Uusmaalaisuus - mitä se on?

Maanantai 1.7.2019 klo 14:57

Kolumnini Uusimaassa 1.7.2019

Mistä tunnet sä heimoveljen? Mikä yhdistää uusmaalaisia vai tunnistaako meitä saman maakunnan asukkaiksi? Tätä pohdin kirjoituksessani.

UUSMAALAISUUS – MITÄ SE ON?

” Uusimaalainen identiteetti tuntuukin minusta erittäin vaikealta määritellä.” Näin kirjoitti Miikka Yli-Jussila kirjoituskilpailussa, jossa etsittiin uusmaalaisuutta kuvaavia tekstejä. Olen pitkälti samaa mieltä Jussilan kanssa. Aihe kun on mietittänyt minuakin viime aikoina entistä enemmän.

Olen itse syntyperäinen uusmaalainen, itäosassa maakuntaa koko ikäni asunut. Porvoossa syntynyt, 7-vuotiaasta Askolassa asunut, opiskelemassa käynyt Järvenpäässä ja Orimattilassa.

Järjestötoiminnan kautta olen tutustunut kotimaakuntaan laajemminkin. Fyysiset rajat tunnistan ja kuntien nimet ovat jääneet mieleen. Olen jopa käynyt jokaisessa kunnassa, tuttuja ja kavereita löytyy joka puolelta.

Siltikin mietin usein, mitä on uusmaalaisuus? Mikä meitä yhdistää? Viimeksi sysäyksen tälle mietinnälle antoi reissaaminen Koivistolle evakkojen ja heidän jälkeläistensä porukassa. Karjalaisuus on juurensa tuntemista, iloisuutta, yhteisöllisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Puhumattakaan murteen nuotista. Se on ominaista karjalaisille ja sen tunnistaa myös ulkopuolinen. Mistä meidät uusmaalaiset tunnetaan? Onko meillä jotain yhteistä kuvaajaa, josta meidät tunnistaa nimenomaan uusmaalaisiksi?

Uudellamaalla asuu suomalaisista noin kolmannes. Ja siitä reilu kolmannes Helsingissä, pääkaupungissamme. Suuri osa uusmaalaisista on syntynyt muualla, joko Suomessa tai ulkomailla. Uusimaa onkin kuin sulatusuuni eri puolilta tulleille ihmisille.

Alueenakin Uusimaa on kuin Suomi pienoiskoossa, täältä löytyy pääkaupungin lisäksi muita isoja ja pienempiä kaupunkeja sekä eri kokoisia kuntia. Eli meiltä löytyy kaikkea bulevardista korpimetsään. Maakunnan fyysinen muoto on jakanut alueen neljään osaan: länsi-, keski- ja itä-Uusimaahan sekä pääkaupunkiseutuun. Niistä jokainen voisi olla oma maakuntansa. Ja osa on ennen ollutkin. Isompaan sulautuessa, on ehkä identiteettikin laimentunut tai ainakin muuttanut muotoaan.

Toivottavasti voimme tulevan seutuneuvoston myötä vahvistaa ainakin itäisen Uudenmaan identiteettiä. Sillä on tärkeä rooli myös alueen elinvoiman ja yhteistyön kehittymisen kannalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusimaa, uusmaalaisuus, karjalaisuus, evakko, identiteetti, itäinen uusimaa, askola, porvoo, murre, kirjoituskilpailu

Helppoa yrittämistä?

Torstai 17.1.2019 klo 14:45 - Sanna Kurki

Saa itse päättää mitä tekee ja milloin. Voi lomailla silloin kun huvittaa. Voi nostaa hyvää palkkaa. Riistää työntekijöitä. Kiertää veroja. Nostaa tukia. Tällaisia kommentteja saan välillä kuulla ja varsinkin lukea keskusteluissa koskien yrittämistä.

Ei ihan kuulosta tutulta, ainakaan oman kokemuksen perusteella. Itse olen ryhtynyt yrittäjäksi osittain olosuhteista johtuen, mutta olen kyllä suunnitellut yrittäjyyttä lapsesta saakka.

Nyt yrittämistä on takana yhteensä 23 vuotta. Matkalle on mahtunut paljon kaikenlaista. On ollut hyviä onnistumisen hetkiä, mutta myös vastoinkäymisiä.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että päädyin lopulta yrittäjäksi löydettyäni yritteliään miehen. Pyöritimme yhdessä maatilaa ja toiminimiyritystä. Ajan myötä maatila kasvoi ja toiminimi muutettiin osakeyhtiöksi. Samalla meistä tuli työnantajia.

Työnantajana toimimiseen liittyykin eniten mahdollisia kompastuskiviä. Silloin et päätä enää pelkästään omista asioista, vaan olet vastuussa myös työntekijöistä. Yhteiskunta asettaa työnantajalle paljon vaatimuksia.

Perehdytys, työterveyshuolto, työeläke-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutukset, työvaatetus, suojaimet, palkka ja sen laskenta. Nämä ovat pakollisia työsuhteen alkajaisiksi hoidettavia asioita, joista vastaa ja maksaa työnantaja.

Monilla aloilla vaaditaan vielä esimerkiksi ammattipätevyys, tulityö-, työturva-, tieturva-, trukki-. ensiapukortti, nosturintarkastus- ja/tai kylmäaineasentajan pätevyys ennen kuin saa edes aloittaa työn tekemistä.

Lukuisia vaatimuksia, koulutuksia, pätevyyksiä ja kortteja, jotka kaikki ovat maksullisia. Niistä on tullut uusi rahasampo ja kaiken maksaa työnantaja. Kaiken lisäksi ne pitää vielä uusia noin viiden vuoden välein.

Sitten lomat, työntekijän mahdollinen sairastuminen, hajoavat työvälineet, mahdolliset virheet ja niiden korjaus. Kaikki nämä kulut pitää saada katettua tuotteen tai palvelun myyntihinnalla. Niin ja onhan yrittäjäkin palkkansa ansainnut.

Ei yrittäminen siis kovin helppoa ole, mutta ei sen tarvitsekaan. Pääasia, että tykkää (ainakin suurimman osan ajasta) siitä mitä tekee. Mutta kyllä sitä toivoo, että yhteiskunta arvostaa yrittäjyyttä ja helpottaa yrittämisen edellytyksiä.

Kirjoittaja nauttii kuitenkin yrittämisestä kaikkine tunnetiloineen.

Blogi julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 14.1.2019.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäminen, yrittäjyys, Sanna Kurki, Keskusta, Uusimaa