Kotimaista ruokaa - miksi?

Keskiviikko 8.5.2019 klo 23:16

Kuka tuottaa sinun ruokasi ja millä hinnalla?
Tssää kolumnini Uusimaassa 6.5.2019.

KOTIMAISTA RUOKAA – MIKSI?
Kirjoitan tätä vapun päivän iltana. Olen tänäänkin lukenut sosiaalisessa mediassa viestejä, joissa maristaan siitä, että ruoantuottajat tekevät työtä palkansaajan palkallisena vapaapäivänä, kun siitä tulee ääni- tai tuoksuhäiriöitä. Ja siitä, että ruoantuotannosta välillisesti palkkansa saava näyttää maantiellä kansainvälistä sormimerkkiä traktorilla ajavalle ruoantuottajalle, siis työnantajalleen.
Ruoantuottajat tekevät työtään luonnon ehdoilla. Kun ilmat ja maa ovat kylvöille kohdillaan, silloin ei katsota kalenteriin, että onko vappu, äitienpäivä tai juhannus – silloin painetaan töitä tarvittaessa kellon ympäri. 
Kun ruoantuottaja saa tekemästään työstä asianmukaisen ja kustannuksia vastaavan korvauksen – aivan kuten palkansaajan tulee saada työpanostaan vastaava korvaus – hänen toiminnastaan syntyy verotettavaa tuloa. Miinusmerkkisestä tuloksesta ei makseta yhtään veroa. 
Toiminnassaan ruoantuottaja ostaa raaka-aineita ja palveluja toisilta yrittäjiltä. Näin hän omalta osaltaan tarjoaa työtä aika monelle palkansaajalle, joka saa työstään palkan, josta maksaa veroa yhteiskunnalle.
Eli maataloustulon kasvattaminen on hyvä juttu. Koko Suomelle. Suomen pitäisi kasvattaa maataloustuloa 500 miljoonaa. Miten siihen sitten päästään? Yksinkertaisin keino on se, että jokainen suomalainen käyttää joka päivä 0,30 euroa enemmän kotimaisiin elintarvikkeisiin. Viikossa tämä tekee noin kaksi euroa. Vuodessa satasen. Kulutusta ei tarvitse lisätä, vaan helpoiten tämä onnistuu vaihtamalla ulkomainen tuote kotimaassa tuotettuun.
Jos tämä lisäys menisi suoraan kaupan ja teollisuuden läpi tuottajalle, syntyisi viidensadan miljoonan lisäys maataloustuloon, josta tulisi tuottajien positiivisten tulosten kautta noin sadan miljoonan euron verotulon lisäys yhteiskunnan kassaan.
Elintarvikkeiden lisäksi, kun pyrit hankkimaan kaikki muutkin tuotteet kotimaisina, annat työtä ja toimeentuloa aika monelle suomalaiselle sekä verotuloa Suomen valtiolle ja sen kunnille.

Kirjoittaja on kotimaisen ruoan tuottaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotimainen, ruoka, maatalustulo, kuluttaja, tuottaja, verotulo, työ, palkansaaja

Avauspuheeni Askolan Keskustan vuosikokouksessa 29.4.2019

Maanantai 29.4.2019 klo 22:20 - Sanna Kurki

Tervetuloa Askolan Keskusta ry:n sääntömääriseen vuosikokoukseen tänne Särkijärven Jukolaan. Tämä talo on minulle henkilökohtaisesti merkityksekäs paikka. Onhan isänisänisäni ollut rakentamassa tätä. Olen harrastanut tuolla salissa tanhuja, esiintynyt lavalla nuorisoseuran joulunäytelmissä, ollut mukana useammissa talossa vietetyissä juhlissa ja olenpa tavannut miehenikin tanssikurssilla tämän katon alla. Tänne on aina mukava tulla erilaisissa yhteyksissä. Taloa ylläpitävä yhdistys ja kylän väki tekevät arvokasta työtä paikallisen perinteen, toiminnan ja yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi. Tälle toiminnalle ja näille ihmisille on helppo lausua kiitokset.

Arvoisa kokousväki

Meille keskustalaisillekin tärkeitä ovat perinteet, toiminnan kehittäminen ja yhteisöllisyys. Kaksi viikkoa sitten meitä ei naurattanut missään päin Suomea. Vaalitulos oli selvillä eikä kansa ollut luottanut meihin – saimme puolueen historian huonoimman vaalituloksen, vain 31 kansanedustajaa. Määrä väheni 18:lla ja useampi vaalipiiri tai maakunta jäi kokonaan ilman keskustalaista edustajaa.

Tulos on herättänyt paljon mielipiteitä, niin Keskustan omissa riveissä, kuin muissa puolueissa sekä erinäisissä asiantuntijoissa ja median edustajissa. Media on painanut päälle ja suorastaan kiertänyt veistä haavassa klikkiotsikoita pakertaen.

Kuluneena viikonloppuna Keskustan puoluevaltuusto kokoontui sääntömääräiseen vuosikokoukseensa Riihimäelle. Aiheiden joukossa oli luonnollisesti vaalitulosanalyysi sekä tuloksen aiheuttamat muutokset kuluvan vuoden talousarvioon.

Erään puoluevaltuutetun facebook-päivitystä lainaten: ”Kokous alkoi eilen alakuloisissa tunnelmissa toisiamme lohduttaen. Eilen pidettiin yli sata puhetta. Puheissa ja yleisössä ei vältytty kiukulta, kritiikiltä ja kyyneliltä. Paljon on vielä tehtävää ja korjattavaa ja keskusteltavaa. Aamupäivän jyrkätkin kannanotot ja puheet alkoivat loiventua iltaa kohti. Huumori ja nauru alkoi lisääntyä. Iltavastaanotolla kaupungin virallinen edustaja ihmetteli, miten kokouksen henki voi kaksi viikkoa rökäletappion jälkeen olla näin iloinen ja rakentava. Tällainen puolue ja porukka me ollaan!”

Lainasin tätä kommenttia, koska yhdyn siihen täysin. En olisi osannut itse sanoittaa kokoustuntoja paremmin. Tappion tuoma luonnollinen paha olo puhallettiin ulos ja siitä ryhdyttiin saman tien muovaamaan Uuden Keskustan tulemista. Katsottiin, mikä meni pieleen viime hallituskaudella. Aloitettiin strategiatyö, jonka lopputulos nähdään syksyn puoluevaltuustossa. Nyt on jokaisen aktiivitoimijan, jäsenen, kannattajan, äänestäjän aika sanoa millainen on minun Keskustani tulevaisuudessa. Jos haluamme muutosta, meidän on tehtävä se.

Ensimmäinen vastaus vaalitulokseen saatiin puoluejohdosta heti vaalien jälkeen tiistain puoluehallituksessa, kun puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta jo ennen vuoden 2020 puoluekokousta.

Juha on viimeisten parin vuoden aikana saanut selkäänsä sellaisen viharyöpytyksen, että ihmetellä täytyy hänen jaksamistaan. Kuitenkin, hän on toiminut kaikessa tekemisessään juuri kuten on luvannut. Hän lupasi laittaa Suomen kuntoon, sen hän teki. Keinot ja asioiden viestiminen ei silti tyydyttänyt kansaa. Hän on tehnyt kaikessa sen mitä on luvannut. Niin nytkin. Keskustan kannatusprosentti oli 13.9. Juha sanoi jättävänsä puheenjohtajan tehtävät, jos tulos on alle 14 %. Näin myös tapahtui.

Ylimääräisen puoluekokouksen ajankohdan valintaa -7.9.- on spekuloitu runsaasti. Mutta sitäkin ohjasi vain tekniset seikat: 2000-3000:n osallistujan puoluekokousta ei rempaista pystyyn sormia napsauttamalla. Lisäksi meillä on parhaillaan käynnissä eurovaalit, joille haluamme antaa tilaa. Sen jälkeen tulee kesä, jolloin mahdolliset puheenjohtajaehdokkaat tuskin haluavat kampanjoida. Syyskuun alussa valittu uusi puheenjohtaja pääsee aloittamaan syksyn eduskuntatyön alusta alkaen.

Yhtään varsinaista pj-kisaan ilmoittautunutta ei vielä ole tullut julkisuuteen, mutta kyselyitä, ehdotuksia, vihjailuja ja arvailuja on ilmassa runsaasti. Yhdeksi tämän vaiheen ennakkosuosikeista on noussut oman piirimme tehotykki, kansanedustajan paikkansa jälleen kirkkaasti uusinut Antti Kaikkonen. Olisikin piirin kannalta tärkeää saada puoluejohtoon tekijä, joka tuntee väkirikkaimpien vaalipiirien haasteet, myös puolueen näkökulmasta. Olen itse ilmaissut Antille tukevani häntä täysillä, jos hän ennen juhannussaunaan menoa myönteisen päätöksen asian suhteen tekee. Toivon, että saamme nähdä valkoisen savun nousevan piipusta juhannusaattona.

Nyt on meidän aikamme katsoa viime vuoteen ja juuri käytyihin vaaleihin omalta osaltamme sekä tehdä tarvittavat linjaukset sen suhteen, onko toiminnassamme parantamisen varaa ja jos on, miten voimme sitä parantaa. Sillä puolueen ja sen kannatuksen kasvu lähtee paikallisesta toiminnasta. Koska jokainen alue on erilainen ja jokaisella alueella tiedetään itse parhaiten, minkälaista toimintaa ja politiikkaa siellä kannattaa harjoittaa. Puolueen tehtävä on tukea tätä paikallista toimintaa yhteisten arvojen pohjalta, kaikkialla.

Näillä sanoin avaan kokouksen ja toivon runsasta ja rakentavaa keskustelua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keskusta, politiikka, puoluevaltuusto, eduskuntavaalit, vaalit, puheenjohtaja, valkoinen savu, vuosikokous, eu-vaalit, analyysi

Miksi olen ehdolla eduskuntaan?

Perjantai 5.4.2019 klo 22:54

Olen koko aikuisikäni ollut mukana vähintään yhdessä yhdistyksessä. Parhaimmillaan pestejä yhdistyksissä tai muita vaikuttamisen ja tekemisen paikkoja minulla on ollut kymmenkunta yhtä aikaa.

Joihinkin lähdin mukaan oman kiinnostuksen kautta, toisiin minua pyydettiin jäseneksi tai muutoin toimimaan. Aina kun lähdin mukaan, innostuin toiminnasta ja sen kehittämisestä täysillä.

Kuntavaaleihin minua pyydettiin ensimmäisen kerran ehdolle jo 2008, mutta nuorimmainen oli silloin vielä niin pieni ja yhdistyspestejä useampi, niin kieltäydyin. Suostuin kuitenkin pyyntöön lähteä lautakunnan jäseneksi ja toisen varajäseneksi. Silloin lupasin, että seuraavalla kerralla lähden mukaan vaaleihinkin.

Näin myös tein. Neljän vuoden aikana ehdin luopua suurimmasta osasta yhdistyspestejä sekä seurakunnan kirkkovaltuustopaikasta. Päätin keskittyä täysillä kuntapolitiikkaan. Pidin lupaukseni ja ryhdyin kuntavaaliehdokkaaksi 2012. Pääsin heti läpi valtuutetuksi melko hyvällä äänimäärällä. Se antoi uskoa, että olen oikealla tiellä.

Halusin jatkaa seuraavissa vaaleissa ja äänestäjien kannatus eli äänimäärä lisääntyi. Siksi suostuin, kun minua pyydettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Olen aina ollut käytettävissä, jos tilaisuus tarjoutuu olla hyödyksi jollekin yhteisölle entistä enemmän.

Pääteemani valitsin läheltä omaa arkeani. Ruokaa me jokainen tarvitsemme joka päivä, monta kertaa. Nyt ruoantuottaja ei saa riittävää elantoa tekemästään työstä ja ottamastaan riskistä.

Työ on se, joka tulevaisuutemme ratkaisee. Saammeko politiikan avulla yritykset luomaan uusia työpaikkoja ja sitä kautta kasvattamaan työllisyyttä? Mitä enemmän työtä, sitä enemmän verotuloa ja sitä paremmin pystymme huolehtimaan niistä, jotka eivät sitä itse pysty tekemään.

Paljon on tullut lisää huolehdittavia sitäkin kautta, kun julkisissa rakennuksissa on ilmennyt aina vaan enemmän rakennus- ja varsinkin huolenpitovirheitä. Homeiset ja muutoin sisäilmaltaan epäterveet rakennukset on saatava korvattua terveillä palauttamalla hyvät rakentamistavat sekä "talonmiehet" vastaamaan kiinteistöjen huolenpidosta. Enkä pistä hanttiin puurakentamisen lisäämisellekään.

Puurakentaminen on myös yksi osa ratkaisua ilmastonmuutoksen torjuntaan. Meillä osataan metsänhoito. Siksi metsämme kasvavat yhä enemmän, vaikka pinta-ala ei lisäännykkään, jolloin hakkuitakaan ei tarvitse rajoittaa. Itse ajattelen niin, että meillä Suomessa on ilmasto-osaaminen ja ilmaston suojelu korkealla tasolla. Siksi meidän tulee viedä sitä osaamista niille alueille, joissa päästöt ovat kaikkein korkeimmat. Tästä hyödymme niin ilmaston paranemisena maailmanlaajuisesti kuin vientituloina omassa taloudessamme. Suomalaista ruoantuottajaa, haja-asutusalueella asujaa tai auton käyttäjää ei saa syyllistää eikä ilmastotoimenpiteitä saa maksattaa yksin heillä.

Lisätulot ovat tarpeen, jotta voimme parantaa maamme ja kansamme turvallisuutta. Poliisin, pelastuslaitoksen ja oikeuslaitoksen määrärahoja on kasvatettava, jotta joka puolella Suomea voimme luottaa edelleen niiden toimintaan ja ajantasaiseen apuun.

Turvallisuuteen vaikuttaa vahvasti myös maahanmuuttopolitiikka. Jokaisella ihmisellä ja valtiolla on velvollisuus auttaa hädänalaista ihmistä. Mutta missä menee hädänalaisuuden raja? Jos ihminen vaihtaa maata siksi, että hänellä on hengenvaara kotimaassaan, mutta syyllistyy uudessa maassa toisen ihmisen hengen vaarantavaan tekoon, eikö hänet pitäisi silloin palauttaa omaan maahansa?

Moni on sanonut, että Keskusta on unohtanut alkiolaisuuden. Minusta alkiolaisuuden ydin kuvastuu seuraavasta:

"Anna köyhälle rahaa, niin hän saa syödä kerran. Opeta hänet viljelemään maata ja hänellä on ruokaa aina."

Tämän vuoksi näen, että seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on ylläpitää työllisyyden kasvava kehitys. Ja siihen päästäkseen, sen on helpotettava yritysten mahdollisuuksia työllistää sekä pidettävä huoli, että jokainen työkykyinen on velvoitettu ottamaan vastaan työtä. Työkyvyttömät on saatava pois työttömyyskortistosta.

Työn vastaanottamisen edellytyksenä on riittävä ja laadukas koulutus. Edellisen hallituskauden säätötoimenpiteet olivat ymmärrettäviä tilanteessa, jossa olimme viime kauden alussa: velka kasvoi hurjaa vauhtia ja työttömien määrä lisääntyi. Tällä kaudella olemme saaneet talouden pohjan kuntoon, joten nyt voimme myös panostaa enemmän. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää opinnoissaan, mutta ovat mitä parhaimpia työntekijöitä. Siksi ammattiin pitää voida opiskella joustavasti. Jatko-opintokelpoisuus ei voi olla kaikille pakollinen, se pitää pystyä hankkimaan myöhemminkin.

Tässä lyhyesti ajatuksiani, laita viestiä tai tule tapaamaan minua kiertäessäni maakuntaa ja kerro oma näkemyksesi. Keskustellaan ja tehdään yhdessä entistä parempi Suomi.

Kommentoi kirjoitusta.

Ihminen on ihmiselle valvoja

Tiistai 12.2.2019 klo 13:12 - Sanna Kurki

Vanhuspalvelut nousivat jälleen otsikoihin viime viikolla, kun useista vanhustenhoivayksiköistä paljastui vakavia rikkeitä. 

Samanlaisia viestejä on kantautunut niin yksityisessä omistuksessa olevista kuin julkisista palveluyksiköistä. 

Julkisten rakennusten rakentamisvirheistä ja sisäilmaongelmista riittää uutisia ja kokemusperäisiä kommentteja tasaiseen tahtiin.

Omassa kotikunnassani tuli jälleen ilmi järjetön ilkivaltatapaus. Ne tuntuvat vain lisääntyvän koko ajan, jopa valtakunnan tasolla.

"Kenen pitäisi valvoa ja ketä?"

Näihin aiheisiin liittyvissä somekeskusteluissa, uutisoinnissa ja monen päättäjän lausunnoissa sanotaan valvonnan pettäneen. 

Ja heti perään tulee vaatimus valvonnan lisäämisestä. Mutta kenen pitäisi valvoa ja ketä?

Valtion viranhaltija? Eihän sellaisten väärinkäytöksistä olekaan uutisoitu, eiku. 

Rakennuttajan tekninen valvoja? Muistelen lukeneeni muutamista kaupunkien johtavien viranhaltijoiden päätössotkuista. 

Poliisi? No, tarvitseeko sanoa enempää kuin Aa… 

Tämä ei tarkoita, että kaikki samaa työtä tekevät olisivat epärehellisiä, mutta yksikin huono omena pilaa koko puun maineen.

Mikä sitten saa ihmisen ahnehtimaan rahaa toisten kustannuksella, tekemään huonoa työtä omankin maineen menettämisen uhalla tai tuhoamaan toisen ja varsinkin yhteistä omaisuutta? 

Millä perusteella taas toinen saa valvoa toista? 

Mikä takaa, ettei valvonta tai tarkastus petä?

Koska mikä on kaiken takana? 

Ihminen, jonka ei pitäisi olla luonnostaan paha. Mutta asuuko meissä sittenkin pahuuden geeni? Saako sen aktivoitumaan jokin tietty sykäys, kenties hukkuminen järjestelmään, onnettomuus tai puhdas sattuma? 

Miten voimme estää tämän? Vai voiko sitä estää?

Olisiko meidän aika ottaa itseämme niskasta kiinni ja vastata omista teoistamme sekä pitää aidosti huolta läheisistämme ja niistä, jotka eivät siihen itse pysty? 

Ja sitten katsoa vähän ympärillekin.

Blogi julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 11.2.2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valvonta, vanhuspalvelut, vanhustenhoiva, viranhaltija

Helppoa yrittämistä?

Torstai 17.1.2019 klo 14:45 - Sanna Kurki

Saa itse päättää mitä tekee ja milloin. Voi lomailla silloin kun huvittaa. Voi nostaa hyvää palkkaa. Riistää työntekijöitä. Kiertää veroja. Nostaa tukia. Tällaisia kommentteja saan välillä kuulla ja varsinkin lukea keskusteluissa koskien yrittämistä.

Ei ihan kuulosta tutulta, ainakaan oman kokemuksen perusteella. Itse olen ryhtynyt yrittäjäksi osittain olosuhteista johtuen, mutta olen kyllä suunnitellut yrittäjyyttä lapsesta saakka.

Nyt yrittämistä on takana yhteensä 23 vuotta. Matkalle on mahtunut paljon kaikenlaista. On ollut hyviä onnistumisen hetkiä, mutta myös vastoinkäymisiä.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että päädyin lopulta yrittäjäksi löydettyäni yritteliään miehen. Pyöritimme yhdessä maatilaa ja toiminimiyritystä. Ajan myötä maatila kasvoi ja toiminimi muutettiin osakeyhtiöksi. Samalla meistä tuli työnantajia.

Työnantajana toimimiseen liittyykin eniten mahdollisia kompastuskiviä. Silloin et päätä enää pelkästään omista asioista, vaan olet vastuussa myös työntekijöistä. Yhteiskunta asettaa työnantajalle paljon vaatimuksia.

Perehdytys, työterveyshuolto, työeläke-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutukset, työvaatetus, suojaimet, palkka ja sen laskenta. Nämä ovat pakollisia työsuhteen alkajaisiksi hoidettavia asioita, joista vastaa ja maksaa työnantaja.

Monilla aloilla vaaditaan vielä esimerkiksi ammattipätevyys, tulityö-, työturva-, tieturva-, trukki-. ensiapukortti, nosturintarkastus- ja/tai kylmäaineasentajan pätevyys ennen kuin saa edes aloittaa työn tekemistä.

Lukuisia vaatimuksia, koulutuksia, pätevyyksiä ja kortteja, jotka kaikki ovat maksullisia. Niistä on tullut uusi rahasampo ja kaiken maksaa työnantaja. Kaiken lisäksi ne pitää vielä uusia noin viiden vuoden välein.

Sitten lomat, työntekijän mahdollinen sairastuminen, hajoavat työvälineet, mahdolliset virheet ja niiden korjaus. Kaikki nämä kulut pitää saada katettua tuotteen tai palvelun myyntihinnalla. Niin ja onhan yrittäjäkin palkkansa ansainnut.

Ei yrittäminen siis kovin helppoa ole, mutta ei sen tarvitsekaan. Pääasia, että tykkää (ainakin suurimman osan ajasta) siitä mitä tekee. Mutta kyllä sitä toivoo, että yhteiskunta arvostaa yrittäjyyttä ja helpottaa yrittämisen edellytyksiä.

Kirjoittaja nauttii kuitenkin yrittämisestä kaikkine tunnetiloineen.

Blogi julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 14.1.2019.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäminen, yrittäjyys, Sanna Kurki, Keskusta, Uusimaa