan tai suoraan poliisiin. Siten voit estää isomman vahingon syntymisen.
Joskus voi kuitenkin tuntua siltä, että tilanne karkaa käsistä oman nuoren kanssa, vaikka on noudattanut ohjeita ja koittanut huolehtia parhaansa mukaan. Silloinkin pitäisi uskaltaa pyytää apua.
Nuoren elämässä tärkeässä roolissa on myös kouluyhteisö. Koulukaverit, ystävät, opettajat ja muu koulun henkilökunta. Joillekin nuorille koulu on ainoa paikka, jossa heille asetetaan sääntöjä. Jos sääntöjen noudattaminen koulun ulkopuolella on vaikeaa, ei se usein luonnistu koulussakaan.
Taannoin käytettiin termiä ”Koko kylä kasvattaa.” Tämä on varsin hyvä tapa vieläkin. Monin paikoin nuorten ajoittain lisääntynyttä ongelmakäyttäytymistä on saatu hillittyä vanhempien ja muiden kuntalaisten yhteisillä pelisäännöillä. On sovittu nuorille yhteiset kotiintuloajat, on muodostettu vanhempien viestiryhmiä yhteydenpitoon ja otettu käyttöön muita yhteisöllisiä tapoja. Nuoret on otettu mukaan päätösten tekemiseen, ja sitä kautta molemminpuolinen luottamus on kasvanut.
Teksti on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 5.11.2019
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
|
|
Vanhemmat kirjoitukset »
|
|
|
