Hyvä paha direktiivi

Share |

Torstai 10.10.2019 klo 8:06


Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuoden 1995 alusta lähtien. Päätös syntyi niukasti kansanäänestyksellä. Enemmistö puolsi liittymistä EU:n etuihin nojaten.

Onhan liittymisestä hyötyäkin ollut. Kun otimme yhteisvaluutta euron käyttöön, ei enää tarvitse vaihtaa rahaa matkustaessa Unioniin kuuluvissa euroa käyttävissä maissa. Suurin osa EU:n maista ja muutama muu ovat solmineet Schengenin sopimuksen ja näiden maiden välisillä rajoilla ei tarvitse vilauttaa passiakaan enää. Matkustamisesta ja liikkumisesta maiden välillä on siis tullut helpompaa. Paikallisia poikkeuksiakin toki on.

Kaupankäynti EU:n maiden välillä on helppoa ja Unionin jäsenmaiden kansalaiset voivat opiskella vapaasti muissakin EU-maissa kuin kotimaassaan.

Euroopan Unionin jäsenmaat ovat sopineet noudattavansa yhdessä päättämäänsä lainsäädäntöä. Perustamissopimuksessa määriteltyihin tavoitteisiin pyritään EU-lainsäädännöllä, johon sisältyvät asetukset, direktiivit, päätökset, suositukset ja lausunnot.

Asetukset pitää toteuttaa jokaisessa maassa kokonaisuudessaan, ne sitovat jäsenvaltioita. Päätöksetkin on toteutettava sellaisenaan, mutta ne koskevat vain niitä, joille ne on osoitettu. Suositukset taas eivät ole sitovia eikä niillä ole oikeudellisia seurauksia. Lausunnoilla toimielimet voivat kertoa kantansa asiaan, mutta nekään eivät sido ketään, eikä niillä ole oikeudellisia velvoitteita.

Direktiivi sen sijaan on joustava väline, joka määrittelee tavoitteet, joihin jokaisen jäsenvaltion on päästävä. Mailla on kuitenkin oikeus päättää itse niiden lakien sisällöstä, joilla tavoitteet saavutetaan. Tavoitteisiin tähtäävässä kansallisessa lainsäädännössä olisi mahdollista ottaa huomioon maakohtaiset olosuhteet läheisyysperiaate huomioiden.

Suomessa direktiiviä pidetään useimmiten suoraan kansalliseen lainsäädäntöön siirrettävänä lakina. Tämän takia mm. merimetsokannan räjähdysmäinen kasvu vie elinolot monelta muulta lajilta luontotuhoista tai elinkeinonharjoittajille aiheutuvista ongelmista puhumattakaan. Myöskään kevytautoja ei EU-direktiivi sinänsä kiellä, mutta Suomen tapa vahvistaa tämä lainsäädäntö, on ristiriidassa ajokorttidirektiivin kanssa. Onneksi nämä asiat ovat korjattavissa, ovathan?

Kannustan kysymään EU:sta Europe Directiltä.

Julkaistu alunperin kolumnina Uusimaa-lehdessä 10.10.2019 https://www.uusimaa.fi/blogi/808935-hyva-paha-direktiivi


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini