Ehdokaspuheeni Keskustan Uudenmaan piirin puheenjohtajavaalissa 9.11.2019

Lauantai 9.11.2019 klo 18:19

Arvoisa piirikokousväki:

Enin on aina vaadittava itseltään. - Näin totesi jo Kerttu Saalasti aikanaan.

Tänään täällä Pukkilassa olemme uuden edessä. Uusi piirihallitus pääsee työstämään piirimme historian ensimmäistä puoluekokousta Vantaalla. Siinä on siemen kannatuksen nousulle. Meidän tehtävä on saada se kasvuun.

Olemme kuulleet viime aikoina kritiikkiä siitä, että piirimme ei toimi kunnolla. Että piirin tarkoitus on hukassa eikä viesti kulje. Piirin ääni ei kuulu tarpeeksi puolueen sisällä, eikä tekemisemme avaudu äänestäjille.

Minä uskon, että me pystymme löytämään ratkaisut. Tänään valittavan piirihallituksen on käytävä perusteellinen kehityskeskustelu. Meidän on ravistettava niin omia ajatusmallejamme kuin järjestöllisiä rakenteita. Ja kuten Saalasti, myös minä näen, että saadaksemme yhtälön toimimaan, on muiden syyttämisen sijaan katsottava ensin itseään, enin on aina vaadittava itseltään.

Meidän täytyy selkeyttää piirin rooli itsellemme. Meidän on päivitettävä piirin viestintätyökalut ja niiden mukaisesti tehostettava näkyvyyttämme maakunnassa. Meidän pitää
myös parantaa sisäistä viestinkulkua läpi kaikkien puolue- elinten. Osana tätä näen aluetyöryhmien vahvistamisen.

Keskustan arvoista minulle tärkeimmät ovat vapaus ja vastuullisuus sekä ylisukupolvisuus. Minun Keskustani on keskusteleva, ratkaisuhakuinen ja juurensa tunteva. Sellaisen haluan myös Keskustan Uudenmaan piirin olevan. Tiedän, että pääsemme tähän yhdessä tekemällä.
Meidän on tuettava nykyisiä aktiiveja jaksamaan, mutta löydettävä myös uusia toimijoita. Niin yhdistyksissä kuin piirissä. Meidän tulee tehdä enemmän yhteistyötä nuorten ja naisten piirien kanssa.

Kuluneen vuoden aikana olen ollut ehdokkaana puoluevaltuuston varapuheenjohtajavaalissa ja eduskuntavaaleissa. Tukiryhmäläisenä puolueen puheenjohtajavaalissa. Häviöt eivät ole lannistaneet, vaan antaneet sisua jatkaa kehittymistä. Nälkää on.

Siksi minä, syntyperäinen uusmaalainen aatesisarenne, pyrin piirimme puheenjohtajaksi. Jotta voi tulla valituksi, on oltava ehdolla. Jotta voi tulla valituksi, tarvitaan myös luottamusta. Sitä pyydän nyt teiltä.

Olen ehdolla, koska koen, että kuuntelijaa ja tekijää tarvitaan. Olen ehdolla, koska enin on aina vaadittava itseltään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskusta, Uudenmaan piiri, yhdessä, luottamus, arvostelu, kuuntelu, tekeminen

Hei haloo?!?

Tiistai 5.11.2019 klo 9:21

Rajoja ja rakkautta tarvitaan lisää

Mihin menet? Kenen kanssa? Aja varovasti. Yhdeltätoista kotiin. Mitä teitte? Oliko kivaa? Nyt nukkumaan.

Sanoja, joita tuskin kukaan nuori haluaa kuulla tai joihin ei ainakaan haluta vastata. Sanoja, jotka jokaisen huoltajan pitäisi kuitenkin muistaa ja jaksaa kysyä. Vaikka vastaukset eivät aina tule helposti. Kysy uudestaan. Ja uudestaan. Ja saa kysyä, vaikka ei olisikaan oma huollettava kyseessä.

Keskustelimme kotikunnassani viime viikolla nuorista. Siitä mitä heille kuuluu ja miksi esiin on noussut ongelmia kiusaamisen ja muun ongelmakäyttäytymisen tai päihteiden muodossa. Ja mitä me aikuiset voisimme asialle tehdä.

Lähipoliisin viesti oli selkeä: Muistakaa kaksi asiaa – rajat ja rakkaus. Ole läsnä, kysele ja kuuntele. Tutustu nuorten kavereiden vanhempiin, pitäkää nuorista huolta yhdessä. Tukekaa toisianne ja tehkää yhteistyötä.

Silmiä ja korvia ei pidä sulkea. Meillä kaikilla aikuisilla on velvollisuus toimia, jos näemme jotain laitonta tai epäsopivaa tapahtuvan tai jos olet huolissasi jostakusta. Aina ei uskalla tai voi mennä itse suoraan väliin, ja sekin on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Vähintä, mitä silloinkin voi tehdä, on että kertoo asiasta jollekin. Ota yhteys vaikka koulukuraattoriin, kunnan tai seurakunnan nuorisotyöntekijään, perheohjaajaan tai suoraan poliisiin. Siten voit estää isomman vahingon syntymisen.

Joskus voi kuitenkin tuntua siltä, että tilanne karkaa käsistä oman nuoren kanssa, vaikka on noudattanut ohjeita ja koittanut huolehtia parhaansa mukaan. Silloinkin pitäisi uskaltaa pyytää apua.

Nuoren elämässä tärkeässä roolissa on myös kouluyhteisö. Koulukaverit, ystävät, opettajat ja muu koulun henkilökunta. Joillekin nuorille koulu on ainoa paikka, jossa heille asetetaan sääntöjä. Jos sääntöjen noudattaminen koulun ulkopuolella on vaikeaa, ei se usein luonnistu koulussakaan.

Taannoin käytettiin termiä ”Koko kylä kasvattaa.” Tämä on varsin hyvä tapa vieläkin. Monin paikoin nuorten ajoittain lisääntynyttä ongelmakäyttäytymistä on saatu hillittyä vanhempien ja muiden kuntalaisten yhteisillä pelisäännöillä. On sovittu nuorille yhteiset kotiintuloajat, on muodostettu vanhempien viestiryhmiä yhteydenpitoon ja otettu käyttöön muita yhteisöllisiä tapoja. Nuoret on otettu mukaan päätösten tekemiseen, ja sitä kautta molemminpuolinen luottamus on kasvanut.

Teksti on julkaistu alunperin Uusimaan kolumnina 5.11.2019

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvää maaseudun naisten päivää!

Tiistai 15.10.2019 klo 23:20

Hyvää maaseudun naisten päivää kaikille "kollegoille"!
 
Olen ylpeä ja onnellinen, kun saan olla yksi tähän joukkoon kuuluvista. Mutta tämän päivän - tai oikeastaan jo pitkän ajan - uutisoinnit maaseudusta, maataloudesta, ruoantuotannosta ja syömisestä saavat mielen matalaksi.
 
Miksi minä ja kaltaiseni olemme joidenkin mielestä pahoja ihmisiä vain koska
- asumme maaseudulla
- harjoitamme maataloutta eli
- tuotamme ruokaa ja
- syömme sekaravintoa eli sekä kasviksia että lihaa?
 
Luonto on minulle tärkeä. Ilman sitä, en pystyisi harjoittamaan ammattiani. Minun täytyy tuntea luonnon lait pärjätäkseni sen kanssa. Rakastan luonnossa oleilua, se rauhoittaa ja hellii kaikkia aisteja. Siksi haluan pitää luonnosta huolta.
 
Meillä Suomessa on paljon sellaista peltoa, jossa ei paljon muuta kasva kuin nurmikasvit. Nekin tosin tarvitsevat vettä, mutta ne myös parantavat maan kasvukuntoa syvälle ulottuvilla juurillaan.
 
Ihminen ei pysty nurmea käyttämään suoraan ravinnoksi. Useimmiten sen syökin lehmä, joka muuttaa nurmen elimistössään maidoksi. Loppu tulee ulos lantana, joka peltoon päätyessään muhevoittaa maata ja antaa kasveille kasvuvoimaa eli ravinteita. Tämä on luonnollista kiertokulkua.
 
Jos lehmää ei olisi, pellolla kasvatettaisi ihmisravinnoksi suoraan kelpaavia kasveja, kuten viljoja tai juureksia. Siis jos ne siinä kasvavat. Myös ne tarvitsevat ravinteita. Mistä niitä saadaan, jos ei ole eläimen lantaa käytettävissä? Niitä valmistetaan keinotekoisesti kaivoksista kaivetuista alkuaineista.
 
Pelkässä yksipuolisessa kasvintuotannossa (siis ilman nurmikasveja ja eläinten lantaa), peltoon ei tule juurikaan orgaanista ainesta. Silloin viljely köyhdyttää maata ja aiheuttaa eroosiota enemmän, kun maan multavuus vähenee.
 
Parasta luonnolle, ympäristölle ja ilmastolle on siis se, että meillä on omasta takaa monipuolinen luonnolliseen kiertotalouteen perustuva ruoantuotanto eli sekä kasvintuotantoa että eläimiä. Näin voimme välttyä pahojen katovuosien ja maan köyhtymisen aiheuttamasta ravintovajauksesta.
 
Iso tekijä kaikissa ympäristöön liittyvissä asioissa on myös liikkuminen. On paljon parempi syödä luonnollisesti kotimaassa kasvavaa ravintoa, kuin lennättää tai laivata sitä jopa kaukomaita myöten. Varsinkin, kun monissa muissa maissa ruoantuotanto vähentää sademetsiä, kuluttaa vähäisetkin pohjavedet, saastuttaa ympäristön ja sairastuttaa ihmiset viljelyssä käytettävillä myrkyillä.
 
Pyydän siis, että mietit uudemman kerran, ennen kuin poimit kaupan hyllystä kärryysi riisipaketin, soijarouhetta, avokadoja tai mitä tahansa ulkomailla tuotettua, jota kasvaa myös kotimaassa.
 
Kokeile riisin sijasta ohrahelmiä, korvaa soija härkäpavuilla, vaihda avokado omenaan ja tyrnimarjoihin. Vaihtoehtoja on. Syö vapaasti enemmän kasviksia ja jätä liha pois ruokavaliostasi, jos haluat tehdä sen oman hyvinvointisi takia. Mutta älä tuomitse kotimaista lihaa muiden lautasilla ja kehota korvaamaan sitä ulkomailta rahdatuilla kasvikunnan tuotteilla pelkästään ilmaston takia. Muista, että kotimaassa tuotettu elintarvike tuo työtä myös monelle muulle kuin viljelijälle. Ehkä jopa sinullekin. Ja kaupan päälle saat maailman puhtainta ja turvallisinta ruokaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvä paha direktiivi

Torstai 10.10.2019 klo 8:06

Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuoden 1995 alusta lähtien. Päätös syntyi niukasti kansanäänestyksellä. Enemmistö puolsi liittymistä EU:n etuihin nojaten.

Onhan liittymisestä hyötyäkin ollut. Kun otimme yhteisvaluutta euron käyttöön, ei enää tarvitse vaihtaa rahaa matkustaessa Unioniin kuuluvissa euroa käyttävissä maissa. Suurin osa EU:n maista ja muutama muu ovat solmineet Schengenin sopimuksen ja näiden maiden välisillä rajoilla ei tarvitse vilauttaa passiakaan enää. Matkustamisesta ja liikkumisesta maiden välillä on siis tullut helpompaa. Paikallisia poikkeuksiakin toki on.

Kaupankäynti EU:n maiden välillä on helppoa ja Unionin jäsenmaiden kansalaiset voivat opiskella vapaasti muissakin EU-maissa kuin kotimaassaan.

Euroopan Unionin jäsenmaat ovat sopineet noudattavansa yhdessä päättämäänsä lainsäädäntöä. Perustamissopimuksessa määriteltyihin tavoitteisiin pyritään EU-lainsäädännöllä, johon sisältyvät asetukset, direktiivit, päätökset, suositukset ja lausunnot.

Asetukset pitää toteuttaa jokaisessa maassa kokonaisuudessaan, ne sitovat jäsenvaltioita. Päätöksetkin on toteutettava sellaisenaan, mutta ne koskevat vain niitä, joille ne on osoitettu. Suositukset taas eivät ole sitovia eikä niillä ole oikeudellisia seurauksia. Lausunnoilla toimielimet voivat kertoa kantansa asiaan, mutta nekään eivät sido ketään, eikä niillä ole oikeudellisia velvoitteita.

Direktiivi sen sijaan on joustava väline, joka määrittelee tavoitteet, joihin jokaisen jäsenvaltion on päästävä. Mailla on kuitenkin oikeus päättää itse niiden lakien sisällöstä, joilla tavoitteet saavutetaan. Tavoitteisiin tähtäävässä kansallisessa lainsäädännössä olisi mahdollista ottaa huomioon maakohtaiset olosuhteet läheisyysperiaate huomioiden.

Suomessa direktiiviä pidetään useimmiten suoraan kansalliseen lainsäädäntöön siirrettävänä lakina. Tämän takia mm. merimetsokannan räjähdysmäinen kasvu vie elinolot monelta muulta lajilta luontotuhoista tai elinkeinonharjoittajille aiheutuvista ongelmista puhumattakaan. Myöskään kevytautoja ei EU-direktiivi sinänsä kiellä, mutta Suomen tapa vahvistaa tämä lainsäädäntö, on ristiriidassa ajokorttidirektiivin kanssa. Onneksi nämä asiat ovat korjattavissa, ovathan?

Kannustan kysymään EU:sta Europe Directiltä.

Julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 10.10.2019 https://www.uusimaa.fi/blogi/808935-hyva-paha-direktiivi

Kommentoi kirjoitusta.

Suomalainen naudanlihako ilmastopahis?

Sunnuntai 6.10.2019 klo 15:27

SUOMALAINEN NAUDANLIHAKO ILMASTOPAHIS?

Iltasanomat julkaisi 5.10.2019 Pasi Jaakkosen artikkelin suomalaisen naudanlihan päästöistä tai oikeammin niiden romahduttamisesta.

”Nautakarjan päästöihin syventyneitä tutkijoita harmittaa tapa, millä naudanlihaa on käsitelty suomalaisessa ilmastokeskustelussa viime aikoina.

Sitra ohjeisti luopumaan punaisesta lihasta ja maitotuotteista. YK:n alainen kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC korosti naudanlihan syönnin kielteisiä ilmastovaikutuksia. YK:n elintarvikejärjestö FAO listasi naudanlihantuotannon maailmanlaajuiset ongelmat.”

Tutkijat kertoivat, että kansainvälisistä raporteista on nostettu keskusteluun uhkia, joita täällä ei ole. Maailmalla on nostettu esiin 11 ympäristöhaittaa, joista meillä merkittäviä on vain kaksi – naudan metaanipäästöt ja vesistöjen rehevöityminen.

Suomalaisten nautojen osuus maailman kaikkien nautojen metaanipäästöistä on 0,14 %. Sen sijaan sademetsien raivaamiseen soijantuotannon tarpeisiin, metsien tahallisen polttamisen tai pohjavesien hupenemisen kanssa suomalaisella nautakarjataloudella ei ole mitään tekemistä. Suomalaiset naudat eivät saa soijaa rehun mukana, vaan niitä ruokitaan nurmella ja ruokintaa täydennetään rehuviljalla sekä soijattomilla valkuaisrehuilla kuten herneellä tai härkäpavulla.

Nautakarjan kasvatuksen vähentäminen kyllä vähentää märehtivien nautojen metaanipäästöjä, mutta samalla se kasvattaa rehevöitymistä. Tämä johtuu tutkimusten mukaan siitä, että kun monivuotinen nurmikasvusto vaihdetaan yksivuotisiin viljaan tai kasviksiin, lisääntyy ravinnehuuhtouma.

Tuotanto on myös tehostunut, jolloin tiettyyn maitomäärään päästään entistä vähäisemmällä rehumäärällä ja siksikin päästöt maitokiloa kohti ovat laskeneet. FAO:n mukaan maitokilon hiilidioksidipäästöjen keskiarvo maailmassa on 2,5 kg, kun se Suomessa on 1,1 kg. Maidontuotannon metaanipäästöt ovat laskeneet Suomessa myös absoluuttisesti laskettuna.

Pitää myös muistaa miksi maidon- ja lihantuotantoon on alun alkaen siirrytty. 1867-68 sääoloista aiheutuneet katovuodet johtivat Suomessa kuolleisuudella mitattuna Euroopan pahimpiin kuuluvaan nälänhätään. Vastaava on koettu samoihin aikoihin ainoastaan Irlannissa, joka on Suomen lailla yhä maidonkulutuksen huippumaa.

Vastaavan nälkäkatastrofin uusiutuminen haluttiin estää ja siksi kenraalikuvernööri Nikolai Adlerberg vaati muuttamaan maanviljelyn painopistettä sääherkästä viljanvileystä karjankasvatukseen ja rehuviljelyyn. Maidolla ja siitä valmistetuilla tuotteilla voitiin korvata viljan puutetta ravitsemuksessa. Viimeisenä oljenkortena syötiin lehmä hengissä pysymiseksi. Nautakarjatalous sopi Suomeen, koska nurmi kasvaa ja pärjää täällä hyvin. Pian maidosta jalostetuista tuotteista tuli myös merkittävä osa vientiä. Edelleen noin 80 % Suomen naudanlihan tuotannosta tulee maidontuotannon sivutuotteena ja se on yksi suomalaisen naudanlihan vahvuus.

Lehmän tuottama metaani syntyy pötsissä märehtimisen seurauksena ja se on hankala juttu ilmaston kannalta, mutta tutkijoiden mukaan sitäkin pystytään vähentämään. Voi olla, että metaanipäästöistä voidaan päästä jopa kokonaan eroon. Naudat hyödyntävät ravinnossaan myös monien muiden tuotantoketjujen sivuvirtoja kuten kasvisruokien valmistamisessa syntyviä jätteitä, jotka saattaisivat muutoin päätyä kaatopaikoille.

Lehmän lanta taas on osa luonnon ravinnekiertoa. Siitä saadaan kasvuvoimaa niin elintarvike- kuin rehukasveille. Lisäksi siitä voidaan tuottaa ensin sähkö-, lämpö- ja liike-energiaa biokaasun muodossa ja lopputuote käyttää edelleen lannoitteena.

Naudanlihan vähentäminen ei siis ole merkittävässä asemassa ilmastonmuutosta vastaan taistellessa, vaan suurin huomio on kiinnitettävä fossiilisten energialähteiden korvaamiseen uusiutuvilla. Tässäkin hommassa naudat ovat hyödyllisiä apulaisia.

Sanoisin, että lehmä on melkoisen mukava kumppani meille ihmisille. Lukaise koko juttu ja kommentoi mitä ajatuksia se sinussa herätti.

Alkuperäinen artikkeli: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006263132.html

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naudanliha, Suomi, maidontuotanto, nälänhätä, ravitsemus, nurmi, rehu, viljantuotanto, ruoka

Kyllä onnistuu - ku tekee vaa

Keskiviikko 4.9.2019 klo 8:03

Otsikossa on kiteytettynä viime perjantaina Askola-Areenalla pidetyssä johtamisen innostamisseminaarissa saamani paras oppi. Sen antoi kukapa muukaan, kuin samana aamuna jatkosopimuksen Leijonien ohjaksissa saanut päävalmentaja Jukka Jalonen.

Alun perin ajatus lähti kuulemma eräältä pelaajalta. Jalonen muovasi ajatuksesta joukkueelle merkittävän ohjenuoran. Otsikko on oma jalosteeni lausahduksesta. Jos ei tee, tai edes aloita, ei voi onnistua. Parhaiten onnistuu, kun tekee kovasti työtä, mutta ei pingota tai yliyritä. Tekee vaan. Sieltä se sitten tulee, selkärangasta, takaraivosta, lihaksista. Onnistumisen mahdollisuus on paljon suurempi kuin pingottamalla yritetty.

Toinen seminaaripäivän tärkeistä opeista liittyy siihen, että ole ylpeä saadessasi edustaa sitä, kenelle tai kenen puolesta teet. Leijonat edustavat Suomea, kunnanvaltuutettu kuntaa eli kuntalaisia, yhdistyksen hallituksen jäsen yhdistystä eli yhdistyksen jäseniä. Kun edustaja on terveesti ylpeä edustettavasta, hän myös tekee parhaansa työssään.

Kolmas kärki päivän pistesaldossa menee ajatukselle ”Tiimi on timanttia”. Silloin kun tekemässä on useampi henkilö eli kyseessä on joukkuelaji, on tiimityöskentelyllä äärimmäisen tärkeä rooli myös yksilön menestymisen kannalta. Ehkä paras kiteytys tästä kuului jotenkin näin: ”Musta tuntui, että kaikki muut halusivat mun onnistuvan.”

Kohtasin Jalosen tilaisuuden lopulla ja ehkä yllätyin vähän. Hän jutteli rennosti kaikkien kanssa, antoi nimikirjoituksia ja suostui yhteiskuviin. Hänellä ei ollut kiire minnekään, hän kohtasi jokaisen yksilönä. Hän siis toimii kuten opettaa. Ylikasvaneesta egosta, jollainen voisi olla mahdollinen hänen asemassaan, ei ollut tietoakaan.

Seuraan jääkiekosta vain Leijonien isoimmat turnaukset. Harvoin muistan pelaajien, saati valmentajien nimiä. Suomen joukkue on minulle se ykkönen. Mutta nyt voi olla, että seuraavien kolmen vuoden aikana pelattavissa turnauksissa huomioni kiinnittyy ehkä jopa eniten päävalmentajaan.

Yhtä ylpeä, kuin Jalosen Leijona-joukkueesta, olen Askola-Areena Oy:n tiimistä, joka perjantain seminaarin järjesti. Siinä sai kotikuntamme Askola melkoisen laajaa mainosta. Ja kaikki tämä tapahtuu, kun tekee vaan.

Kirjoittaja on omistaan ylpeä Askolan kunnanvaltuuston puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan kolumnina 4.9.2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onnistuminen, johtaminen, tiimi, ylpeys, leijonat, jalonen

Paikallispostista

Sunnuntai 4.8.2019 klo 23:07

POSTI KULKEE KUNHAN KUSTI POLKEE

”Lain tarkoituksena on turvata postipalveluiden ja erityisesti yleispalvelun saatavuus tasapuolisin ehdoin koko maassa.” lukee Postilaissa 415/2011.

Kotikunnassani moni kuntalainen - niin asukas kuin yritys - on tällä hetkellä sitä mieltä, että yllä oleva lain kirjain ei täyty. Aiheen epäilylle on antanut Posti ihan itse.

Askolaan avattiin näet Suomessa ensimmäinen pilottikohde OmaPosti-kioski. Sieltä löytyy eri kokoisia koodilla avattavia laatikoita 177 kappaletta eli pakettiautomaatti sekä kone, jossa on näyttöruutu. Mutta ihmistä siellä ei ole. Siis Postin edustajaa tai muuta työntekijää hoitamassa asiakaspalvelua.

Kioski on ollut toiminnassa 27.6. lähtien. Kävin itse tutustumassa siihen vasta kuluneella viikolla, ilman palvelutarvetta tosin. Kohteen löytää melko helposti. Kioskin edessä on ilmaisia parkkipaikkoja normaalisti riittävä määrä. Jos talossa on tapahtumia esim. kirjastossa, ovat parkkipaikatkin kortilla. Paikalle on helppo tulla myös kevyellä liikenteellä sekä linja-autolla – silloin jos sellainen vielä kulkee.

Oven saa melko kevyesti auki, mutta sähköistä avausmahdollisuutta en ainakaan huomannut. Kioskin lattia on pihatasoa alempana, joten pari porrasta on peitetty luiskoilla. Itse meinasin kompastua niissä, mutta ehkä se menee ihan omaan piikkiin, jos ei katsele jalkoihinsa.

Kioskissa ei ollut muita, joten pääsin ympärille katseltuani kokeilemaan automaattia. Niitä on kioskissa vain yksi, joten ruuhka-aikaan joutunee odottamaan samalla lailla kuin yhden asiakaspalvelijan pisteessä. Tosin aikaa voi mennä enemmänkin, jos joutuu ottamaan yhteyttä asiakasneuvojaan videoyhteyden kautta.

Koneen näyttöruutu on isohko ja melko sopivalla korkeudella varmaankin suurimmalle osalle käyttäjistä. Sitä en löytänyt, onko siinä korkeussäätöä esim. pyörätuoliasiakasta varten. Käyttöliittymä on ensi vaikutelmalta selkeä ja helppo. Valitset ruuduista sen, mitä palvelua haluat. Kirjatun kirjeen vastaanotto tai lähetys tai muut lisäpalvelut eivät koneen mukaan vielä onnistu. Kirjepostilaatikkoa en myöskään nähnyt kioskin yhteydessä.

Jos tarvitset apua, klikkaat yläkulmassa näkyvää videopuheluruutua. Sen toimivuutta en testannut. Mietin vain, että onkohan meidän kioskilta suora ”kuuma linja” asiakaspalveluun, vai joutuuko siinäkin jonottamaan. Ja onko alueellamme riittävät yhteydet sen toimia?

Tällä kertaa en ostanut mitään, mutta kun jotain ostaa, pitää se maksaa kortilla. En päässyt selvyyteen onnistuuko Mobile Pay tai mitä näitä nyt on muita maksumahdollisuuksia. Käteinen ei kuitenkaan käy.

Tällä hetkellä kioski on siis kuin toinen pakettiautomaatti + tietokone. Toinen siksi, että ensimmäinen sijaitsee Pappilantien toisella puolella kaupan eteisessä. Siitäkin voi noutaa ja lähettää paketteja netin tai OmaPosti-sovelluksen kautta ostettuna. Ainoa ero taitaa olla, että kaupan lokeroihin mahtumattomat paketit jätetään kaupan kassalle noudettavaksi, kioskiin mahtumattomat tai liian suuret paketit viedään Porvoon keskustamarketin postiin.

Vielä en ole löytänyt ohjetta siihen, kuinka iso paketti kioskiin mahtuu tai milloin luvatut yleispalvelun piiriin kuuluvat palvelut tulevat saataville. Niin tai mihin jätetään virheellisesti jaetut lähetykset palauttamista varten, kuten laki määrää.

Askolan kunta on tehnyt asiasta selvityspyynnön Traficomille ja pyytänyt myös Kuntaliittoa ottamaan kantaa asiaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: posti, asiakaspalvelu, ihminen, kone, paketti, automaatti, Askola, pilotti

Uusmaalaisuus - mitä se on?

Maanantai 1.7.2019 klo 14:57

Kolumnini Uusimaassa 1.7.2019

Mistä tunnet sä heimoveljen? Mikä yhdistää uusmaalaisia vai tunnistaako meitä saman maakunnan asukkaiksi? Tätä pohdin kirjoituksessani.

UUSMAALAISUUS – MITÄ SE ON?

” Uusimaalainen identiteetti tuntuukin minusta erittäin vaikealta määritellä.” Näin kirjoitti Miikka Yli-Jussila kirjoituskilpailussa, jossa etsittiin uusmaalaisuutta kuvaavia tekstejä. Olen pitkälti samaa mieltä Jussilan kanssa. Aihe kun on mietittänyt minuakin viime aikoina entistä enemmän.

Olen itse syntyperäinen uusmaalainen, itäosassa maakuntaa koko ikäni asunut. Porvoossa syntynyt, 7-vuotiaasta Askolassa asunut, opiskelemassa käynyt Järvenpäässä ja Orimattilassa.

Järjestötoiminnan kautta olen tutustunut kotimaakuntaan laajemminkin. Fyysiset rajat tunnistan ja kuntien nimet ovat jääneet mieleen. Olen jopa käynyt jokaisessa kunnassa, tuttuja ja kavereita löytyy joka puolelta.

Siltikin mietin usein, mitä on uusmaalaisuus? Mikä meitä yhdistää? Viimeksi sysäyksen tälle mietinnälle antoi reissaaminen Koivistolle evakkojen ja heidän jälkeläistensä porukassa. Karjalaisuus on juurensa tuntemista, iloisuutta, yhteisöllisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Puhumattakaan murteen nuotista. Se on ominaista karjalaisille ja sen tunnistaa myös ulkopuolinen. Mistä meidät uusmaalaiset tunnetaan? Onko meillä jotain yhteistä kuvaajaa, josta meidät tunnistaa nimenomaan uusmaalaisiksi?

Uudellamaalla asuu suomalaisista noin kolmannes. Ja siitä reilu kolmannes Helsingissä, pääkaupungissamme. Suuri osa uusmaalaisista on syntynyt muualla, joko Suomessa tai ulkomailla. Uusimaa onkin kuin sulatusuuni eri puolilta tulleille ihmisille.

Alueenakin Uusimaa on kuin Suomi pienoiskoossa, täältä löytyy pääkaupungin lisäksi muita isoja ja pienempiä kaupunkeja sekä eri kokoisia kuntia. Eli meiltä löytyy kaikkea bulevardista korpimetsään. Maakunnan fyysinen muoto on jakanut alueen neljään osaan: länsi-, keski- ja itä-Uusimaahan sekä pääkaupunkiseutuun. Niistä jokainen voisi olla oma maakuntansa. Ja osa on ennen ollutkin. Isompaan sulautuessa, on ehkä identiteettikin laimentunut tai ainakin muuttanut muotoaan.

Toivottavasti voimme tulevan seutuneuvoston myötä vahvistaa ainakin itäisen Uudenmaan identiteettiä. Sillä on tärkeä rooli myös alueen elinvoiman ja yhteistyön kehittymisen kannalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusimaa, uusmaalaisuus, karjalaisuus, evakko, identiteetti, itäinen uusimaa, askola, porvoo, murre, kirjoituskilpailu

Päätöksenteossa

Lauantai 25.5.2019 klo 13:25

Tämä on ollut tapahtumarikas viikko kuntapolitiikan saralla. Maanantaina oli kunnan talouden tasapainottamistyön ohjausryhmän kokous, tiistaina Uudenmaan jätelautakunnan kokous ja keskiviikkona vielä valtuustoseminaari talouden tasapainottamisesta.

Talouden tasapainotustyö on vielä kesken, joten ei siitä vielä enempää. Kunnanjohtaja vastaa tiedottamisesta sen suhteen.

Jätelautakunnan kokous on sen sijaan herättänyt vilkasta ja vivahteikasta keskustelua niin etu- kuin jälkikäteen. Siksi päätin kertoa hieman omasta roolistani päätöksenteossa. Koko jätelautakunnan puolesta kommentoi puheenjohtaja Elin Andersson Porvoosta.

Olen Uudenmaan jätelautakunnan jäsen Askolan kunnan edustajana. Lautakunnan esityslistalla oli tiistain kokouksessa asumisessa syntyvän jätevesilietteen kuljetusjärjestelmästä päättäminen.

Esittelijän eli viranhaltijan pohjaesitys oli, että lautakunnan alueella siirrytään kunnalliseen jätevesilietteen kuljetukseen. Kokouksessa annettiin vastaesitys, jonka mukaan Uudenmaan jätelautakunta päättää ottaa käyttöön kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetusjärjestelmän alueellaan. Äänestyksen jälkeen lautakunnan päätökseksi tuli vastaesitys.

Itse äänestin pohjaesityksen eli kunnallisen kuljetusjärjestelmän puolesta. Miksikö?

Jätelautakunnan toimintaa ohjaa laki. Se antaa kunnille mahdollisuuden valita joko kunnan järjestämä lietteenkuljetus tai kiinteistön haltijan järjestämä kuljetus. Kunnallisen järjestelmän valinnalle laki ei määrittele ehtoja. Valittaessa kiinteistön haltijan järjestämä lietteen kuljetus, pitää lain mukaan kolmen ehdon täyttyä.

Kunnallista päätöksentekoa ohjaa hallintolaki. Hallintolain mukaan päätös on aina perusteltava. Pohjaesitys oli perusteltu, mutta muutosesitystä ei perusteltu millään lailla. Siinä ei todistettu mitenkään, että laissa säädetyt ehdot täyttyvät. Tämän vuoksi kannatin pohjaesitystä. En siis vastusta kiinteistön haltijan järjestämää jätevesilietteenkuljetusta, jos sille on esittää pitävät perustelut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päätös, pohjaesitys, vastaesitys, perustelu, jätevesiliete, kuljetusjärjestelmä, kunnallinen, haltijan järjestämä

Kotimaista ruokaa - miksi?

Keskiviikko 8.5.2019 klo 23:16

Kuka tuottaa sinun ruokasi ja millä hinnalla?
Tssää kolumnini Uusimaassa 6.5.2019.

KOTIMAISTA RUOKAA – MIKSI?
Kirjoitan tätä vapun päivän iltana. Olen tänäänkin lukenut sosiaalisessa mediassa viestejä, joissa maristaan siitä, että ruoantuottajat tekevät työtä palkansaajan palkallisena vapaapäivänä, kun siitä tulee ääni- tai tuoksuhäiriöitä. Ja siitä, että ruoantuotannosta välillisesti palkkansa saava näyttää maantiellä kansainvälistä sormimerkkiä traktorilla ajavalle ruoantuottajalle, siis työnantajalleen.
Ruoantuottajat tekevät työtään luonnon ehdoilla. Kun ilmat ja maa ovat kylvöille kohdillaan, silloin ei katsota kalenteriin, että onko vappu, äitienpäivä tai juhannus – silloin painetaan töitä tarvittaessa kellon ympäri. 
Kun ruoantuottaja saa tekemästään työstä asianmukaisen ja kustannuksia vastaavan korvauksen – aivan kuten palkansaajan tulee saada työpanostaan vastaava korvaus – hänen toiminnastaan syntyy verotettavaa tuloa. Miinusmerkkisestä tuloksesta ei makseta yhtään veroa. 
Toiminnassaan ruoantuottaja ostaa raaka-aineita ja palveluja toisilta yrittäjiltä. Näin hän omalta osaltaan tarjoaa työtä aika monelle palkansaajalle, joka saa työstään palkan, josta maksaa veroa yhteiskunnalle.
Eli maataloustulon kasvattaminen on hyvä juttu. Koko Suomelle. Suomen pitäisi kasvattaa maataloustuloa 500 miljoonaa. Miten siihen sitten päästään? Yksinkertaisin keino on se, että jokainen suomalainen käyttää joka päivä 0,30 euroa enemmän kotimaisiin elintarvikkeisiin. Viikossa tämä tekee noin kaksi euroa. Vuodessa satasen. Kulutusta ei tarvitse lisätä, vaan helpoiten tämä onnistuu vaihtamalla ulkomainen tuote kotimaassa tuotettuun.
Jos tämä lisäys menisi suoraan kaupan ja teollisuuden läpi tuottajalle, syntyisi viidensadan miljoonan lisäys maataloustuloon, josta tulisi tuottajien positiivisten tulosten kautta noin sadan miljoonan euron verotulon lisäys yhteiskunnan kassaan.
Elintarvikkeiden lisäksi, kun pyrit hankkimaan kaikki muutkin tuotteet kotimaisina, annat työtä ja toimeentuloa aika monelle suomalaiselle sekä verotuloa Suomen valtiolle ja sen kunnille.

Kirjoittaja on kotimaisen ruoan tuottaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotimainen, ruoka, maatalustulo, kuluttaja, tuottaja, verotulo, työ, palkansaaja

Avauspuheeni Askolan Keskustan vuosikokouksessa 29.4.2019

Maanantai 29.4.2019 klo 22:20 - Sanna Kurki

Tervetuloa Askolan Keskusta ry:n sääntömääriseen vuosikokoukseen tänne Särkijärven Jukolaan. Tämä talo on minulle henkilökohtaisesti merkityksekäs paikka. Onhan isänisänisäni ollut rakentamassa tätä. Olen harrastanut tuolla salissa tanhuja, esiintynyt lavalla nuorisoseuran joulunäytelmissä, ollut mukana useammissa talossa vietetyissä juhlissa ja olenpa tavannut miehenikin tanssikurssilla tämän katon alla. Tänne on aina mukava tulla erilaisissa yhteyksissä. Taloa ylläpitävä yhdistys ja kylän väki tekevät arvokasta työtä paikallisen perinteen, toiminnan ja yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi. Tälle toiminnalle ja näille ihmisille on helppo lausua kiitokset.

Arvoisa kokousväki

Meille keskustalaisillekin tärkeitä ovat perinteet, toiminnan kehittäminen ja yhteisöllisyys. Kaksi viikkoa sitten meitä ei naurattanut missään päin Suomea. Vaalitulos oli selvillä eikä kansa ollut luottanut meihin – saimme puolueen historian huonoimman vaalituloksen, vain 31 kansanedustajaa. Määrä väheni 18:lla ja useampi vaalipiiri tai maakunta jäi kokonaan ilman keskustalaista edustajaa.

Tulos on herättänyt paljon mielipiteitä, niin Keskustan omissa riveissä, kuin muissa puolueissa sekä erinäisissä asiantuntijoissa ja median edustajissa. Media on painanut päälle ja suorastaan kiertänyt veistä haavassa klikkiotsikoita pakertaen.

Kuluneena viikonloppuna Keskustan puoluevaltuusto kokoontui sääntömääräiseen vuosikokoukseensa Riihimäelle. Aiheiden joukossa oli luonnollisesti vaalitulosanalyysi sekä tuloksen aiheuttamat muutokset kuluvan vuoden talousarvioon.

Erään puoluevaltuutetun facebook-päivitystä lainaten: ”Kokous alkoi eilen alakuloisissa tunnelmissa toisiamme lohduttaen. Eilen pidettiin yli sata puhetta. Puheissa ja yleisössä ei vältytty kiukulta, kritiikiltä ja kyyneliltä. Paljon on vielä tehtävää ja korjattavaa ja keskusteltavaa. Aamupäivän jyrkätkin kannanotot ja puheet alkoivat loiventua iltaa kohti. Huumori ja nauru alkoi lisääntyä. Iltavastaanotolla kaupungin virallinen edustaja ihmetteli, miten kokouksen henki voi kaksi viikkoa rökäletappion jälkeen olla näin iloinen ja rakentava. Tällainen puolue ja porukka me ollaan!”

Lainasin tätä kommenttia, koska yhdyn siihen täysin. En olisi osannut itse sanoittaa kokoustuntoja paremmin. Tappion tuoma luonnollinen paha olo puhallettiin ulos ja siitä ryhdyttiin saman tien muovaamaan Uuden Keskustan tulemista. Katsottiin, mikä meni pieleen viime hallituskaudella. Aloitettiin strategiatyö, jonka lopputulos nähdään syksyn puoluevaltuustossa. Nyt on jokaisen aktiivitoimijan, jäsenen, kannattajan, äänestäjän aika sanoa millainen on minun Keskustani tulevaisuudessa. Jos haluamme muutosta, meidän on tehtävä se.

Ensimmäinen vastaus vaalitulokseen saatiin puoluejohdosta heti vaalien jälkeen tiistain puoluehallituksessa, kun puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta jo ennen vuoden 2020 puoluekokousta.

Juha on viimeisten parin vuoden aikana saanut selkäänsä sellaisen viharyöpytyksen, että ihmetellä täytyy hänen jaksamistaan. Kuitenkin, hän on toiminut kaikessa tekemisessään juuri kuten on luvannut. Hän lupasi laittaa Suomen kuntoon, sen hän teki. Keinot ja asioiden viestiminen ei silti tyydyttänyt kansaa. Hän on tehnyt kaikessa sen mitä on luvannut. Niin nytkin. Keskustan kannatusprosentti oli 13.9. Juha sanoi jättävänsä puheenjohtajan tehtävät, jos tulos on alle 14 %. Näin myös tapahtui.

Ylimääräisen puoluekokouksen ajankohdan valintaa -7.9.- on spekuloitu runsaasti. Mutta sitäkin ohjasi vain tekniset seikat: 2000-3000:n osallistujan puoluekokousta ei rempaista pystyyn sormia napsauttamalla. Lisäksi meillä on parhaillaan käynnissä eurovaalit, joille haluamme antaa tilaa. Sen jälkeen tulee kesä, jolloin mahdolliset puheenjohtajaehdokkaat tuskin haluavat kampanjoida. Syyskuun alussa valittu uusi puheenjohtaja pääsee aloittamaan syksyn eduskuntatyön alusta alkaen.

Yhtään varsinaista pj-kisaan ilmoittautunutta ei vielä ole tullut julkisuuteen, mutta kyselyitä, ehdotuksia, vihjailuja ja arvailuja on ilmassa runsaasti. Yhdeksi tämän vaiheen ennakkosuosikeista on noussut oman piirimme tehotykki, kansanedustajan paikkansa jälleen kirkkaasti uusinut Antti Kaikkonen. Olisikin piirin kannalta tärkeää saada puoluejohtoon tekijä, joka tuntee väkirikkaimpien vaalipiirien haasteet, myös puolueen näkökulmasta. Olen itse ilmaissut Antille tukevani häntä täysillä, jos hän ennen juhannussaunaan menoa myönteisen päätöksen asian suhteen tekee. Toivon, että saamme nähdä valkoisen savun nousevan piipusta juhannusaattona.

Nyt on meidän aikamme katsoa viime vuoteen ja juuri käytyihin vaaleihin omalta osaltamme sekä tehdä tarvittavat linjaukset sen suhteen, onko toiminnassamme parantamisen varaa ja jos on, miten voimme sitä parantaa. Sillä puolueen ja sen kannatuksen kasvu lähtee paikallisesta toiminnasta. Koska jokainen alue on erilainen ja jokaisella alueella tiedetään itse parhaiten, minkälaista toimintaa ja politiikkaa siellä kannattaa harjoittaa. Puolueen tehtävä on tukea tätä paikallista toimintaa yhteisten arvojen pohjalta, kaikkialla.

Näillä sanoin avaan kokouksen ja toivon runsasta ja rakentavaa keskustelua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keskusta, politiikka, puoluevaltuusto, eduskuntavaalit, vaalit, puheenjohtaja, valkoinen savu, vuosikokous, eu-vaalit, analyysi

Miksi olen ehdolla eduskuntaan?

Perjantai 5.4.2019 klo 22:54

Olen koko aikuisikäni ollut mukana vähintään yhdessä yhdistyksessä. Parhaimmillaan pestejä yhdistyksissä tai muita vaikuttamisen ja tekemisen paikkoja minulla on ollut kymmenkunta yhtä aikaa.

Joihinkin lähdin mukaan oman kiinnostuksen kautta, toisiin minua pyydettiin jäseneksi tai muutoin toimimaan. Aina kun lähdin mukaan, innostuin toiminnasta ja sen kehittämisestä täysillä.

Kuntavaaleihin minua pyydettiin ensimmäisen kerran ehdolle jo 2008, mutta nuorimmainen oli silloin vielä niin pieni ja yhdistyspestejä useampi, niin kieltäydyin. Suostuin kuitenkin pyyntöön lähteä lautakunnan jäseneksi ja toisen varajäseneksi. Silloin lupasin, että seuraavalla kerralla lähden mukaan vaaleihinkin.

Näin myös tein. Neljän vuoden aikana ehdin luopua suurimmasta osasta yhdistyspestejä sekä seurakunnan kirkkovaltuustopaikasta. Päätin keskittyä täysillä kuntapolitiikkaan. Pidin lupaukseni ja ryhdyin kuntavaaliehdokkaaksi 2012. Pääsin heti läpi valtuutetuksi melko hyvällä äänimäärällä. Se antoi uskoa, että olen oikealla tiellä.

Halusin jatkaa seuraavissa vaaleissa ja äänestäjien kannatus eli äänimäärä lisääntyi. Siksi suostuin, kun minua pyydettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Olen aina ollut käytettävissä, jos tilaisuus tarjoutuu olla hyödyksi jollekin yhteisölle entistä enemmän.

Pääteemani valitsin läheltä omaa arkeani. Ruokaa me jokainen tarvitsemme joka päivä, monta kertaa. Nyt ruoantuottaja ei saa riittävää elantoa tekemästään työstä ja ottamastaan riskistä.

Työ on se, joka tulevaisuutemme ratkaisee. Saammeko politiikan avulla yritykset luomaan uusia työpaikkoja ja sitä kautta kasvattamaan työllisyyttä? Mitä enemmän työtä, sitä enemmän verotuloa ja sitä paremmin pystymme huolehtimaan niistä, jotka eivät sitä itse pysty tekemään.

Paljon on tullut lisää huolehdittavia sitäkin kautta, kun julkisissa rakennuksissa on ilmennyt aina vaan enemmän rakennus- ja varsinkin huolenpitovirheitä. Homeiset ja muutoin sisäilmaltaan epäterveet rakennukset on saatava korvattua terveillä palauttamalla hyvät rakentamistavat sekä "talonmiehet" vastaamaan kiinteistöjen huolenpidosta. Enkä pistä hanttiin puurakentamisen lisäämisellekään.

Puurakentaminen on myös yksi osa ratkaisua ilmastonmuutoksen torjuntaan. Meillä osataan metsänhoito. Siksi metsämme kasvavat yhä enemmän, vaikka pinta-ala ei lisäännykkään, jolloin hakkuitakaan ei tarvitse rajoittaa. Itse ajattelen niin, että meillä Suomessa on ilmasto-osaaminen ja ilmaston suojelu korkealla tasolla. Siksi meidän tulee viedä sitä osaamista niille alueille, joissa päästöt ovat kaikkein korkeimmat. Tästä hyödymme niin ilmaston paranemisena maailmanlaajuisesti kuin vientituloina omassa taloudessamme. Suomalaista ruoantuottajaa, haja-asutusalueella asujaa tai auton käyttäjää ei saa syyllistää eikä ilmastotoimenpiteitä saa maksattaa yksin heillä.

Lisätulot ovat tarpeen, jotta voimme parantaa maamme ja kansamme turvallisuutta. Poliisin, pelastuslaitoksen ja oikeuslaitoksen määrärahoja on kasvatettava, jotta joka puolella Suomea voimme luottaa edelleen niiden toimintaan ja ajantasaiseen apuun.

Turvallisuuteen vaikuttaa vahvasti myös maahanmuuttopolitiikka. Jokaisella ihmisellä ja valtiolla on velvollisuus auttaa hädänalaista ihmistä. Mutta missä menee hädänalaisuuden raja? Jos ihminen vaihtaa maata siksi, että hänellä on hengenvaara kotimaassaan, mutta syyllistyy uudessa maassa toisen ihmisen hengen vaarantavaan tekoon, eikö hänet pitäisi silloin palauttaa omaan maahansa?

Moni on sanonut, että Keskusta on unohtanut alkiolaisuuden. Minusta alkiolaisuuden ydin kuvastuu seuraavasta:

"Anna köyhälle rahaa, niin hän saa syödä kerran. Opeta hänet viljelemään maata ja hänellä on ruokaa aina."

Tämän vuoksi näen, että seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on ylläpitää työllisyyden kasvava kehitys. Ja siihen päästäkseen, sen on helpotettava yritysten mahdollisuuksia työllistää sekä pidettävä huoli, että jokainen työkykyinen on velvoitettu ottamaan vastaan työtä. Työkyvyttömät on saatava pois työttömyyskortistosta.

Työn vastaanottamisen edellytyksenä on riittävä ja laadukas koulutus. Edellisen hallituskauden säätötoimenpiteet olivat ymmärrettäviä tilanteessa, jossa olimme viime kauden alussa: velka kasvoi hurjaa vauhtia ja työttömien määrä lisääntyi. Tällä kaudella olemme saaneet talouden pohjan kuntoon, joten nyt voimme myös panostaa enemmän. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää opinnoissaan, mutta ovat mitä parhaimpia työntekijöitä. Siksi ammattiin pitää voida opiskella joustavasti. Jatko-opintokelpoisuus ei voi olla kaikille pakollinen, se pitää pystyä hankkimaan myöhemminkin.

Tässä lyhyesti ajatuksiani, laita viestiä tai tule tapaamaan minua kiertäessäni maakuntaa ja kerro oma näkemyksesi. Keskustellaan ja tehdään yhdessä entistä parempi Suomi.

Kommentoi kirjoitusta.

Ihminen on ihmiselle valvoja

Tiistai 12.2.2019 klo 13:12 - Sanna Kurki

Vanhuspalvelut nousivat jälleen otsikoihin viime viikolla, kun useista vanhustenhoivayksiköistä paljastui vakavia rikkeitä. 

Samanlaisia viestejä on kantautunut niin yksityisessä omistuksessa olevista kuin julkisista palveluyksiköistä. 

Julkisten rakennusten rakentamisvirheistä ja sisäilmaongelmista riittää uutisia ja kokemusperäisiä kommentteja tasaiseen tahtiin.

Omassa kotikunnassani tuli jälleen ilmi järjetön ilkivaltatapaus. Ne tuntuvat vain lisääntyvän koko ajan, jopa valtakunnan tasolla.

"Kenen pitäisi valvoa ja ketä?"

Näihin aiheisiin liittyvissä somekeskusteluissa, uutisoinnissa ja monen päättäjän lausunnoissa sanotaan valvonnan pettäneen. 

Ja heti perään tulee vaatimus valvonnan lisäämisestä. Mutta kenen pitäisi valvoa ja ketä?

Valtion viranhaltija? Eihän sellaisten väärinkäytöksistä olekaan uutisoitu, eiku. 

Rakennuttajan tekninen valvoja? Muistelen lukeneeni muutamista kaupunkien johtavien viranhaltijoiden päätössotkuista. 

Poliisi? No, tarvitseeko sanoa enempää kuin Aa… 

Tämä ei tarkoita, että kaikki samaa työtä tekevät olisivat epärehellisiä, mutta yksikin huono omena pilaa koko puun maineen.

Mikä sitten saa ihmisen ahnehtimaan rahaa toisten kustannuksella, tekemään huonoa työtä omankin maineen menettämisen uhalla tai tuhoamaan toisen ja varsinkin yhteistä omaisuutta? 

Millä perusteella taas toinen saa valvoa toista? 

Mikä takaa, ettei valvonta tai tarkastus petä?

Koska mikä on kaiken takana? 

Ihminen, jonka ei pitäisi olla luonnostaan paha. Mutta asuuko meissä sittenkin pahuuden geeni? Saako sen aktivoitumaan jokin tietty sykäys, kenties hukkuminen järjestelmään, onnettomuus tai puhdas sattuma? 

Miten voimme estää tämän? Vai voiko sitä estää?

Olisiko meidän aika ottaa itseämme niskasta kiinni ja vastata omista teoistamme sekä pitää aidosti huolta läheisistämme ja niistä, jotka eivät siihen itse pysty? 

Ja sitten katsoa vähän ympärillekin.

Blogi julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 11.2.2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valvonta, vanhuspalvelut, vanhustenhoiva, viranhaltija

Helppoa yrittämistä?

Torstai 17.1.2019 klo 14:45 - Sanna Kurki

Saa itse päättää mitä tekee ja milloin. Voi lomailla silloin kun huvittaa. Voi nostaa hyvää palkkaa. Riistää työntekijöitä. Kiertää veroja. Nostaa tukia. Tällaisia kommentteja saan välillä kuulla ja varsinkin lukea keskusteluissa koskien yrittämistä.

Ei ihan kuulosta tutulta, ainakaan oman kokemuksen perusteella. Itse olen ryhtynyt yrittäjäksi osittain olosuhteista johtuen, mutta olen kyllä suunnitellut yrittäjyyttä lapsesta saakka.

Nyt yrittämistä on takana yhteensä 23 vuotta. Matkalle on mahtunut paljon kaikenlaista. On ollut hyviä onnistumisen hetkiä, mutta myös vastoinkäymisiä.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että päädyin lopulta yrittäjäksi löydettyäni yritteliään miehen. Pyöritimme yhdessä maatilaa ja toiminimiyritystä. Ajan myötä maatila kasvoi ja toiminimi muutettiin osakeyhtiöksi. Samalla meistä tuli työnantajia.

Työnantajana toimimiseen liittyykin eniten mahdollisia kompastuskiviä. Silloin et päätä enää pelkästään omista asioista, vaan olet vastuussa myös työntekijöistä. Yhteiskunta asettaa työnantajalle paljon vaatimuksia.

Perehdytys, työterveyshuolto, työeläke-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutukset, työvaatetus, suojaimet, palkka ja sen laskenta. Nämä ovat pakollisia työsuhteen alkajaisiksi hoidettavia asioita, joista vastaa ja maksaa työnantaja.

Monilla aloilla vaaditaan vielä esimerkiksi ammattipätevyys, tulityö-, työturva-, tieturva-, trukki-. ensiapukortti, nosturintarkastus- ja/tai kylmäaineasentajan pätevyys ennen kuin saa edes aloittaa työn tekemistä.

Lukuisia vaatimuksia, koulutuksia, pätevyyksiä ja kortteja, jotka kaikki ovat maksullisia. Niistä on tullut uusi rahasampo ja kaiken maksaa työnantaja. Kaiken lisäksi ne pitää vielä uusia noin viiden vuoden välein.

Sitten lomat, työntekijän mahdollinen sairastuminen, hajoavat työvälineet, mahdolliset virheet ja niiden korjaus. Kaikki nämä kulut pitää saada katettua tuotteen tai palvelun myyntihinnalla. Niin ja onhan yrittäjäkin palkkansa ansainnut.

Ei yrittäminen siis kovin helppoa ole, mutta ei sen tarvitsekaan. Pääasia, että tykkää (ainakin suurimman osan ajasta) siitä mitä tekee. Mutta kyllä sitä toivoo, että yhteiskunta arvostaa yrittäjyyttä ja helpottaa yrittämisen edellytyksiä.

Kirjoittaja nauttii kuitenkin yrittämisestä kaikkine tunnetiloineen.

Blogi julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 14.1.2019.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäminen, yrittäjyys, Sanna Kurki, Keskusta, Uusimaa